En oikeastaan mieti paljonkaan omaa seksuaalista suuntautumistani, eikä se aiheuta minulle ahdistusta, kääntyipä se mihin suuntaan tahansa. Kiinnostaisi vain tietää, mitä ajattelette tapauksestani. Näen jonkin verran seksuaalisia unia, ja lähes aina ne liittyvät yhdyntätilanteeseen, riisuutumiseen ja johonkin mieheen (jota en yleensä tunne). Herään usein näihin uniin kiihottuneena, jolloin tyydytän itseni. Naisista en ole koskaan nähnyt seksiunia. Naisista olen joskus nähnyt unta, kun joku pitää minua kädestä tai halaa minua (ilman mitään seksuaalista väritystä tai kiihottuneisuutta). Olen myös valveilla ollessa miehistä seksuaalisesti kiinnostunut. Olen ollut syvästi rakastunut muutamaan mieheen elämäni varrella.
Mutta olen myös rakastunut/kiintynyt moneen naiseen vuosien varrella. Koskaan se ei ole alkanut siitä, että olisin ihastunut toisen ulkonäköön tai siitä, että olisin alkanut haluta jotain naista seksuaalisessa mielesssä. Huomaan vain kiintyneeni, ja että ajattelen tätä ihmistä paljon, ja että kaipaan hellyyttä ja huolenpitoa juuri häneltä. Naisen kyky herkkyyteen ja empatiaan on aina puhutellut minua. Liittyykö tämä jotenkin siihen, että en ole saanut tarpeeksi äidinrakkautta lapsena ja etsin äitihahmoa myös aikuisuudessa? En ole koskaan suudellut naista tai harrastanut seksiä naisen kanssa.
Minut varmaan luokiteltaisiin äskeisen perusteella biseksuaaliseksi. Mutta kuinka voin himoita miehiä ilman rakastumista/ihastumista, naisia taas en ajattele seksuaalisessa mielessä, vaikka olisin rakastunut (mitä se nyt sitten onkaan)? Eipä ole helppoa, kun ihmisiä lokeroidaan, emmekö voisi olla vain ihmisiä kaikkine tunteineen? Ainakaan en ole herkkä tuomitsemaan ketään ihan omien kokemusten perusteella.
Mutta olen myös rakastunut/kiintynyt moneen naiseen vuosien varrella. Koskaan se ei ole alkanut siitä, että olisin ihastunut toisen ulkonäköön tai siitä, että olisin alkanut haluta jotain naista seksuaalisessa mielesssä. Huomaan vain kiintyneeni, ja että ajattelen tätä ihmistä paljon, ja että kaipaan hellyyttä ja huolenpitoa juuri häneltä. Naisen kyky herkkyyteen ja empatiaan on aina puhutellut minua. Liittyykö tämä jotenkin siihen, että en ole saanut tarpeeksi äidinrakkautta lapsena ja etsin äitihahmoa myös aikuisuudessa? En ole koskaan suudellut naista tai harrastanut seksiä naisen kanssa.
Minut varmaan luokiteltaisiin äskeisen perusteella biseksuaaliseksi. Mutta kuinka voin himoita miehiä ilman rakastumista/ihastumista, naisia taas en ajattele seksuaalisessa mielessä, vaikka olisin rakastunut (mitä se nyt sitten onkaan)? Eipä ole helppoa, kun ihmisiä lokeroidaan, emmekö voisi olla vain ihmisiä kaikkine tunteineen? Ainakaan en ole herkkä tuomitsemaan ketään ihan omien kokemusten perusteella.
Vastaukset 9
Vanhimmat
^heips! olen melkein samassa tilanteessaa... olen poika ja olen rakastunut monta kertaan tyttöön mutta haluan sexiä taas mieheltä..olen miettinyt että mikä minä nyt sitten olen..? mutta kaipaa naiselta/tytöltä rakkautta ja hellyyttä enkä ehkä sexiä kun taas monet muut ikäiseni..
Minulla on kai jotakuinkin samoin.
Ja nyt olen tapaillut erästä kivaa miestä, ja pelkään ryhtyä vakavampaan suhteeseen kun tiedän kuitenkin välillä sydäntä raastavasti kaipaavani naista, vaikka kaikki sinänsä olisikin ihan hyvin, koska sellaista se oli viimeksikin seurustellessani miehen kanssa.
Seksi miehen kanssa on tyydyttävää fyysisesti, mutta se jää minulla siihen. Ainakin siltä on tuntunut. Kiihottuakseni kunnolla tarvitsen mielikuvia miehen ja naisen välisestä seksistä, mutta silti tahtoisin syliini mieluummin naisen.
