Ulkopuolisuuden tunne

Moi!En tiedä onko mitään vastausta,tai muuttuisko tilanne jos puhut enemmän henk.koht.asioita.Mulla sama tunne,vaikka olen ollut pitkään saman ison työnant.palveluksessa,virassa niin sanotusti.Tai siis mulla jonkinlainen kyllästyminen,oikeat ystävät ovat muualla kuin töissä ja aina ajattelen,että sen voimalla jaksan.Olen alkanut katsomaan uusia työpaikkoja,mutta onhan sekin vaikeaa,kun mulla ei ole mitään korkeaa tutkintoa yms.Työkokemusta on,mutta sillä ei nykyisin ole merkitystä,se kertoo vain et on ”liian”vanha uusiin töihin vaikka osaamista on…Ja tuohon tunteeseesi liittyen,jos tuntuu siltä,luultavasti joku puhuu jotain,surullista mutta niin totta.

Naisten työpaikoissa halutaan yleensä koskeruspintaa työkavereihin,että tunnetaan porukka. Sitten kun jo tunnetaan,homma alkaa olla normaalimpaa.
Itsekin olen semmoinen vähän erakkoluonne,jota ihmetyttää joskus se kuppikuntaisuus,mutta toki ymmärränhän minä,koska itsekin olen nainen.
Eikun juttuseuroihin mukaan. Sillä se tutustuminen toimii.

Yksi ratkaisu olisi varmasti muuttua ja alkaa puhumaan enemmän, mutta eipä se ole introvertille niin helppoa. Jonkinlaista sosiaalista jännittämistä koen kun ollaan kaikki yhdessä paikalla ja tyydyn olemaan hiljaa niissä tilanteissa, kun en uskalla puhua. Pelottaa että sanon jotain noloa.
Tiedän, että työpaikalle mennään tekemään töitä eikä hankkimaan kavereita. Olisi silti kiva tuntea kuuluvansa porukkaan, eikä olla se josta puhutaan.
T. Ap

Hankala sanoa tuosta mitään, jokaisesta puhutaan selän takana. Aina voi toivoa että se kohde on vaihtuva ja ollaan vuorotellen niitä duunin pellejä ettei rooli käy liian rankaksi. Joskus ei sovi porukkaan, niin pitää nostaa kytkintä ja kokeilla sitten muuta. Onko mahdollista tehdä töitä esim. itsenäisesti ja etänä vai olisiko ryhmätyö parempi.

Työpaikalla vietetään puolet valveillaoloajasta. Ainakin minä haluan vähän tietää, kenen kanssa sen ajan vietän. Jos joukossa on joku salaperäinen hiippari, joka ei avaudu yhtään asioistaan, kyllä se tuntuu epämiellyttävältä ja sitä ihmistä alkaa karttaa. Voi puheitakin syntyä ja luuloja, kun ei ole tietoa.

Jonkinmoinen mukana oleminen ja muiden huomioon ottaminen olisi hyväksi. Ei silti tarvitse mitään sydänystäviä olla, mutta normaalia huomioon ottamista puolin ja toisin. Niin ei tarvitse joka vuosi uutta työpaikkaa hakea ja aloittaa taas alusta...

Ajattelit kovettaa itsesi ja jatkaa työntekoa. Työnteon jatkaminen on hyvä ajatus, mutta kovettamisen sijaan sinun olisi parempi pehmetä. Tunnet itsesi ulkopuoliseksi, koska pidät muut loitolla, ja teet siis itse itsesi ulkopuoliseksi.

Pehmene ja avaudu, muuten tulee tukala olo. Ei sinun tarvitse koko elämääsi avata kaikkien eteen, mutta jotain pientä sanottavaa, mistä muutkin puhuvat. Ole mukana!

Kovettamisella tarkoitin sitä, että en välitä jos puhuvat minusta. Minä en puhu toisista heidän selkänsä takana, se on huonoa käytöstä.
Minulla on aika vaikea lapsuus taustalla ja siksi vaikea luottaa ihmisiin. Vielä vaikeampi jos eivät luottamustani ansaitse ja juoruilevat asioitani, mitkä eivät heille kuulu.
En minä aina hiljaa ole ja tervehdin kyllä kaikkia ja sanon heipat. Jos jonkun kanssa ollaan kahden kesken syömässä, voidaan jutella omista asioista, jos se on siis luontevaa.
Työ on itsenäistä, mutta ei tällä hetkellä mahdollista tehdä etänä.
Arvasin kyllä mikä on yleinen mielipide eli minussa on jokin vikana kun olen näin sosiaalisesti kömpelö. Aluksi yritin kyllä kertoa paljon itsestäni ja olla sosiaalinen, mutta se oli vain rooli, jota en pysty pitämään yllä, koska se en ole minä. Kuuntelen ja yritän olla mukana kyllä. Ehkä kaipaisin enemmän suvaitsevaisuutta hiljaisempia kohtaan. Vaikea saada ääntään kuuluviin kun aina jollain on kantavampi ääni.
Tai sitten ongelma ei olekaan työkavereissa tai edes minussa, vaan työssä itsessään ja olen kyllästynyt siihen. Paikka vaihtuu, mutta hommat jatkuu samana.
T. Ap

Kiusaaminen on kiusaamista, piste.

Ei se henk kohta asioiden kertominen kuulu työsopimukseen,
eikä sitä periaatetta tarvitse myydä. Se ei kuulu mihinkään
etikettiin, eikä sopimukseen.

Kiusaaminen lisääntyy, koska yhteiskunta romahtaa.
Niin simppeliä se on.

Siinäpä näet miten sivistyneitä ihmiset lopulta ovat.

Koulutus ei takaa käytöstapoja, ei millään alalla,
eikä varsinkaan koulutettujen alalla. Ihmiset joko osaa
tai ei käyttäytyä.

Lääkärit ja hoitoala on hierarkinen, ja siellä pelataan pelolla.
Poliitikot ovat jatkuvassa sotatilassa, keskenään ja
kansaa kohtaan.
Joka kerran kun YT t lähestyy, riitely pahenee.
TÄTÄ on jatkunut koko EU jäsenyyden ajan 25 vuotta,
pelkkää ”lamaa” ja riitelyä.
Suomi on matkalla kohti neuvostohapatukseen.

Ennen tein töitä tiimissä mutta väsyin lopulta siihen touhuun.Työpaikalla oli joillekkin tärkeimpää juoruta ja ruotia toisten elämää kuin tehdä töitä. Nyt teen töitä yksin ja nautin työpäivistä.