Asiaan vihkiytymättömille: Tässä keskustellaan valmiudesta Krishnan palvelemiseen sekä eritasoisista henkisen elämän harjoittajista nimenomaan bhaktin eli antaumuksen tiellä.
### Lalita -- Olisikin kiinnostavaa saada kuulla skripturaalisestikin lisää kanistha-, madhyama- ja uttama-adhikareista. ###
Tämä onkin melkolailla sekaannusta herättänyt teema, siinä missä kaksi eri konteksteissa esitettyä terminologiaa on keskenään sekoitettu.
Adhikara - Sanan tarkoittaa "pätevyyttä", "kykenevyyttä". Bhaktin harjoittamiseen, eli sadhana-bhaktiin, kelvolliset on jaettu kolmeen perusluokkaan valmiuksiensa mukaisesti Bhakti-rasamrita-sindhussa (1.2). Parhaat lähtökohdat on hänellä, jolla on luja luottamus ja joka tuntee kirjoitukset ja osaa niitä soveltaa; tämän jälkeen keskikastissa hän, jolla on luja luottamus mutta joka ei kirjoituksia hallitse; ja lähtökohdiltaan heikoimmassa tilanteessa hän, jolla ei edes tätä luottamusta ole.
Bhagavata - Sana viittaa "palvojuuteen", edistyneisyyteen Krishnan rakkauden mittarilla. Krishnan palvelijoista paras näkee Krishnan aina ja kaikkialla, ja kaikki tämän palvelijoina. Keskikastiin kuuluva tuntee oikeat tavat suhtauta Krishnaan, tämän palvelijoihin, tästä tietämättömiin ja tätä vastustaviin. Palvelijoista vähäisin palvoo tätä ritualistisesti temppelissä ymmärtämättä yllämainituista eroista.
Jos haluat tähän referenssit lukea, vilkaise täältä: http://tinyurl.com/bslpr
### Lalita -- Olisikin kiinnostavaa saada kuulla skripturaalisestikin lisää kanistha-, madhyama- ja uttama-adhikareista. ###
Tämä onkin melkolailla sekaannusta herättänyt teema, siinä missä kaksi eri konteksteissa esitettyä terminologiaa on keskenään sekoitettu.
Adhikara - Sanan tarkoittaa "pätevyyttä", "kykenevyyttä". Bhaktin harjoittamiseen, eli sadhana-bhaktiin, kelvolliset on jaettu kolmeen perusluokkaan valmiuksiensa mukaisesti Bhakti-rasamrita-sindhussa (1.2). Parhaat lähtökohdat on hänellä, jolla on luja luottamus ja joka tuntee kirjoitukset ja osaa niitä soveltaa; tämän jälkeen keskikastissa hän, jolla on luja luottamus mutta joka ei kirjoituksia hallitse; ja lähtökohdiltaan heikoimmassa tilanteessa hän, jolla ei edes tätä luottamusta ole.
Bhagavata - Sana viittaa "palvojuuteen", edistyneisyyteen Krishnan rakkauden mittarilla. Krishnan palvelijoista paras näkee Krishnan aina ja kaikkialla, ja kaikki tämän palvelijoina. Keskikastiin kuuluva tuntee oikeat tavat suhtauta Krishnaan, tämän palvelijoihin, tästä tietämättömiin ja tätä vastustaviin. Palvelijoista vähäisin palvoo tätä ritualistisesti temppelissä ymmärtämättä yllämainituista eroista.
Jos haluat tähän referenssit lukea, vilkaise täältä: http://tinyurl.com/bslpr
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mainitset uttama-adhikarista seuraavaa:
- Parhaat lähtökohdat on hänellä, jolla on luja luottamus ja joka tuntee kirjoitukset ja osaa niitä soveltaa -
Olisiko siis niin, että esimerkiksi kuuro-sokealla ei voi olla mahdollisuutta saavuttaa tuota uttama-tason pätevyyttä? Milloin on sopivaa viitata johonkin noista "bhaktaluokituksista" ja milloin ei? Todennäköisesti myös tarkoitat tällä, että vain uttama-adhikari voi toimia henkisenä opettajana, vai haluatko kommentoida tuota tarkentavalla ja mahdollisesti korjaavalla tavalla? TOisinsanoen, jos on lukutaidoton ja vielä kuuro, kovinkaan pitkälle ei pätevyyttä voi saavuttaa?
Jos haluat vastata, huomaat ehkä mihin pyrin. Voiko niinsanottu huono karma estää kehityksen henkisellä bhaktin tiellä? Milloin kysymys on todella huonosta karmasta ja milloin vapautettu sielu esimerkiksi valitsee vain poikkeuksellisen toimintatavan? Mistä aidon vapautetun sielun tunnistaa?
Muistat varmaan Bhagavatamistakin kertomuksia näihin liittyen, mutta puhun nyt aivan tietyntyyppisistä silmillemme näkyvän Vrajan asukkaista, esimerkiksi. Katso kuitenkin, onko tämä mielestäsi olennaista. Minä vain yritän hieman syvällisemmin ymmärtää aihetta (ettei tässä olisi vain esimerkiksi ulkoaopitun ja ulkoaopettelun makua).
