Minulla on vanhin tyttö 4:lla peruskoulussa. Yksi luokan pojista oli todella "rakastunut" häneen. Samassa porukassa oli tyttäreni ns. paras kaveri jas pari muuta tyttöä ja yksi poika lisää. Tämä "suuri rakastaja" laittoi kerran tekstarin tyttärelleni (myös 4. luokalla eli 10 v.) "Alax mua, jos alat voitasko olla silleen?" Tyttäreni oli melko äimänä ja vastas että "Ei." Siitä alkoi kiusaaminen. Pyydettiin pyörailemään ja jätettiin sitten yksin. "Rakastunut" hokee jatkuvasti kun tyttäreni koulussa puhuu että;"Älä auo päätäs." Pilarareita tulee. Viimeinen kämmi sattui perjantaina kun yksi näistä tytöistä laittoi "kivoja" viestejä tulemaan ja minulla sattui olemaan tyttäreni puhelin käytössä kun omani oli kotona latauksessa. Vastasin suoraa viesteihin. Eikä toinen älynnyt lopettaa ja samaan aikaan alkoi tulla "rakastuneelta" viestejä. Kun tulin kotiin soitin omalla puhelimella viestien lähettäjälle ja kysyin eikö hän tajunnut että vastaaja olin minä eikä tyttäreni. Tyhmyyksissään toinen vastasi että tajusi. Kysyin viestien tarkoitusta ja vastaus oli, että "Se ei oo enää mun kaveri." Kehotin jättämään rauhaan tai joudun tulemaan käymään heillä kotona. Sen verran meni viesti perille, että älysi väistää kun tuli lauantaina vastaan ja hyvin liukkaasti. Mutta tahti jatkui koulussa tänään. Olin yhteydessä jo perjantaina luokanvalvojaan, koska olen samassa koulussa töissä, toisella puolella vain. Opettaja ei tiennyt asiasta mitään, sanoinkin sen tapahtuvan salaa. Tällä samaisella pojalla on muutenkin mielenkiintoisia kommentteja. Mm. yhdestä avustajasta puhuu;"Se on tiukka muualtakin kuin perseestä." Tyttäreni synttareillä kyseli kortsuja ja väkevämpää juotavaa. Kotona tätä poikaa pidetään malli lapsena.
Elikä, mikä tähän neuvoksi? Kävelenkö näiden lasten koteihin ja paukasen suoraan miten asiat on? Vai otanko penskat puhutteluun ja vasta sitten kotiin? Tekstareiden lähettäjän kotona ei muutenkaan mene rapoisesti, viina valtaa alaa. Antakaa nyt hyvät ihmiset jotakin neuvoa!!
Elikä, mikä tähän neuvoksi? Kävelenkö näiden lasten koteihin ja paukasen suoraan miten asiat on? Vai otanko penskat puhutteluun ja vasta sitten kotiin? Tekstareiden lähettäjän kotona ei muutenkaan mene rapoisesti, viina valtaa alaa. Antakaa nyt hyvät ihmiset jotakin neuvoa!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika heikosti on asiat, jos tuon ikästen keskuudessa on tommosta menoa! Onhan tyttärelläsi sellaisiakin ystäviä joihin hän voi oikeasti luottaa? Hyvä että olet läheisissä väleissä lapsesi kanssa ja olet huomannut hänen kiusaamisongelmansa. Suosittelisin suoraan vanhempien kanssa keskustelua ja voisit näyttää heille vaikka "rakastuneen" tekstiviestejä. On kyllä omituista ja typerää porukkaa jos ei tajua kuinka vakavasta asiasta on kyse. "Rakastuneella" näyttäisi olevan todella paljon ongelmia ja hän purkaa pahaa oloaan tyttäreesi. Väärin, mutta muutakaan hän ei osaa/pysty/tiedä tehdä... Tässä tapauksessa kiusaaja pitää saada hoitoon, mutta älä unohda seurata tyttäresi tilannetta, kiusaaminen nimittäin voi vaikuttaa aika kauas tulevaisuuteen. Toivon kaikkea hyvää tuon ongelman kans!
Aika uskomatonta meininkiä.
