Onko miljoona (tai ainakin monta) tapaa

Koetin sivusi avata,mutta eipä aukene ovet meile...

Pahin mitä tiedän olisi jos mieheni kutsuisi minua mutsiksi!

Nainen kirjoitti:

Pahin mitä tiedän olisi jos mieheni kutsuisi minua mutsiksi!

tosi paha.Onneksi oma vaimo on kestänyt jo 30 vuotta.

Nainen kirjoitti:

Pahin mitä tiedän olisi jos mieheni kutsuisi minua mutsiksi!

Nuoriso kutsuu äitiään mutsiksi täällä Etelä-Suomessa.

siinä suhteessa... että viimeiset yhteiset lauseet ja sanat olivat rakkauden sanoja.

olisi voinut olla toisinkin...

...sä olet ROCK....

taikis kirjoitti:

...sä olet ROCK....

Käytän samaa. Hyvin käyttökelpoinen ilmaisu :)

että joskus vaikeneminen kertoo enemmän kuin
yksikään sanottu sana.

Rudi kirjoitti:

Käytän samaa. Hyvin käyttökelpoinen ilmaisu :)

lämpöä ilmaista, kysymällä : soitetaanko taas tänään ;))

taikis kirjoitti:

lämpöä ilmaista, kysymällä : soitetaanko taas tänään ;))

..soitammehan tänään vielä uudelleen? :)

kun rakkaus on maailman ihanin asia. Olen pahoillani puolestasi, jos et sitä ole päässyt kokemaan. Ehkä se sinunkin kohdallesi vielä tulee. Toivotaan niin.

elämän ihanuudesta...

Minä kun, kysymystä laatiessani ajattelin nimenomaan sitä, miten rakkauden tunteeseen liittyy tuntemuksia ja kokemista laidasta laitaan.

Jos joku, väittää rakastamisen olevan IIIIIIHANAAAA vain, niin omakohtaisia kokemuksia miettiessäni, en voi kuin nauraa;))

'Vitun ämmään' ja tuskastuneisiin haistatuksiin, on varmasti liittynyt yhtä paljon tunnustusta rakkaudesta, kuin moneen hellittelyn kujerrukseenkin joita olen kuullut.

Rakkauden kaleidoskoopissa on kai kaikki sateenkaaren värit, siinäkin, luulen.

T.R.maalari.N kirjoitti:

elämän ihanuudesta...

Minä kun, kysymystä laatiessani ajattelin nimenomaan sitä, miten rakkauden tunteeseen liittyy tuntemuksia ja kokemista laidasta laitaan.

Jos joku, väittää rakastamisen olevan IIIIIIHANAAAA vain, niin omakohtaisia kokemuksia miettiessäni, en voi kuin nauraa;))

'Vitun ämmään' ja tuskastuneisiin haistatuksiin, on varmasti liittynyt yhtä paljon tunnustusta rakkaudesta, kuin moneen hellittelyn kujerrukseenkin joita olen kuullut.

Rakkauden kaleidoskoopissa on kai kaikki sateenkaaren värit, siinäkin, luulen.

Lue lisää

on aika usealle vaikea. Ehkä senkin sana merkitystä korostetaan liikaa, monet haluaa vain kuulla nuo maagiset kolme sanaa...JA Sitten on kaikki OK,kun toinen on ne sanonut...
Se vain ei riitä pitkään...
Minä tiedän olevani rakastettu, kun toinen pukkaa pyllynsä vasten mun pyllyä, jättää aamulla termospulloon kuumaa kahvia,lukulasit pöydälle valmiksi,muistaa laskea vessapytn reunan alas...
JA SIT VIELÄ HEHKU palaa toisinaan...Minusta tää on ihan OK ja KIWAA elämää...???
Kyllä kai mekin "tapellaan", ollaan vihaisia toisillemme...ja eipäs oikeestaan mistään syystä...Monesti jälkeenpäin sitä pohdittukin...

MUTTA kaikkea hyvää muillekin...aamu koittaa ja pääsen nukkumaan, työvuoroa vielä muutama tunti edessä...

Kaikkiin tekemiini kuviin, liittyy sisäänkirjoitettu viesti.
'minä rakastan sinua*

T.R.maalari.N kirjoitti:

Kaikkiin tekemiini kuviin, liittyy sisäänkirjoitettu viesti.
'minä rakastan sinua*

Kuvittelen tauluihin liittyvän lisäksi terveiset tulevaisuuteen. Minä ainakin olen taiteen kautta saanut hyviä viestejä menneisyydestä. Olen opetellut lukemaan niitä.

Maalaismies* kirjoitti:

Kuvittelen tauluihin liittyvän lisäksi terveiset tulevaisuuteen. Minä ainakin olen taiteen kautta saanut hyviä viestejä menneisyydestä. Olen opetellut lukemaan niitä.

linkin sivulleni ...jossa on tekemiäni kuvia.
Vain hetkeksi... ja sitten taas suljen yhteisön.

Minulla kun on sellainen käsitys, ettei kuvien lukua voi opetella. Ne puhuvat ja resonoivat omaan mieleen, tai sitten ei.

http://groups.msn.com/taivaanrannanmaalari/shoebox.msnw

maaliasiaa... Ajattelin, että jos jokinen kävisi ostamassa maalit taloon.. eikä väreistä olisi sovittu...
Voisi olla vähän viestin sisällössä meikäläisellä tulkintavaikeuksia;))

...voisi kuulua ...minäkin rakastan sinua sijaan ..vittuperkelettä..aika tavalla;)))))

T.R.maalari.N kirjoitti:

maaliasiaa... Ajattelin, että jos jokinen kävisi ostamassa maalit taloon.. eikä väreistä olisi sovittu...
Voisi olla vähän viestin sisällössä meikäläisellä tulkintavaikeuksia;))

...voisi kuulua ...minäkin rakastan sinua sijaan ..vittuperkelettä..aika tavalla;)))))

Lue lisää

Ei kai värillä ole niin väliä, kaunis ajatus kantaa neonvärivihreänäkin. Kö?

Hyvä tuo sinun kymmenen lista oli. Kelpaa jokisen olla liki sua vaikka nuhatatkin. Snif.

Jäin miettimään millaista rakkaudenosoitusta haluaisin KUULLA: "Kyllä sinulla on värisilmää!", "Ei kukaan muu saa autoa taskuparkkiin näin kätevästi!", "Nerokkaasti kiinnitetty linnunpönttö!", "Tämähän on nyt tukeva ja siisti!", "Neuvo miten tuo ajastetaan!", "Lepää sinä!", "Olen niin avuton tässä hommassa!"...tommosta, enemmän putkiaivoon menevää teknistä osaamispainotteista egopushuppia...ämmä!...ja suukko!

T.R.maalari.N kirjoitti:

maaliasiaa... Ajattelin, että jos jokinen kävisi ostamassa maalit taloon.. eikä väreistä olisi sovittu...
Voisi olla vähän viestin sisällössä meikäläisellä tulkintavaikeuksia;))

...voisi kuulua ...minäkin rakastan sinua sijaan ..vittuperkelettä..aika tavalla;)))))

Lue lisää

Lieventävänä asianhaarana maaliasiassa sanottakoon, että kysymyksessä oli ja on uudelleen maalaaminen, entisillä väreillä operoiminen, joka oli vaimoni kanssa aikaisemmin puhuttu ja sovittu. En toki uskaltaisi lähteä uusiovärejä omin päin ostelemaan.

Kiitos kuvista! Nyt tiedänkin sinusta enemmän. Luin huolellisesti jokaisen kuvan. Luen siis kuvia. Komea saldo, upeat värit - unienko maailmaa?

jokinen kirjoitti:

Ei kai värillä ole niin väliä, kaunis ajatus kantaa neonvärivihreänäkin. Kö?

Hyvä tuo sinun kymmenen lista oli. Kelpaa jokisen olla liki sua vaikka nuhatatkin. Snif.

