Sitten uskotaan, että se on jotakin todellista ja aletaan miettimään sen tarkoitusta ja merkitystä. Näinkö se menee, että alussa on aina sana ja siitä se illuusio sitten syntyy?
Ensin luodaan sana
Anonyymi
11123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei, vaan alussa on aina läjä asioita, joille ihmiset lähtevät keksimään nimityksiä pystyäkseen kommunikoimaan ja helposti erottamaan nuo asiat toisistaan.
Fantasiakirjailijat voivat jotain keksittyä kieltä luodessaan lähteä liikkeelle ”väärästä” suunnasta, kuten ehdotit, jos keksivät jonkun siistin sanan, jota haluavat päästä käyttämään, jolloin sille pitää myös keksiä merkitys. Todellisuudessa merkitys on aina olemassa ensin.
Tarvittaessa tehdään uusia tulkintoja ja muutellaan sanoja toisiksi jolloin niiden merkityskin muuttuu ajan kuluessa ihan toiseksi.
Ei. Ensimmäinen kysymys on, miksi on ylipäänsä mitään ennemmin kuin 'ei mitään' ?
Tästä lähtee fundamentaaliontologia ja sitten vasta pohditaan sanoja sun muuta.
Olisiko sille joku syy jos ei olisi mitään ? Haet siis jotain syytä olemattomuudelle. Mutta eihän silloin olisi syitäkään.
Monesti olemattomuus käsitetään siten että poistetaan ominaisuuksia ettei jää enää mitään jäljelle. Mutta silloinkin jää ikäänkuin kehikko joka on poistettu.
Olemattomuus ei ole järkevä käsite. Koska aina siihen lisää jotakin, jotta siitä voisi puhua.
"Haet siis jotain syytä olemattomuudelle."
Luitkohan ollenkaan kommenttiani? Olematonta ei tarvitse kysyä. Siinä ei olisi järkeä, minkä huomasitkin.
Kysymys kuuluu, miksi on mitään? [Muotoilin kysymystä vähän yksinkertaisemmaksi, jotta sinäkin ymmärtäisit.]
Se on fundamentaaliontologian peruskysymys. Ja vastaamatta siihen, sitä kohti ajatteleminen vie kiinnostavaan tematiikkaan.
Jos olisi ei mitään niin siitä huolimatta kyselisit kysymyksiäsi :-)
Ei. Kuten edellinen kommentoija oivalsi, 'ei mitään' ei ole käsitettävissä eikä kuviteltavissa. Siinä ei ole mitään, mistä kysyä. Voisin sanoa, että siitä on vaiettava.
Oleminen sen sijaan on kysyttävissä. Itse asiassa se ON ennen kuin kysytään. Tämä 'olla jonakin ennen' on olemisen eräs fundamentti. Se on sitä välttämättä, kun oleminen ymmärretään sinä, minä se on.
Kristinuskon mukaan Sanan eli Logoksen kautta luotiin kaikki.
Lisäisin vielä, että Logosta ei ole koskaan luotu.
..langan aloittaja voisi aluksi lukea Russellin "länsimaisen filosofian historia", pääsisi helposti kiinni juoneen,..?
Paleolingvistiikka on kyllä ajatuksena hyvin mielenkiintoinen tieteenala, mutta siitä ei oikein taida saada juuri mitään irti, kun ei pääse kiinni alkuperäiseen aineistoon.
Mitäköhän maailman ensimmäinen puhumaan oppinut ihminen ensimmäiseksi virkkoi:
– Äiti, tässä sopassa ei ole tarpeeksi suolaa!
– Mitä! Miten sinä olet oppinut puhumaan! Oho, osaanhan minäkin! Miksi emme ole aikaisemmin puhuneet?
– No kun ei sopasta aikaisemmin ole puuttunut suolaa.