Nyttemmin olen ajatellut asiaa niin, että minulla olisi niin paljon enemmän annettavaa naiselle kuin miehelle. Miltä se kuulostaa?
Kuulostaa minulta. Aloin ensimmäisiä kertoja tapailemaan poikia vasta aika vanhana, koska en ollut ikinä pahemmin ihastunut kehenkään. Paitsi tyttöihin, mutta oletin sen joskus menevän ohi. Sitten tuli poikia, kaikenlaisia, komeitakin ja kunnollisia. Jokin tuntui silti aina olevan vialla, jotain puuttui. Ajattelin aina, että ehkä ruoho on jossain vielä vihreämpää, ehkä toisen pojan kanssa tuntuu enemmän.
Ajattelin rauhattomuuteni johtuvan siitä, etten ollut seurustellut tarpeeksi monen kanssa tai oikeiden henkilöiden. Ja pitihän niitä uusia poikia päästä sitten kokeilemaan. Mutta aina kävi sama asia kaikkien kohdalla.
Nyt olen puun ja kuoren välissä varmaan loppuikäni. Mukavia miehiä on ympärillä, mutten ole sittenkään varma...Miltäs tämä kuulostaa?
Jotenkin tulee mieleen että aina meidän pitäisi elää toisella tavalla kun elämme. Siksikö olemme "aina" tyytymättömiä kun asiat pitäisivät olla jotenkin toisin. Jokainen voi elää vain omaa elämäänsä. Jos et tunne mitään niin älä pakolla yritä. Huomaat että on asioita joista voit iloita ihan aidosti omista lähtökohdistasi. Lykkyä tykö.
Se mitä tuntee on realiteetti jokaisella omalta kohdaltaan. Sen kanssa on elettävä. Mutta kuitenkin voi paljon oppia jos jaksaa seurata omia tuntojaan lukittelematta ja arvoimatta oikein/väärin puitteissa.
Olen omalta kohdaltani huomannut että tulen hyvin toimeen naisten kanssa mutta seksi on paras miesten kanssa ja naimisiin en halua mennä koska se ei mielestäni ole oikein naista kohtaan. En voi kuvitella parisuhdetta miehen kanssa (oma ajatuskuvioni) vaikka kyllä olisi kiva jos olisi ystävä jonka kanssa asian voisi hoitaa. Pahaksi onneksi miehet joiden kanssa olen parhaat seksikokemukseni saanut ovat naimisissa ja se asettaa omat rajoituksensa. En voi heidän eläämäänsä sotkea joten jään ulkopuoliseksi.
Voin sanoa että et ole yksin tuollaisten tuntojesi kanssa. Pääasia on että et tee siitä ongelma vaan elät ja nautit elämästäsi omalla tavallasi. Olen ollut huomaaviani että seksinautinto ja rakkaus (kiintymys) eivät aina toteudu samassa persoonassa. Miksi? En tiedä.
Mielestäni biseksuaalisuus tarkoittaa sukupuolista vetoa molempia sukupuolia kohtaan. Onhan siinä tuo "seksuaalisuus" -liite. En tiedä sitten, onko lesbo- tai homopareja, jotka eivät harrasta seksiä. Tai biseksuaaleja, jotka eivät harrasta seksiä molempien sukupuolten kanssa. Voihan se olla myös kulttuuri- tai uskontosidonnainen asia, jolloin jo alitajuisesti kielletään kiinnostus "väärään" sukupuoleen.
Olen naispuolinen, seksuaalisessa mielessä olen kiinnostunut naisista, mutta miesten kanssa olen enemmän samalla aaltopituudella. Sitä tiettyä henkistä yhteyttä en ole koskaan tuntenut kenenkään naisen kanssa.
Silti, vaikka kuinka rakastaisin miestä, seksi hänen kanssaan tuntuu melkein vastenmieliseltä, jotenkin väärältä. Se ei vaan toimi. Seksi kuitenkin kuuluu parisuhteeseen, ja siinä se ongelma onkin.
Olen vielä nuori, mutta välillä pelkään, että joudun loppuelämäni kärsimään tästä ristiriidasta.
Tämä "lensi" lesbopalstalta tänne...
Nykymaailman suvaitsevaisuudesta huolimatta homofobia/bifobia jyllää monien mielessä. Pelätään tunteita ja niiden näyttämistä, ei uskalleta rakastaa. Jos sinun moraaliisi ei sovi mikään valtavirrasta poikkeava, se on okei. Elä elämää, jonka olet valinnut. Minun mielestäni tunteet ovat rikkaus, ja jos voi rakastaa ihmistä sukupuolesta huolimatta, on miljonääri. Eikä elämä ole pelkää seksiä, eivätkä kaikki tunteet ole seksuaalisia.