Täsmennetään nyt vielä, että tämä "adhikara" -jako ei tosiaan viittaa vielä bhaktin tiellä saavutettuun menestykseen. Kyse on lähtökohta-asetelmasta.
Verrataan vaikka yliopistoon; "Uttama" on hän, jolla on luottamus oppiaineeseen ja laaja tuntemus alasta jo oman harrastuneisuuden johdosta. Hän pärjännee opinnoissaan hyvin. "Madhyama" on hän, joka ei asiaa tunne, mutta joka luottavaisena ja innokkaana opintoihin ryhtyy. "Kanistha" on hän, joka ei edes niin kauhean vakuuttunut opintojen tarpeesta ole.
Tuo selventänee ajatusta.
### Olisiko siis niin, että esimerkiksi kuuro-sokealla ei voi olla mahdollisuutta saavuttaa tuota uttama-tason pätevyyttä? ###
Tuntee henkilö sitten kirjoitusten tavut tai ymmärtää niiden sisällön tavuja ilman, toki on tärkeää ymmärtää mitä ne kertovat. Vailla ymmärrystä itsestä henkisenä sieluna, Jumalasta, omasta suhteestaan tähän ja niin edelleen, vaiheahan sitä on sen mukaisesti toimia.
### Milloin on sopivaa viitata johonkin noista "bhaktaluokituksista" ja milloin ei? Todennäköisesti myös tarkoitat tällä, että vain uttama-adhikari voi toimia henkisenä opettajana, vai haluatko kommentoida tuota tarkentavalla ja mahdollisesti korjaavalla tavalla? ###
Uttama-adhikari on henkilö, joka on kaikkein pätevin *harjoittamaan* (lue: harjoittelemaan, opettelemaan) bhaktia, siis sadhana-bhaktia. Tämä jako annetaan sadhana-bhakti -kappaleen alussa. Eli se ei sinänsä ketään pätevöitä guruksi. Gurun pääasiallisena mittapuuna on tämän rakkaus Krishnaan ja sen eri ilmentymät; kirjoitusten tunteminen tietenkin myös, mutta täydentävänä ominaisuutena, ei määrittävänä.
--- Bhakti-rasamrita-sindhussa ---
Haluatko kommentoida rasa-bhasaa ja sen ymmärtämistä, kirjoitusten valossa?
rasAbhAsa (ei väliviivalla, sanat ovat rasa-abhasa) on tekninen termi, joka viittaa epätäydelliseen rasaan. Sana abhasa tarkoittaa heijastumaa tai samansuuntaisuutta (semblance).
Rasa-abhasan peruskategoriat:
* Uparasa - Rasa, jossa jokin tai jotkin rasan viidestä elementistä ovat puutteellisia.
* Anurasa - Seitsemän alisteisen rasan ollessa yhteydessä johonkin, joka ei suoraan yhdisty Krishnaan.
* Aparasa - Tilanne, jossa Krishna on jonkin seitsemän alisteisen rasan kohteena vihollistensa toimesta.
Tässä yhteydessä voimme katsoa myös eri rasojen yhteensopivuutta ja sopimattomuutta, jota usein kuulee rasa-abhasaksi kutsuttavan, vaikkei se sitä Rupa Goswamin terminologiassa olekaan.
Esimerkiksi veljen, jonka perusrasa on ystävä, rakkauteen voi sekoittua vanhempain tunnetta, erityisesti isoveljen tapauksessa. Äidin rakkauteen taas ei voida yhdistää rakastajattaren tunteita, ne eivät toimisi keskenään yhteisymmärryksessä.
Rasa jaetaan Rupa Goswamin teoriassa viiteen pääasialliseen (mukhya-rasa) ja seitsemään alisteiseen (gauna-rasa) rasaan. Seuraavasti:
* Pääasialliset *
- shanta-bhakti-rasa ~ neutraali rakkaus
- prIti-bhakti-rasa (dasya-rasa) ~ palvelijain suhde
- preyo-bhakti-rasa (sakhya-rasa) ~ ystäväin suhde
- vatsala-bhakti-rasa ~ vanhempain suhde
- madhura-bhakti-rasa (sringara-rasa) ~ rakastajain suhde
* Toissijaiset *
- hasya-bhakti-rasa ~ huumori
- adbhuta-bhakti-rasa ~ hämmästys
- vira-bhakti-rasa ~ urhoollisuus
- karuna-bhakti-rasa ~ myötätunto
- raudra-bhakti-rasa ~ viha
- bhayanaka-bhakti-rasa ~ pelko
- bibhatsa-bhakti-rasa ~ iljetys
Näiden jotkut yhdistelmät ovat yhteensopivia, toiset yhteensopimattomia. Keskenään yhteensopimattomat rasat voivat joissain tilanteessa ilmetä samassa rasan tyyssijass eri aikoina, mutta eivät koskaan samanaikaisesti vaikuttamatta kielteisesti rasan luonteeseen.
Näitä teemoja käsitellään Bhakti-rasamrita-sindhun kappaleissa 4.9 ja 4.8, tässä järjestyksessä.