Jäin miettimään millaista rakkaudenosoitusta haluaisin KUULLA: "Kyllä sinulla on värisilmää!", "Ei kukaan muu saa autoa taskuparkkiin näin kätevästi!", "Nerokkaasti kiinnitetty linnunpönttö!", "Tämähän on nyt tukeva ja siisti!", "Neuvo miten tuo ajastetaan!", "Lepää sinä!", "Olen niin avuton tässä hommassa!"...tommosta, enemmän putkiaivoon menevää teknistä osaamispainotteista egopushuppia...ämmä!...ja suukko!

Lue lisää

Sait minut nauramaan vedet silmissä;) ... mikä räkätaudissa ei ole kai kovinkaan ihme juttu, mutta hyvältä se tuntui silti;))

Vai nerokkasti kiinnitetty linnunpönttö ;))))))))))))))))))))))))))

Olen kiitollinen jo siitä, jos reikä ei ole vasten runkoa. Hmm... ymmärtäisitkö sen rakkaudentunnustukseksi jos kehuisin;))?

Taskuparkkeeraustaidossa olet ehdotton haka... Niin kuin kaikissa taskuhommissa: laskimissa ja .. Se on varmaan sellaista miehistä osaamista.

Kätkin nuo sanasi sydämeeni... kuin Maria ja tutkiskelen niitä siellä... ja sopivan tilanteen tullessa, hyödynnän oppimaani. Mitä sitä nainen ei tekisi miehensä onnen;) eteen;)))

Maalaismies* kirjoitti:

Lieventävänä asianhaarana maaliasiassa sanottakoon, että kysymyksessä oli ja on uudelleen maalaaminen, entisillä väreillä operoiminen, joka oli vaimoni kanssa aikaisemmin puhuttu ja sovittu. En toki uskaltaisi lähteä uusiovärejä omin päin ostelemaan.

Kiitos kuvista! Nyt tiedänkin sinusta enemmän. Luin huolellisesti jokaisen kuvan. Luen siis kuvia. Komea saldo, upeat värit - unienko maailmaa?

Lue lisää

selkeitä ajatuksia (heh) ...symbolein kuvattuna. Yleensä tekemänsä kuvat ymmärtää itsekin vasta jälkikäteen. Siitä liskosarjastakin olin tehnyt jo kolme, ennenkö tajusin tekeväni kuvia peruselementeistä.

Nuo kuvat... nappasin vain hajanaisena sarjana, pieniä siruja sieltä täältä... Kokonaisuudet näkyvät väriskaalassa ja käytetyissä symboleissa
-syntyy kausia... kuvantekijän sisäisiä vuodenaikoja, värimaailma muuttuu mielialojen mukaan. Ja samaa teemaa käsittelee uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja....jne;)

Oikeastaan kuvien katselun idea? ..olisi ennemminkin se, että niiden avulla oppisi tuntemaan itseään paremmin? kuin se, että kuvittelisi voivansa 'tirkistellä' taiteilijan mieleen;))

Ehdoton rakastaminen. Ja totesin itsestäni, että kykyä moiseen minulla ei ole. En edes tunnista yhtään rakkauden muotoa joka ei sisältäisi ehtoja.

Minusta rakkauteen liittyy aina ehtoja. Silloinkin, vaikka äiti synnyttäisi niin syvästi kehitysvammaisen lapsen, ettei se kykenisi ottamaan millään tasolla kontaktia ja äiti tuntisi rakkautta, ei rakkaus olisi ehdotonta, vaan siihen liittyisi se ehto, että lapsi on omaa lihaa ja verta.

En osaisi rakastaa myöskään ketään miestä ehdoitta. En ilman kokemusta resonanssista ja vastakaiusta.

Suoraan sanottuna. En ymmärrä mitä ehdoton rakkaus on? Kerrotko Angiina?

T.R.maalari.N kirjoitti:

Ehdoton rakastaminen. Ja totesin itsestäni, että kykyä moiseen minulla ei ole. En edes tunnista yhtään rakkauden muotoa joka ei sisältäisi ehtoja.

Minusta rakkauteen liittyy aina ehtoja. Silloinkin, vaikka äiti synnyttäisi niin syvästi kehitysvammaisen lapsen, ettei se kykenisi ottamaan millään tasolla kontaktia ja äiti tuntisi rakkautta, ei rakkaus olisi ehdotonta, vaan siihen liittyisi se ehto, että lapsi on omaa lihaa ja verta.

En osaisi rakastaa myöskään ketään miestä ehdoitta. En ilman kokemusta resonanssista ja vastakaiusta.

Suoraan sanottuna. En ymmärrä mitä ehdoton rakkaus on? Kerrotko Angiina?

Lue lisää

todella sitä mieltä,että esim.kehitysvammaista joka olisi myös monivammainen niin ei pystyisi kukaan rakastamaan ehdoitta.Ei ainakaan sellainen jota ei sido"liha tai veri"?

n52 kirjoitti:

todella sitä mieltä,että esim.kehitysvammaista joka olisi myös monivammainen niin ei pystyisi kukaan rakastamaan ehdoitta.Ei ainakaan sellainen jota ei sido"liha tai veri"?

Lue lisää

En epäile sitä, etteikö kykenisi rakastamaan, mutta aina siihen rakkauteen liittyy ehtoja.
Jos ehtona ei ole se, että kyse on omasta lihasta ja verestä, on ehtona toisen avuttomuus ja hoivan tarve ja sen antamiseen liittyvä, koettu nautinto.

Ehtoja on aina.

T.R.maalari.N kirjoitti:

En epäile sitä, etteikö kykenisi rakastamaan, mutta aina siihen rakkauteen liittyy ehtoja.
Jos ehtona ei ole se, että kyse on omasta lihasta ja verestä, on ehtona toisen avuttomuus ja hoivan tarve ja sen antamiseen liittyvä, koettu nautinto.

Ehtoja on aina.

Lue lisää

olen siis sitä mieltä, että ehtoja on aina.
En sitä, että ehtoina aina, tuonkaltaisessa rakkaudessa olisi sukulaisuussuhde.

T.R.maalari.N kirjoitti:

En epäile sitä, etteikö kykenisi rakastamaan, mutta aina siihen rakkauteen liittyy ehtoja.
Jos ehtona ei ole se, että kyse on omasta lihasta ja verestä, on ehtona toisen avuttomuus ja hoivan tarve ja sen antamiseen liittyvä, koettu nautinto.

Ehtoja on aina.

Lue lisää

että ei ole mitään rakkaudenmuotoa joka ei vaatisi jotain vastalahjaksi vaan haluaa aina jotain nautintoa?

n52 kirjoitti:

että ei ole mitään rakkaudenmuotoa joka ei vaatisi jotain vastalahjaksi vaan haluaa aina jotain nautintoa?

Se, mitä kautta koettu nautinto saadaan on eri asia...
Mutta, rakkautta, ilman siihen sisältyvää palkkiota ja nautintoa ei mielestäni ole olemassa.

T.R.maalari.N kirjoitti:

Se, mitä kautta koettu nautinto saadaan on eri asia...
Mutta, rakkautta, ilman siihen sisältyvää palkkiota ja nautintoa ei mielestäni ole olemassa.

sinä sanot esim.läheisillesi,minä rakastan niin he tietävät,että siihen sisältyy ehto?

n52 kirjoitti:

sinä sanot esim.läheisillesi,minä rakastan niin he tietävät,että siihen sisältyy ehto?

...tai ajattelevatko, että niin on (jos ajattelen vaikka lapsiani)
Mutta niin todellakin on.

Loppuviimeksi, kaiken minkä teemme, teemme oman nautintomme takia. Ehkä se on luonnon lainalaisuus?

Ei se minusta ole moraalisesti arveluttavaa, tai tee rakkautta yhtään arvottomammaksi. Luulen, että ilman toivoa palkkiosta/nautinnosta... emme ylipäätään tekisi mitään, tai olisi edes olemassa, kovin kauaa, syntymämme jälkeen.

T.R.maalari.N kirjoitti:

Ehdoton rakastaminen. Ja totesin itsestäni, että kykyä moiseen minulla ei ole. En edes tunnista yhtään rakkauden muotoa joka ei sisältäisi ehtoja.

