Erään kerran soluasunnossa asuessani päätin ottaa pienet tirsat keskellä päivää. Havahduin siihen, kun joku koputti huoneeni ovea. Siinä sitten puoli unisena mutisin että 'sisään'. Kyllä oli hämmästys suuri kun huoneeseen asteli kaksi n. 10 vuotiasta tyttöä kalentereja kädessään. Tytöt olivat tulleet myymään kalentereja. Minä edelleen unenpöperöisenä sain soperrettua että miten ihmeessä he sisälle asti tuli. tytöt vastasivat että meidän ulko-ovi oli ihan auki. Saatoin sitten tytöt ulos ja he vielä ovella näyttivät että meidän ovi oli ihan täysin auki. Kämppistä ei näkynyt eikä kuulunut missään.
Eräs toinen kämppis jätti lieden päälle lähtiessään ulos. Tiedän sen koska minun huoneen ovi oli raollaan ja kuulin mitä yleisessä tilassa puuhattiin. Kämppis teki ruokaa ja siitä noin puolen tunnin päästä lähti ulos. Siitä noin vartin päästä menin käymään jääkaapilla ja ihmettelin kun käteen tuntui lämmin. Liesi paahtoi täysillä eikä liedellä ollut mitään.
Koska itse tarkistan aina ulos lähtiessäni ja nukkumaan mennessäni että kaikki sähkölaitteet ja ovet ja ikkunat ovat kiinni, niin hämmästyttää miten jotku ihmiset voivat olla niin suurpiirteisiä että lähtevät pihalle sillon kun siltä tuntuu ja luottavat siihen että mitään ei ole unohtunut päälle tai auki. Kai meitä ihmisiä on sitten joka junaan.
Mietityttää vaan mitä olisi tapahtunut jos en olisi ollut kotona noina kertoina.
Eräs toinen kämppis jätti lieden päälle lähtiessään ulos. Tiedän sen koska minun huoneen ovi oli raollaan ja kuulin mitä yleisessä tilassa puuhattiin. Kämppis teki ruokaa ja siitä noin puolen tunnin päästä lähti ulos. Siitä noin vartin päästä menin käymään jääkaapilla ja ihmettelin kun käteen tuntui lämmin. Liesi paahtoi täysillä eikä liedellä ollut mitään.
Koska itse tarkistan aina ulos lähtiessäni ja nukkumaan mennessäni että kaikki sähkölaitteet ja ovet ja ikkunat ovat kiinni, niin hämmästyttää miten jotku ihmiset voivat olla niin suurpiirteisiä että lähtevät pihalle sillon kun siltä tuntuu ja luottavat siihen että mitään ei ole unohtunut päälle tai auki. Kai meitä ihmisiä on sitten joka junaan.
Mietityttää vaan mitä olisi tapahtunut jos en olisi ollut kotona noina kertoina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus tuli oleskeltua Hervannassa yhdessä opiskelijatalossa, en siis asunut siellä. Porukka keräsi roskia jätesäkkiin, joka sitten seisoi eteisessä kunnes joku ehkä viitsi sen viedä. Vessaa, jääkaappia, hellaa, ikkunoita ei pesty koskaan. Rappukäytävään kustiin, paskottiin, oksennettiin ja avaimissa kun oli numerot niin aina pöllittiin sen kamat, jonka avain löydettiin vaikka pihasta. Todella harvoin oli ovet lukossa ja aineita käytettiin laidasta laitaan, joten porukka saattoi tupsahtaa eteiseen koisaamaan kun ei osannut enää omaan luukkuunsa. Hyi, ihan menee kylmät väreet kun muistelee...
lankeaa omaan nilkkaan. Ja se opettaa. Jokaisella on aikansa ja paikkansa.
Ironista, mutta näin asiat ovat.
Monelle vastaavalle kaverille on tapahtunut elämässä todella ikäviä asioita. Jotkut ovat virheistään oppineet, mutta jotkut jatkaa koheltamista samaan tahtiin välittämättä seurauksista. Kaksi on jo huilukerhossa.
Maailmassa kuolee ihmisiä tuhansia toisten välipitämättömyyttä. Eikä loppua näy. Esim. tulee muutama tapaus kun naapuri on käynyt röökin kanssa nukkumaan. Loput varmaan arvaattekin.
Kalliiksi on monelle vaan tullut. Henkeä ei saa ostettua takaisin, mutta materiaalit kyllä jos ei ole persaukinen kuin tuuran putki.
Minkäs ihminen luonteelleen voi.