Ennen rapujuhlia Kainuun korvesta kajahtaa 24/7 vaihteen vuoksi.

Älä viitsi puhua itsestäsi kolmannessa persoonassa, se on noloa ja yleensä sitä kuulee vain nuoren nousukkaan suusta, jonka tilille ensimmäiset suuret rahat ovat saapuneet ja hän esittelee niitä kokonaan ominaan.

Muistan kerran Pattayalla elviksen, joka puhui kolmannessa persoonassa itsestään kertoen että "se xxxxxxx akan poika se sitten tienasi viime vuonna 60 tuhatta euroa kouraan" ja nosti maljaa itselleen. Oli pakko kuitata että "hei tuohan on melkein puolet xxxxxxxxxxxx akan pojan yhden päivän liikevaihdosta"

Puhuminen itsestään kolmannessa persoonassa on yhtä ärsyttävää ja lapsellista kuin valehdella alkoholinkäytöstään varsinkin itselleen.

Pahimmat valehtelevat juopot on juuri niitä jotka kertoo hienoista drinkeistä tarinoita kuola suusta valuen, kun totuus on pottu Garilloa ja Pöytäviinaa, sekä kiljut ja viinit porisemassa tuvan nurkassa.

Kyllähän sitä tuli kaappijuopoteltua aikoinaan silloin tällöin stressipäissään, kun firmat ja liitot oli vähän niin ja näin. Auttoiko se? Auttoi se eroamaan ja kaatamaan firman. Tilannetta ei helpottanut sekoilu vieraiden naisten kanssa.

Seuraavan vaimon kanssa tuli niin paljon sporttailtua ja harrastettua kaikenlaista, ettei aikaa enää ollut juomiselle jäänyt, eikä ollut haluakaan.

Sen eron jälkeen lähdin Thaimaahan ja huitaisin alkajaisiksi viiden viikon kännin suomalaisseurassa. Sen viiden viikon seurauksia on tusina hyvää ystävää. Kaksi heistä on poistunut keskuudestamme sittemmin. Kumpikaan ei viinaan.

Sen viiden viikon aikana tapasin vanhoja thainyrkkeily- kavereita, joista kaksi treenasi Pattayan lähistöllä sattumalta.

Otettiin nuorisodiskossa keittoa ja innostuttiin ottamaan leikkimielistä matsia thainuorison kanssa (ilman osumia) kunnioittavaan sävyyn.

Siitä herkesi sitten vedonlyönti "äijät kuntoon"- projektin hengessä. Lupasin pudottaa seuraavan 8-9 viikon aikana painoni alle sataseen. Siinä olikin projektia, sillä viisari näytti 127 kiloa.

Onnistuin siinä Hua Hinin lähettyvillä olevalla leirillä. Viimeisinä päivinä treenasin kuusi tuntia päivässä, siitä suurimman osan ulkoilmassa 36 asteen lämmössä. Painoa oli tasan 99 kiloa sovitun ajan jälkeen. Shortsit meni uusiksi kun päälle 20 senttiä oli vyötäröstä pois.

Se oli mukavaa aikaa. Minulla oli kämpällä oma naispuolinen hieroja ja tsemppaaja, joka ajeli rinnalla fillarilla lenkeillä usein ja huuteli rannalla "ui poika ui perkele". Se neitokainen oli turskan kanssa kihloissa, mutta ei se tahtia haitannut sängyssäkään.

Kerroinkin sen joskus, että kun menet Cha amin lähimmän luonnonpuiston (sisämaassa lännessä) Tum Ma Yum luolaan, niin luolaston "aulan" seinässä vasemmalla on suuri raaputettu sydän, jonka sisällä lukee xxxxx ja Punnawi.

Kyseiseen lepakkoluolaan kannattaa mennä hyvän lampun kanssa, sillä siellä on kobran nahoista päätellen aika hyvä päivystys kyseisten kärmeksien taholta.

T 2010