Minusta rakkauteen liittyy aina ehtoja. Silloinkin, vaikka äiti synnyttäisi niin syvästi kehitysvammaisen lapsen, ettei se kykenisi ottamaan millään tasolla kontaktia ja äiti tuntisi rakkautta, ei rakkaus olisi ehdotonta, vaan siihen liittyisi se ehto, että lapsi on omaa lihaa ja verta.

En osaisi rakastaa myöskään ketään miestä ehdoitta. En ilman kokemusta resonanssista ja vastakaiusta.

Suoraan sanottuna. En ymmärrä mitä ehdoton rakkaus on? Kerrotko Angiina?

Lue lisää

Totta, kaikki inhimillinen rakkaus on ehdollista. Ehdoitta rakastamisesta puhuessani en tarkoittanutkaan sitä, että olisi mahdollista rakastaa ketään tai mitään vailla tiettyyn tilanteeseen sidottuja ehtoja. Olet siis ehdottoman (?!) oikeassa siinä, että rakastaminen riippuu aina siitä ajasta ja paikasta, jossa se kulloinkin tapahtuu. Yritin vain, ehkä hieman kömpelöllä tavalla, kuvata sellaista omaa kokemustani, jossa ikään kuin tiedän rakastavani juuri tätä ihmistä, vailla epäilyksen häivää.

T.R.maalari.N kirjoitti:

...tai ajattelevatko, että niin on (jos ajattelen vaikka lapsiani)
Mutta niin todellakin on.

Loppuviimeksi, kaiken minkä teemme, teemme oman nautintomme takia. Ehkä se on luonnon lainalaisuus?

Ei se minusta ole moraalisesti arveluttavaa, tai tee rakkautta yhtään arvottomammaksi. Luulen, että ilman toivoa palkkiosta/nautinnosta... emme ylipäätään tekisi mitään, tai olisi edes olemassa, kovin kauaa, syntymämme jälkeen.

Lue lisää

minun pitää kiittää elämää taas kerran mahdollisuudesta ajatella/kokea asioita toisella tavoin kuin sinä sillä en usko,että nautinto on se voima joka meitä täällä elossa pitää.

Angiina kirjoitti:

Totta, kaikki inhimillinen rakkaus on ehdollista. Ehdoitta rakastamisesta puhuessani en tarkoittanutkaan sitä, että olisi mahdollista rakastaa ketään tai mitään vailla tiettyyn tilanteeseen sidottuja ehtoja. Olet siis ehdottoman (?!) oikeassa siinä, että rakastaminen riippuu aina siitä ajasta ja paikasta, jossa se kulloinkin tapahtuu. Yritin vain, ehkä hieman kömpelöllä tavalla, kuvata sellaista omaa kokemustani, jossa ikään kuin tiedän rakastavani juuri tätä ihmistä, vailla epäilyksen häivää.

Lue lisää

Rakastamisen aaltoliikkeessä, sekään ei toki aina ole pysyvä tunnetila. Mutta, sellaisen tiedostamisen hetken eläminen on kyllä äärettömän nautinnollista ja palkitsevaa.
Ja olemassaolevana pohjavirtauksena, syvänä tietoisuutena siitä, että niin todellakin on ja niin kokee... kestää pintavesien myllerrykset, omat hetkelliset epäilykset ja pettymyksentunteet ja ..epävarmuuden ja turhautumiset, joitka nekin ovat osa inhimillistä rakkautta, huomattavasti paremmin, kuin miten ne muuten, ilman kuvaamasi kaltaista kokemusta/kokemista kestäisi.

Luulen (tai tiedän..heh..) että rakastaessani jopa ajan, aika ajoin, suhteeni tilanteeseen jossa tuon pohjavirtauksen olemassaoloa testataan. Sellainen, olisi käsittämättömän rankkaa kumppanille, joka sitä, mistä on kysymys, ei ymmärtäisi. No, sellainen joka ei ymmärtäisi;)) ...ei kumppanini olisikaan *hymy* .

n52 kirjoitti:

minun pitää kiittää elämää taas kerran mahdollisuudesta ajatella/kokea asioita toisella tavoin kuin sinä sillä en usko,että nautinto on se voima joka meitä täällä elossa pitää.

Lue lisää

on se voima?

T.R.maalari.N kirjoitti:

on se voima?

ja välittäminen jopa ilman ehtoja.

n52 kirjoitti:

ja välittäminen jopa ilman ehtoja.

..että yritän teilata ajatteluasi, tai osoittaa sinun olevan ajattelussasi jollain tapaa väärässä, jos vielä jatkan, ja lähden ruotimaan noita esiinnostamiasi käsitteitä, käsitteinä.
Minulle kyse olisi loogisuuden leikistä, mutta voin kuvitella, että saattaisit kokea sen haluksi saivarrella ja snobbailla, elämäsi perustavaa laatua olevilla arvoilla.

Ilman lupaasi en siis jatka ?

T.R.maalari.N kirjoitti:

..että yritän teilata ajatteluasi, tai osoittaa sinun olevan ajattelussasi jollain tapaa väärässä, jos vielä jatkan, ja lähden ruotimaan noita esiinnostamiasi käsitteitä, käsitteinä.
Minulle kyse olisi loogisuuden leikistä, mutta voin kuvitella, että saattaisit kokea sen haluksi saivarrella ja snobbailla, elämäsi perustavaa laatua olevilla arvoilla.

Ilman lupaasi en siis jatka ?

Lue lisää

ensin,että jos sinä nyt välität siitä miltä minusta tuntuu niin kuinka voin ottaa välittämistä vastaan ilman ehtoja.
Välittäminenkin on yksi rakkauden muoto.

n52 kirjoitti:

ensin,että jos sinä nyt välität siitä miltä minusta tuntuu niin kuinka voin ottaa välittämistä vastaan ilman ehtoja.
Välittäminenkin on yksi rakkauden muoto.

Välittäminen on kahteen suuntaan palkitsevaa. Sille josta välitetään, se antaa tunteen omasta arvosta, suhteessa muihin ihmisiin ja sille joka välittää se antaa nautinnon siitä, että on kyennyt omissa toimissaan ja valinnoissaan tuottamaan toiselle, edellämainitun kaltaista, nautintoa, mikä vaikuttaa taas siihen millaisena tuo 'antanut' osapuoli näkee itsensä suhteessa muihin.

Olemme sosiaalisia elukoita. Emme pärjäisi maailmassa yksin. Ja toisten huomioonottaminen on yksi niistä välineistä joilla turvaamme sitä, että emme yksin jääkään. Itsekkääseen hengissäselviämisen tavoitteeseen perustuuvaa... siis hyvyyskin, loppujen lopuksi ;))

T.R.maalari.N kirjoitti:

Rakastamisen aaltoliikkeessä, sekään ei toki aina ole pysyvä tunnetila. Mutta, sellaisen tiedostamisen hetken eläminen on kyllä äärettömän nautinnollista ja palkitsevaa.
Ja olemassaolevana pohjavirtauksena, syvänä tietoisuutena siitä, että niin todellakin on ja niin kokee... kestää pintavesien myllerrykset, omat hetkelliset epäilykset ja pettymyksentunteet ja ..epävarmuuden ja turhautumiset, joitka nekin ovat osa inhimillistä rakkautta, huomattavasti paremmin, kuin miten ne muuten, ilman kuvaamasi kaltaista kokemusta/kokemista kestäisi.

Luulen (tai tiedän..heh..) että rakastaessani jopa ajan, aika ajoin, suhteeni tilanteeseen jossa tuon pohjavirtauksen olemassaoloa testataan. Sellainen, olisi käsittämättömän rankkaa kumppanille, joka sitä, mistä on kysymys, ei ymmärtäisi. No, sellainen joka ei ymmärtäisi;)) ...ei kumppanini olisikaan *hymy* .

Lue lisää

"Totta, kaikki innhimillinen rakkaus on ehdollista."
Minunkin mielestäni asia on noin, mutta me rakastuneet (rakastavat), tai rakkauden kohteena olevat emme asiaa edes tiedosta, emmekä analysoi rakkauden olemusta ollessamme rakastuneita.
Lähes jumalallista rakkautta on äidin rakkaus lapseensa, mutta siinäkin vuorovaikutus - lapsen osoittama kiintymys ja sen kokemisen halu on se inhimillisen rakkauden ehdollistaja.
Vain Luojamme, Jumalamme rakastaa ihmistä ehdoitta - tietäen, ettei useimmissa tapauksissa saa minkäänlaista vastakaikua rakkaudelleen.
Sen kaltainen rakkaus Luojalta luotuaan kohtaan on pyyteettöntä rakkautta, mihin jaloinkaan ihminen ei inhimillisen rajoittuneisuutensa tähden pysty. Luojaamme eivät sido inhimilliset rajoittuneisuudet, sillä Hän itsehän on rakkaus ja niin ollen yli - inhimillinen suuruudessaan ja voimassaan. Meidän pienten ihmisten edes vaikea tajuta, tai käsittää.

T.R.maalari.N kirjoitti:

Välittäminen on kahteen suuntaan palkitsevaa. Sille josta välitetään, se antaa tunteen omasta arvosta, suhteessa muihin ihmisiin ja sille joka välittää se antaa nautinnon siitä, että on kyennyt omissa toimissaan ja valinnoissaan tuottamaan toiselle, edellämainitun kaltaista, nautintoa, mikä vaikuttaa taas siihen millaisena tuo 'antanut' osapuoli näkee itsensä suhteessa muihin.

Olemme sosiaalisia elukoita. Emme pärjäisi maailmassa yksin. Ja toisten huomioonottaminen on yksi niistä välineistä joilla turvaamme sitä, että emme yksin jääkään. Itsekkääseen hengissäselviämisen tavoitteeseen perustuuvaa... siis hyvyyskin, loppujen lopuksi ;))

Lue lisää

vakuuttunut,että kysyt mielipidettäni välittämisen näkökulmasta.

T.R.maalari.N kirjoitti:

Ehdoton rakastaminen. Ja totesin itsestäni, että kykyä moiseen minulla ei ole. En edes tunnista yhtään rakkauden muotoa joka ei sisältäisi ehtoja.

Minusta rakkauteen liittyy aina ehtoja. Silloinkin, vaikka äiti synnyttäisi niin syvästi kehitysvammaisen lapsen, ettei se kykenisi ottamaan millään tasolla kontaktia ja äiti tuntisi rakkautta, ei rakkaus olisi ehdotonta, vaan siihen liittyisi se ehto, että lapsi on omaa lihaa ja verta.

En osaisi rakastaa myöskään ketään miestä ehdoitta. En ilman kokemusta resonanssista ja vastakaiusta.

Suoraan sanottuna. En ymmärrä mitä ehdoton rakkaus on? Kerrotko Angiina?

Lue lisää

viisaita sanoja. Tässäkin kohden täytyy myöntää, että palstoilta saattaa löytää asioita,joita ei ole koskaan kyseenalaistanutkaan tai miettinyt noin syvällisesti.

Luin tekstiäsi ja miettiessäni kaikkea mitä rakastan tai niitä jotka minua rakastavat(toivottavasti heitä on :D)niin toden totta, ehtoista se on aina,olkootkin kuinka verisukulaisista kysymys. Äidin rakkauden lapseensa (siis terveeseenkin) sanotaan usein olevan ehdotonta rakastamista, mutta sehän on kaikkea muuta, koska ehtona on oma liha ja veri.

Rakkaus kumppaniin taas odottaa vastarakkautta tai ainakin sitä että rakastaminen itsessään tuottaa iloa ja hyvää mieltä....

n52 kirjoitti:

vakuuttunut,että kysyt mielipidettäni välittämisen näkökulmasta.

ihmissuhteita, missä näyttäisi olevan kysymyksessä aito pyyteetön rakkaus ja jos asia toimii ehdottoman rakkauden periaatteita noudattaen, niin miksi edes kyseenalaistaisimme sitä.
Sanokaamme mieluummin, että "Hän rakastaa sairasta vaimoaan/ miestään todella paljon hoitaessaan häntä vuosikaudet uhrautuvasti."
Jos nyt kuitenkin tunnemme tarvetta kyseenalaistaa "uhrautuvan" motiiveja, niin loppukaneetiksi voimme lisätä, että ...niinkuin ihminen vain pystyy.
Olkoonkin, että sieltä uhrautuvan rakkauden alta saattaisi löytyä se "nautinto".....vaikkapa johtuen siitä kun ihmisen epäitsekkyyttä arvostetaan ja hän saa ulkopuolisilta kiitosta ja arvonantoa.
Jotenkin tuntuu miellyttävämmältä ajatus ihmisestä, joka omasta rajallisuudestaan huolimatta rakastaa pyyteettömästi - kuin maininta nautinnonhaluisesta elukasta.
Ihminen ei ole elukka, vaan Jumalan kuvaksi luotu, mutta hänellä on viettielämä, jota järki ja etiikka onneksi useimmilla pystyy ohjailemaan, niin että emme elä ja käyttäydy, niinkuin aistiensa ja vaistojensa varassa toimivat elukat.

viljamaria kirjoitti:

ihmissuhteita, missä näyttäisi olevan kysymyksessä aito pyyteetön rakkaus ja jos asia toimii ehdottoman rakkauden periaatteita noudattaen, niin miksi edes kyseenalaistaisimme sitä.
Sanokaamme mieluummin, että "Hän rakastaa sairasta vaimoaan/ miestään todella paljon hoitaessaan häntä vuosikaudet uhrautuvasti."
Jos nyt kuitenkin tunnemme tarvetta kyseenalaistaa "uhrautuvan" motiiveja, niin loppukaneetiksi voimme lisätä, että ...niinkuin ihminen vain pystyy.
Olkoonkin, että sieltä uhrautuvan rakkauden alta saattaisi löytyä se "nautinto".....vaikkapa johtuen siitä kun ihmisen epäitsekkyyttä arvostetaan ja hän saa ulkopuolisilta kiitosta ja arvonantoa.
Jotenkin tuntuu miellyttävämmältä ajatus ihmisestä, joka omasta rajallisuudestaan huolimatta rakastaa pyyteettömästi - kuin maininta nautinnonhaluisesta elukasta.
Ihminen ei ole elukka, vaan Jumalan kuvaksi luotu, mutta hänellä on viettielämä, jota järki ja etiikka onneksi useimmilla pystyy ohjailemaan, niin että emme elä ja käyttäydy, niinkuin aistiensa ja vaistojensa varassa toimivat elukat.

Lue lisää

yrittäkäämme kasvaa ihmisinä....=)

taikis kirjoitti:

viisaita sanoja. Tässäkin kohden täytyy myöntää, että palstoilta saattaa löytää asioita,joita ei ole koskaan kyseenalaistanutkaan tai miettinyt noin syvällisesti.

Luin tekstiäsi ja miettiessäni kaikkea mitä rakastan tai niitä jotka minua rakastavat(toivottavasti heitä on :D)niin toden totta, ehtoista se on aina,olkootkin kuinka verisukulaisista kysymys. Äidin rakkauden lapseensa (siis terveeseenkin) sanotaan usein olevan ehdotonta rakastamista, mutta sehän on kaikkea muuta, koska ehtona on oma liha ja veri.

Rakkaus kumppaniin taas odottaa vastarakkautta tai ainakin sitä että rakastaminen itsessään tuottaa iloa ja hyvää mieltä....

Lue lisää

Koska minulla on kokemusta sekä adoptoiduista että sillä konventionaalisella tavalla syliini tupsahtaneista lapsista, haluan täsmentää tuota yleistä äidin rakkauden määritelmää. Äidin rakkaus ei edellytä sitä, että lapsi on itse synnytetty. Ainakaan omalla kohdallani en huomaa rakastamisessa edes laadullista eroa eri tavalla perheeseemme saapuneitten lasten välillä. Toki jokainen kahden ihmisen välinen rakkaussuhde muodostuu aina erilaiseksi, kuin muut rakkaussuhteet, jolloin kaikkia omia lapsiaankaan ei rakasta ikään kuin samalla tavalla. Haluan kuitenkin painottaa, että erot eivät välttämättä löydy akselilta: adoptiolapsi - itse synnytetty lapsi.

n52 kirjoitti:

yrittäkäämme kasvaa ihmisinä....=)

kohta lähdössä käymään vanhainkodissa.
Siellä on asukkana mieheni 88 - vuotias täti.
Nyt aloinkin miettiä, että käyn tervehtimässsä häntä itsekkäistä nautinnonhaluisista syistäni.
Voi olla, koska mukavahan minusta on kuulla kun miehen avomiehen) siskot kehuvat, että on se Viljamaria hyvä kun muistaa käydä tätiä tervehtimässä.Itsekin olen joskus ajatellut olevani "kiltti" ihminen, mutta mitä vielä!:)))
Minä lopetan nämä analysoinnit nyt tähän, tai kohta huomaan olevani itsekäs nautinnohaluinen tekopyhä lurjus.
Moi sinulle, jonka kanssa olen paljolti samaa mieltä näistä syvällisistä ja vaikeaselkoisista asioista.
Onkohan kukaan oikeastaan täysin oikeassa? :)

Angiina kirjoitti:

Koska minulla on kokemusta sekä adoptoiduista että sillä konventionaalisella tavalla syliini tupsahtaneista lapsista, haluan täsmentää tuota yleistä äidin rakkauden määritelmää. Äidin rakkaus ei edellytä sitä, että lapsi on itse synnytetty. Ainakaan omalla kohdallani en huomaa rakastamisessa edes laadullista eroa eri tavalla perheeseemme saapuneitten lasten välillä. Toki jokainen kahden ihmisen välinen rakkaussuhde muodostuu aina erilaiseksi, kuin muut rakkaussuhteet, jolloin kaikkia omia lapsiaankaan ei rakasta ikään kuin samalla tavalla. Haluan kuitenkin painottaa, että erot eivät välttämättä löydy akselilta: adoptiolapsi - itse synnytetty lapsi.

Lue lisää

itselläni ei ole kokemusta adpotioäitinä olemisesta, joten en osaa verrata, mutta sinä kokeneena varmasti asian tiedät. Tuo lapsen adoptoiminen, tokihan se osoittaa jo itsessään halua rakastaa, siinähän sitoo itsensä tietoisesti biologisesti ei omaan.

Tuo halu rakastaa, onko se sitten tässä teemassa esilletuotu ehdollisuus, kun rakastan ja hoivaan toista, osatonta, niin saan siitä itselleni jotain, vastarakkautta, iloa, tarpeelliseksi koetun tuntoa ?? jotainhan siinä saa tietysti aina kun antaa rakkauttaan.

Niin, jokainen lapsi on yksilö, hieman erilainen kuin sisarensa tai veljensä. Kolmen lapsen äitinä
tämän näen hyvin selvästi. Jokainen suhde on ainutlaatuinen, yksi lapsistani on rasavilli huulenheittäjä, yksi hiljainen ajattelija jolta asiat saa suorastaan puristaa ulos, yksi taas vallan filosofi. Kaikkia rakastan, kaikkia eri tavalla.

viljamaria kirjoitti:

ihmissuhteita, missä näyttäisi olevan kysymyksessä aito pyyteetön rakkaus ja jos asia toimii ehdottoman rakkauden periaatteita noudattaen, niin miksi edes kyseenalaistaisimme sitä.
Sanokaamme mieluummin, että "Hän rakastaa sairasta vaimoaan/ miestään todella paljon hoitaessaan häntä vuosikaudet uhrautuvasti."
Jos nyt kuitenkin tunnemme tarvetta kyseenalaistaa "uhrautuvan" motiiveja, niin loppukaneetiksi voimme lisätä, että ...niinkuin ihminen vain pystyy.
Olkoonkin, että sieltä uhrautuvan rakkauden alta saattaisi löytyä se "nautinto".....vaikkapa johtuen siitä kun ihmisen epäitsekkyyttä arvostetaan ja hän saa ulkopuolisilta kiitosta ja arvonantoa.
Jotenkin tuntuu miellyttävämmältä ajatus ihmisestä, joka omasta rajallisuudestaan huolimatta rakastaa pyyteettömästi - kuin maininta nautinnonhaluisesta elukasta.
Ihminen ei ole elukka, vaan Jumalan kuvaksi luotu, mutta hänellä on viettielämä, jota järki ja etiikka onneksi useimmilla pystyy ohjailemaan, niin että emme elä ja käyttäydy, niinkuin aistiensa ja vaistojensa varassa toimivat elukat.

Lue lisää

että ihminen luotiin jumalan kuvaksi ja opetetaan myös, että syömällä hyvän ja pahantiedon puusta, ihmisetä tuli se mitä ihminen on.

Mielestäni elukat ovatkin etuoikeutetumpia kuin me ihmiset. Eläinten tekoihin ei liity tietoisuutta hyvästä ja pahasta, kuten meidän ihmisten tekoihin liittyy silloin, jos asiaa tarkastelee kristinopin opetusten näkökulmasta.

Evenkeliumin sanoman voisi mielestäni tulkita niinkin;) ..että se antaa meille luvan nimenomaan olla inhimillisiä... ristiriitoinemme, itsekkäinen valintoinemme jne... Me ihimiset, vain sen sijaan, että tyytyisimme siihen, mitä olemme ... tavoittelemme kuuta taivaalta, pyrkimällä pieniksi jumaliksi ja piilottamalla niin itseltämme, kuin muiltakin, ne puolet itsessämme joiden jumaluuden kriteeteitä emme katso täyttävän.

Rakkauden kaksoiskäskyssä meitä kehoitetaan rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin rakastamme itseämme. Jos oppisimme hyväksymään itsemme inhimillisinä, raadollisina... ihmisinä, sellaisina joiden käyttöenergiana on nautinnonhalu ja selviäminen hengissä mahdollisimman pitkään, -samankaltaisia ominaisuuksia jotka ohjaavat elukoidenkin toimia, oppisimme hyväksymään nuo piirteet muissakin ihmisissä osana inhimillisyyttä.

En usko, että toimintamme täällä maan päällä, muuttuisi siitä ainakaan tuhoavammaksi, edes kristillisillä arvoilla mitaten. Yhteinen hyvä, kun pitkän päälle on se, joka osottautuu myös yksilön selviämisen kannalta suotuisammaks vaihtoehdoksi. Sen havaitsemiseen, ei tarvitse muuta, kuin seurata muitten, sosiaalisten laumaelukoiden käyttäytymistä.

On vain... kovin paljon helpompaa tuomita muita kuin tutkiskella itseään ja sisintään, avoimin mielin ja opetella pitämään siitä mitä löytää.
Noh, inhimillistä sekin;)) ... narsistista nautinnonhaluamme, sanoisin;))

viljamaria kirjoitti:

ihmissuhteita, missä näyttäisi olevan kysymyksessä aito pyyteetön rakkaus ja jos asia toimii ehdottoman rakkauden periaatteita noudattaen, niin miksi edes kyseenalaistaisimme sitä.
Sanokaamme mieluummin, että "Hän rakastaa sairasta vaimoaan/ miestään todella paljon hoitaessaan häntä vuosikaudet uhrautuvasti."
Jos nyt kuitenkin tunnemme tarvetta kyseenalaistaa "uhrautuvan" motiiveja, niin loppukaneetiksi voimme lisätä, että ...niinkuin ihminen vain pystyy.
Olkoonkin, että sieltä uhrautuvan rakkauden alta saattaisi löytyä se "nautinto".....vaikkapa johtuen siitä kun ihmisen epäitsekkyyttä arvostetaan ja hän saa ulkopuolisilta kiitosta ja arvonantoa.
Jotenkin tuntuu miellyttävämmältä ajatus ihmisestä, joka omasta rajallisuudestaan huolimatta rakastaa pyyteettömästi - kuin maininta nautinnonhaluisesta elukasta.
Ihminen ei ole elukka, vaan Jumalan kuvaksi luotu, mutta hänellä on viettielämä, jota järki ja etiikka onneksi useimmilla pystyy ohjailemaan, niin että emme elä ja käyttäydy, niinkuin aistiensa ja vaistojensa varassa toimivat elukat.

Lue lisää

piti näin kiertoteitse kiittää naurusta ja ei tietysti ole vain yhtä oikeaa vastausta.....=)
Minä nyt vain olen minä....=)

Ole sinä ja reilusti itsekäs...=)

T.R.maalari.N kirjoitti:

että ihminen luotiin jumalan kuvaksi ja opetetaan myös, että syömällä hyvän ja pahantiedon puusta, ihmisetä tuli se mitä ihminen on.

Mielestäni elukat ovatkin etuoikeutetumpia kuin me ihmiset. Eläinten tekoihin ei liity tietoisuutta hyvästä ja pahasta, kuten meidän ihmisten tekoihin liittyy silloin, jos asiaa tarkastelee kristinopin opetusten näkökulmasta.

Evenkeliumin sanoman voisi mielestäni tulkita niinkin;) ..että se antaa meille luvan nimenomaan olla inhimillisiä... ristiriitoinemme, itsekkäinen valintoinemme jne... Me ihimiset, vain sen sijaan, että tyytyisimme siihen, mitä olemme ... tavoittelemme kuuta taivaalta, pyrkimällä pieniksi jumaliksi ja piilottamalla niin itseltämme, kuin muiltakin, ne puolet itsessämme joiden jumaluuden kriteeteitä emme katso täyttävän.

Rakkauden kaksoiskäskyssä meitä kehoitetaan rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin rakastamme itseämme. Jos oppisimme hyväksymään itsemme inhimillisinä, raadollisina... ihmisinä, sellaisina joiden käyttöenergiana on nautinnonhalu ja selviäminen hengissä mahdollisimman pitkään, -samankaltaisia ominaisuuksia jotka ohjaavat elukoidenkin toimia, oppisimme hyväksymään nuo piirteet muissakin ihmisissä osana inhimillisyyttä.

En usko, että toimintamme täällä maan päällä, muuttuisi siitä ainakaan tuhoavammaksi, edes kristillisillä arvoilla mitaten. Yhteinen hyvä, kun pitkän päälle on se, joka osottautuu myös yksilön selviämisen kannalta suotuisammaks vaihtoehdoksi. Sen havaitsemiseen, ei tarvitse muuta, kuin seurata muitten, sosiaalisten laumaelukoiden käyttäytymistä.

On vain... kovin paljon helpompaa tuomita muita kuin tutkiskella itseään ja sisintään, avoimin mielin ja opetella pitämään siitä mitä löytää.
Noh, inhimillistä sekin;)) ... narsistista nautinnonhaluamme, sanoisin;))

Lue lisää

Kiitos, "T.R.maalari.N"

Täydennys vain. Sen sijaan että ihminen nyt käyttää tietoisuutta ihmiskunnan hyväksi, hän tietoisesti ja suunnitelmallisesti ryöstää muita lähimmäiset mukaan luettuna, saadakseen enemmän.
Eläimet kyllä ottavat ruokaa toisen suusta, eivät suunnitelmallisesti vaan hetken tilaisuuden tullessa, ja muuten eivät toisia saman lajin yksilöitä paina. Laumana elävät jopa suojan antavat heikoimmille, vaikka siitä ei ole odotettavissa välitön hyöty, ihminen laumassa vain poikkeuksellisesti antaa toisille lähes saman kuin itse saa. Ja kun tieto karttuu, yhä enemmän julma on ihminen, yhä enemmän ryöstää ja yhä lyhytnäköisemmin toimii. Ei ole tiedossa, että kristinuskon opetus tätä kuvaa muuttaa voi, on tiedossa, että rakkauden kaksoiskäskyn kumpikin osa on painettu lokaan kun jumalaksi on nostettu ihminen.

T.R.maalari.N kirjoitti:

että ihminen luotiin jumalan kuvaksi ja opetetaan myös, että syömällä hyvän ja pahantiedon puusta, ihmisetä tuli se mitä ihminen on.

Mielestäni elukat ovatkin etuoikeutetumpia kuin me ihmiset. Eläinten tekoihin ei liity tietoisuutta hyvästä ja pahasta, kuten meidän ihmisten tekoihin liittyy silloin, jos asiaa tarkastelee kristinopin opetusten näkökulmasta.

Evenkeliumin sanoman voisi mielestäni tulkita niinkin;) ..että se antaa meille luvan nimenomaan olla inhimillisiä... ristiriitoinemme, itsekkäinen valintoinemme jne... Me ihimiset, vain sen sijaan, että tyytyisimme siihen, mitä olemme ... tavoittelemme kuuta taivaalta, pyrkimällä pieniksi jumaliksi ja piilottamalla niin itseltämme, kuin muiltakin, ne puolet itsessämme joiden jumaluuden kriteeteitä emme katso täyttävän.

Rakkauden kaksoiskäskyssä meitä kehoitetaan rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin rakastamme itseämme. Jos oppisimme hyväksymään itsemme inhimillisinä, raadollisina... ihmisinä, sellaisina joiden käyttöenergiana on nautinnonhalu ja selviäminen hengissä mahdollisimman pitkään, -samankaltaisia ominaisuuksia jotka ohjaavat elukoidenkin toimia, oppisimme hyväksymään nuo piirteet muissakin ihmisissä osana inhimillisyyttä.

En usko, että toimintamme täällä maan päällä, muuttuisi siitä ainakaan tuhoavammaksi, edes kristillisillä arvoilla mitaten. Yhteinen hyvä, kun pitkän päälle on se, joka osottautuu myös yksilön selviämisen kannalta suotuisammaks vaihtoehdoksi. Sen havaitsemiseen, ei tarvitse muuta, kuin seurata muitten, sosiaalisten laumaelukoiden käyttäytymistä.

On vain... kovin paljon helpompaa tuomita muita kuin tutkiskella itseään ja sisintään, avoimin mielin ja opetella pitämään siitä mitä löytää.
Noh, inhimillistä sekin;)) ... narsistista nautinnonhaluamme, sanoisin;))

Lue lisää

Aina kun keskustelut menevät lähelle elämän ydintä, mukaan nousee uskonto, joko uskona tai pakanuutena.

On helppoa olla vannoutunut pakana tai kiihkouskovainen; kummankin tapa elää ja ajatella on perusteltua.

Jumalan moka varmaan kun loi meidät omaksi kuvakseen ja heitti tänne maailmaan muiden elukoiden sekaan - varmaan tiesi että napsimme myös pahan tiedon puusta jotain. Tuo jumaluus ja elukkuus meissä, niiden välillä liikkuminen, on se mukana kulkeva perisynti. Sitä ei olisi, emmekä tarvitsisi moraalia emmekä eettisiä pelisääntöjä, jos olisimme vain toista noista.

Vähän menee pohdinnat nyt avauksen mutta menkööt...

n52 kirjoitti:

piti näin kiertoteitse kiittää naurusta ja ei tietysti ole vain yhtä oikeaa vastausta.....=)
Minä nyt vain olen minä....=)

Ole sinä ja reilusti itsekäs...=)

Lue lisää

vaikkakaan ei tule johtamaan mihinkään, niinkuin eri arvomaailman omaavien ihmisten keskustelut eivät yleensäkään.
Tarkoitin maalarin kirjoitusta ja hänen oikeutettua kritiikkiään kirkkoja ja sen kautta kristinuskoa kohtaan.
Nythän on todistettavasti niin, että aatteena ja ideologiana parhaatkin asiat menevät nautinnonhaluisen itsekkään ihmisen käsissä pilalle.
Katsokaamme vaikka kommunismia, joka "Vapaus, veljeys, tasa-arvo" - periaatteellaan olisi oikein toteutettuna poistanut maailmasta nälänhädän ja kaiken kurjuuden.
Kuinka ideologialle kävikään itsekkään nautinnonhaluisen ihmisen käsissä.
Se johti totalitäärisen sortokoneiston synytmiseen kaikissa kommunistivaltioissa.
Niinhän kristinuskollekin kävi, kun Paavin kirkko sai maallisen vallan ja alkoi vainota niitä uskovia, jotka tunnustautuivat Raamattuun ja Jumalan Sanaan uskoviksi.
Ihminen ei ole Jumala, mutta uskon, että Jumalan Sana, aito alkuperäinen, saadessaan vaikuttaa ihmisen elämässä ohjenuorana, saa pedon - eläimen - näyttelemään pienempä osaa arkipäivänkin ratkaisuissamme ja teoissamme. Me nimittäin ajattelemaan kykenevinä - eläimestä poiketen - alamme ajatella :" Mitä tahdotte ihmisten teille tekevän - tehkää te samoin heille!"

T.R.maalari.N kirjoitti:

Välittäminen on kahteen suuntaan palkitsevaa. Sille josta välitetään, se antaa tunteen omasta arvosta, suhteessa muihin ihmisiin ja sille joka välittää se antaa nautinnon siitä, että on kyennyt omissa toimissaan ja valinnoissaan tuottamaan toiselle, edellämainitun kaltaista, nautintoa, mikä vaikuttaa taas siihen millaisena tuo 'antanut' osapuoli näkee itsensä suhteessa muihin.

Olemme sosiaalisia elukoita. Emme pärjäisi maailmassa yksin. Ja toisten huomioonottaminen on yksi niistä välineistä joilla turvaamme sitä, että emme yksin jääkään. Itsekkääseen hengissäselviämisen tavoitteeseen perustuuvaa... siis hyvyyskin, loppujen lopuksi ;))

Lue lisää

Tilanne.Olen esim.lapseni kanssa retkellä autiomaassa ja juotavaa on vain yhdelle,että selviää asutulle alueelle.Annan aivan varmasti hänelle juotavan ja hän selviää hengissä,miten selvität,että ehdollistan apuni.

Teen sen mielestäni ehdotta rakkaudesta häneen.

emw34 kirjoitti:

Tilanne.Olen esim.lapseni kanssa retkellä autiomaassa ja juotavaa on vain yhdelle,että selviää asutulle alueelle.Annan aivan varmasti hänelle juotavan ja hän selviää hengissä,miten selvität,että ehdollistan apuni.

Teen sen mielestäni ehdotta rakkaudesta häneen.

Lue lisää

että pohjimmaisena motiivina siinäkin on oma mielenrauha. Kyky ajatella elettävää hetkeä pidemmälle. L. sitä, että se kipu minkä toisenlainen valinta sinulle aiheuttaisi olisi tuskallisempaa kestää kuin oma kuolemanpelkosi.

Sitäpaitsi luulen, että tuollaisessa tilanteessa joutuisi käymään itsensä kanssa aikamoista moraalista keskustelua ja omien motiiveidensa tutkiskelua.

Kumpi lopulta olisi armollisempaa ja rakastavampaa. Se, että joisi veden itse ja 'kantaisi lapsen yli kuoleman portin' vaiko se, että kuolisi itse ensin ja antaisi lapsen jäädä siksi viimeiseksi joka kuolee.

Tai ehkäpä armollisinta olisi tappaa lapsi yllättäen, niin että kitumisen sijaan hän saisi vain hetken säikähtää?

Ainakin minä miettisin...

T.R.maalari.N kirjoitti:

että pohjimmaisena motiivina siinäkin on oma mielenrauha. Kyky ajatella elettävää hetkeä pidemmälle. L. sitä, että se kipu minkä toisenlainen valinta sinulle aiheuttaisi olisi tuskallisempaa kestää kuin oma kuolemanpelkosi.

Sitäpaitsi luulen, että tuollaisessa tilanteessa joutuisi käymään itsensä kanssa aikamoista moraalista keskustelua ja omien motiiveidensa tutkiskelua.

Kumpi lopulta olisi armollisempaa ja rakastavampaa. Se, että joisi veden itse ja 'kantaisi lapsen yli kuoleman portin' vaiko se, että kuolisi itse ensin ja antaisi lapsen jäädä siksi viimeiseksi joka kuolee.

Tai ehkäpä armollisinta olisi tappaa lapsi yllättäen, niin että kitumisen sijaan hän saisi vain hetken säikähtää?

Ainakin minä miettisin...

Lue lisää

lapsi ei yksin nimittäin välttämättä selviäisi...
Aikuisen on vaikea sitä etukäteen taata tai arvioida...?

T.R.maalari.N kirjoitti:

että pohjimmaisena motiivina siinäkin on oma mielenrauha. Kyky ajatella elettävää hetkeä pidemmälle. L. sitä, että se kipu minkä toisenlainen valinta sinulle aiheuttaisi olisi tuskallisempaa kestää kuin oma kuolemanpelkosi.

Sitäpaitsi luulen, että tuollaisessa tilanteessa joutuisi käymään itsensä kanssa aikamoista moraalista keskustelua ja omien motiiveidensa tutkiskelua.

Kumpi lopulta olisi armollisempaa ja rakastavampaa. Se, että joisi veden itse ja 'kantaisi lapsen yli kuoleman portin' vaiko se, että kuolisi itse ensin ja antaisi lapsen jäädä siksi viimeiseksi joka kuolee.

Tai ehkäpä armollisinta olisi tappaa lapsi yllättäen, niin että kitumisen sijaan hän saisi vain hetken säikähtää?

Ainakin minä miettisin...

Lue lisää

sellainenkin olisi omalla kohdalla mahdollista,että esim,sydämmen tarpeen takia olisin valmis tekemään ratkaisun,että jo täysi-ikäiset lapseni saisivat mahdollisuuden elää.

Poistumisen tekisin lavastaen tapaturman,että saajalle ei tulisi syyllisyyttä avun saamisesta.

Vaikeita asioita kaikkineen,mutta varsinkin lasten vuoksi olisin valmis käyttämään mahdolliset "oljenkorret"heidän auttamiseksi.

Muutoin kyllä ehdollisuus on jossain muodossa läsnä kaikessa kanssakäymisessä.

Tämä esiin ottamani esimerkki oli eräänlainen tapa ehdottaa sitä usein ilmaistua sanonttaa,ettei sääntöä ilman poikkeusta.
Sekin tietysti ns.makuasia mitä kukin ymmärtää sanan,ehdollisuus,käsitteenä.

Nämä sanavalinnat ja esimerkit eivät ole aivan sitä,mitä pyrin sanomaan vaan suuntaa antavana mallina ajatuksille,miten todennäköisesti toimisin ääritilanteissa omaisteni kohdalla.

emw34 kirjoitti:

sellainenkin olisi omalla kohdalla mahdollista,että esim,sydämmen tarpeen takia olisin valmis tekemään ratkaisun,että jo täysi-ikäiset lapseni saisivat mahdollisuuden elää.

Poistumisen tekisin lavastaen tapaturman,että saajalle ei tulisi syyllisyyttä avun saamisesta.

Vaikeita asioita kaikkineen,mutta varsinkin lasten vuoksi olisin valmis käyttämään mahdolliset "oljenkorret"heidän auttamiseksi.

Muutoin kyllä ehdollisuus on jossain muodossa läsnä kaikessa kanssakäymisessä.

Tämä esiin ottamani esimerkki oli eräänlainen tapa ehdottaa sitä usein ilmaistua sanonttaa,ettei sääntöä ilman poikkeusta.
Sekin tietysti ns.makuasia mitä kukin ymmärtää sanan,ehdollisuus,käsitteenä.

Nämä sanavalinnat ja esimerkit eivät ole aivan sitä,mitä pyrin sanomaan vaan suuntaa antavana mallina ajatuksille,miten todennäköisesti toimisin ääritilanteissa omaisteni kohdalla.

Lue lisää

pyyteettömiä, ei tee rakkauttamme vähempiarvoiseksi tai huonommaksi.

Uskon että jokainen vanhempi toimisi kuvaamallasi tavalla ja toimintaamme perustelisimme nimenomaan haluumme suojella jälkeläistemme elämää.
Valintaan sisältyisi siis kokemus siitä, että on arvokasta, tuollaisessa tilanteessa, voida uhrautua lapsensa edestä ja elämä arvottuisi mielessämme kuolemaa arvokkaammaksi asiaksi.

Tuollaisessa tilanteessa, jossa olisi nuo kaksi vaihtoehtoa, valitsisimme samalla myös sen joka olisi meille se vähemmän tuskallinen. Raadollinen realiteetti on se, että itseen sattuu silloin vähemmän jos on se, joka kuolee. Ja... aivan sataprosenttisen varmasti, emme voi kiistää, etteikö tämäkin näkökulma vaikuttaisi siihen, miten tuollaisessa tilanteessa, päättäisimme toimia.

Kauan sitten, menetin kaksospojat. Olisin silloin antanut oman henkeni poikien henkien sijaan, jos se mitenkään olisi ollut mahdollista. Perimmäinen motiivini ei kuitenkaan ollut rakkaus vaan se, että kokemani henkinen kipu oli niin suurta, että oma kuolema olisi ollut se helpompi vaihtoehto.

Eihän niillä kuolleilla pojillani ollut kuoltuaan enää mikään hätänä... vain minuun sattui.
Ymmärrätkö mitä ajan tällä esimerkilläni takaa?

Tuollaisessa valintatilanteessa pyyteetön rakkaus, ei välttämättä valitsisi elämän jatkumista...siksi parhaaksi vaihtoehdoksi. Se että eläminen on paras vaihtoehto on meille ihmisille... hyvin inhimillinen tapa ajatella. Mutta onko niin, sitä emme oikeastaan tiedä.

viljamaria kirjoitti:

"Totta, kaikki innhimillinen rakkaus on ehdollista."
Minunkin mielestäni asia on noin, mutta me rakastuneet (rakastavat), tai rakkauden kohteena olevat emme asiaa edes tiedosta, emmekä analysoi rakkauden olemusta ollessamme rakastuneita.
Lähes jumalallista rakkautta on äidin rakkaus lapseensa, mutta siinäkin vuorovaikutus - lapsen osoittama kiintymys ja sen kokemisen halu on se inhimillisen rakkauden ehdollistaja.
Vain Luojamme, Jumalamme rakastaa ihmistä ehdoitta - tietäen, ettei useimmissa tapauksissa saa minkäänlaista vastakaikua rakkaudelleen.
Sen kaltainen rakkaus Luojalta luotuaan kohtaan on pyyteettöntä rakkautta, mihin jaloinkaan ihminen ei inhimillisen rajoittuneisuutensa tähden pysty. Luojaamme eivät sido inhimilliset rajoittuneisuudet, sillä Hän itsehän on rakkaus ja niin ollen yli - inhimillinen suuruudessaan ja voimassaan. Meidän pienten ihmisten edes vaikea tajuta, tai käsittää.

Lue lisää

,niin miten sitten voi sanoa, että Jumalan rakkaus on ehdotonta - ja onko se muka ehdotonta? Sielähän sanassa on joka mutkassa lauseita; tee näi tai tee niin, sitten sinä olet kelvollinen, mutta jos et, niin joudut kadotukseen, eikös se ole mitä suurimmassa määrin ehdollistamista?

Rakkaus vastasyntyneeseen lapseen on minun mielestäni sitä ehdotonta rakkautta, mutta ehdolliseksihan sekin muuttuu pikkuhiljaa lapsen kasvaessa, ja ainakin siinä tilanteessa ehdoton rakkautemme punnitaan kun lapsemme, ei toimikaan niinkuin me haluaisimme ja luulimme; hän voi juopotella, särkeä, varastella, käyttää huumeita, joutua vankilaan jne..

viljamaria kirjoitti:

ihmissuhteita, missä näyttäisi olevan kysymyksessä aito pyyteetön rakkaus ja jos asia toimii ehdottoman rakkauden periaatteita noudattaen, niin miksi edes kyseenalaistaisimme sitä.
Sanokaamme mieluummin, että "Hän rakastaa sairasta vaimoaan/ miestään todella paljon hoitaessaan häntä vuosikaudet uhrautuvasti."
Jos nyt kuitenkin tunnemme tarvetta kyseenalaistaa "uhrautuvan" motiiveja, niin loppukaneetiksi voimme lisätä, että ...niinkuin ihminen vain pystyy.
Olkoonkin, että sieltä uhrautuvan rakkauden alta saattaisi löytyä se "nautinto".....vaikkapa johtuen siitä kun ihmisen epäitsekkyyttä arvostetaan ja hän saa ulkopuolisilta kiitosta ja arvonantoa.
Jotenkin tuntuu miellyttävämmältä ajatus ihmisestä, joka omasta rajallisuudestaan huolimatta rakastaa pyyteettömästi - kuin maininta nautinnonhaluisesta elukasta.
Ihminen ei ole elukka, vaan Jumalan kuvaksi luotu, mutta hänellä on viettielämä, jota järki ja etiikka onneksi useimmilla pystyy ohjailemaan, niin että emme elä ja käyttäydy, niinkuin aistiensa ja vaistojensa varassa toimivat elukat.

Lue lisää

Hyvään ja pahaan osaan...
Arvokkaaseen jumalankuvaksi luotuun ja viettiensä viemään elukkaosaan, on peruja kreikkalaisen filosofian ihmiskäsityksestä, ei raamatun opetuksista.
Monessa kohtaa raamatussa, tuota ajattelua jopa kritisoidaan.
Esimerkiksi Paavali kuvailee raamatussa sitä, miten kreikkalaisille Jeesuksen ruumiillistuminen ja ristiinnaulitseminen ja ylösnouseminen oli hupsutusta, koska sen ajattelun mukaan tällä elukkaosallamme ei ollut mitään arvoa, kun taas kristinopin opetusten mukaan, kumpikin puoli ihmisessä, oli yhtä arvokas.

T.R.maalari.N kirjoitti:

Hyvään ja pahaan osaan...
Arvokkaaseen jumalankuvaksi luotuun ja viettiensä viemään elukkaosaan, on peruja kreikkalaisen filosofian ihmiskäsityksestä, ei raamatun opetuksista.
Monessa kohtaa raamatussa, tuota ajattelua jopa kritisoidaan.
Esimerkiksi Paavali kuvailee raamatussa sitä, miten kreikkalaisille Jeesuksen ruumiillistuminen ja ristiinnaulitseminen ja ylösnouseminen oli hupsutusta, koska sen ajattelun mukaan tällä elukkaosallamme ei ollut mitään arvoa, kun taas kristinopin opetusten mukaan, kumpikin puoli ihmisessä, oli yhtä arvokas.

Lue lisää

Mull on ollu tapana lukee sun juttuja. Pääsen harvoi koneelle ja oon kattonu yleensä sun gallerian kautta, ku niin se on nopeeta.
Miks sun galleria on kii?

Olet harvinaisen terveellä tavalla ajatteleva, ilman haalaria. Kirkkokuntaa et ehkä tarvitse, opetusta olet jo saanut ja siemen on maassa. Uskon, että löydät vielä lokeron, jossa Sinun ruuansulatus ei mene sekaisin.

Sinun kirjoitukset on kiva lukea.

Hyvää huomenta palstalaisille.

Veri vetää tienpäälle liesuun etsimään "jotain".
Onko syy sitten vain kuivempi sää,tiedä häntä,'mutta mentävä on'.
Syynä ei ole mikään yksittäinen asia,vaan se täytyy tehdä tikusta.Tarkoitus olisi siis taas kerran pettää;itseä ja ainakin tässä vaiheessa.

sen, että meissä ihmisissä, samoin kuin kaikissa muissakin elukoissa, on geenistöömme sisäänkirjoitettuna tarve suojella jälkeläisiä ja ehkäpä ihmisillä, joilla on kyky käsitteiden avulla ajatella asiaa lajin kannalta, se laajenee koskettamaan koko ihmiskuntaa,
omien jälkeläisten lisäksi.

Pyyteettömään rakkauteen, tuonkaltainen käyttäytyminen, ei mielestäni kuitenkaan ole sidottu.

Valinnan perusteeksi voisi ajatella jopa ihmisen ahneuden;) ... kyvyn laskea mielessään se, että koetun elämän 'summa' on suurin mahdollinen silloin, jos jo elänyt väistää ja antaa tilaa sille joka vielä ei ole elänyt...

Tai valinnan perusteeksi voi ajatella ihmisen pyrkimyksen jumalan kaltaiseksi l. roolisamaistuksen Jeesukseen. Valintamme saattaa siis osittain perustua myös siihen, että mielessämme uskomme sen, että uhrautuessamme olemme jollain tavoin parempia ihmisiä ja se kohta kristinuskon opetuksista, että yksin armosta;)), kummasti unohtuu;))