Mutta minulle tuli kyllä mieleen, että kannattaisi ehdottomasti käydä näiden kiusaajien kotona puhumassa vanhemmille. Jos ei vanhemmat saa lastaan kuriin niin ei sitten mikään.
Olisi tietysti hyvä olla mukana jotain todistetta siitä, mitä on tapahtunut, koska vanhemmilla on tapana pitää omia lapsiaan pikku enkeleinä, vaikka olisivat millaisia riivatun hirviöitä.
Tiedänpä erään joka puhui noita panojuttujaan jo 2. luokalla ollessaan
Minua kiusattiin 1.-6. luokan aikana samantyylisillä jutuilla, koska olin erään tytön kaveri 1.-2. luokan aikana. Sanoisin, että kannattaa mennä puhumaan ensin vanhemmille. Ja jonkinlaisia todisteita olisi hyvä tosiaan olla.
voi ei. Toi on ihan hirveetä. Mua ei oo koskaan kiusattu. Mut tiedän milt tuntuu.
Tuosta pojasta tulee räppäri joka ei kunnioita naisia ja pitää heitä automaattisesti huorina, mene puhumaan niitten vanhemmille kun vielä voit!
Tiedän täsmälleen, kuinka julmia 10-vuotiaat voi olla. Mua kiusattiin neljännellä luokalla vähän samaan tapaan kuin tytärtäsi nyt. Ensin kuuluin porukkaan, jossa oli tyttöjä ja poikia. Sitten, ihan yhtäkkiä, porukka kääntyi mua vastaan. En edes muista mistä se lähti...taisi olla niin, etten saanut lupaa mennä joihinkin bileisiin, ja siellä bileissä sitten porukka oli koko yön haukkunut mua ja keksinyt musta rumia juttuja. Seuraavasta maanantaista eteenpäin mua kutsuttiin koulussa "Mopiksi", koska hiukseni kuulemma näyttivät mopilta. Pääni myös näytti apinan päältä ja olin liian laiha ja mulla oli yököttävän väriset silmät enkä osannut tanssia diskossa. Vaatteitani alettiin haukkua ja lapasia yms. piiloteltiin ympäri koulua. Pian nämä "kaverit" saivat koko luokan käännettyä mua vastaan. Muistan, kuinka koko luokka huusi mulle "itke, itke, itke!!" joka aamu ennen kuin opettaja oli tullut luokkaan..ja mähän itkin. Ja siitä ne nnostuivat vaan lisää.. Aina keksittiin uusia tapoja nauraa mulle. Mulle kävi samalla lailla kuin tyttärellesi, eli ensin pyydettiin ulos ja esitettiin kaveria, mutta sitten jätettiinkin yksin. Mulle uskoteltiin, että yksi poika tykkää musta, mutta onneksi tajusin sen olevan pelkkä pila, jolla mut yritettiin tehdä naurunalaiseksi.
Tein sen virheen, etten kertonut kiusaamisesta kenellekään, eivätkä vanhemmat/opettajat huomanneet mitään. Tiesin, että mulla oli seuraavana syksynä edessä koulun vaihto, ja sen ajatuksen voimalla kestin kiusaamista. Mun kiusaajat oli ihan tavallisia ns. "kunnon tyttöjä ja poikia", lukuunottamatta yhtä poikaa, joka oli todellinen nuorisokriminaali. (On myöhemmin ollut koulukodeissa ja sijaisperheissä). Ei kukaan niistä varmaan tajua, minkälaiset traumat mulle on kiusaamisesta jääny. Itsetunnon kanssa on ollut pitkään ongelmia. Nyt olen kuitenkin jo 18-vuotias ja mulla menee hyvin. On paljon kavereita, ihana poikaystävä ja tähtään ammattitanssijaksi:).
En kuitenkaan tiedä, missä jamassa elämäni olisi, jos olisin jatkanut kiusaajien kanssa samassa koulussa. Joten haluan sanoa: Katkaise tyttäresi kiusaaminen heti, ennen kuin se pahenee!! Loistavaa, että olet perillä tilanteesta eikä tyttäresi tarvitse salailla sulta asioita. Jos mäkin aikanaan olisin uskaltanut pyytää vanhempien tukea... Lasten väliset "kinat" saattaa vaikuttaa viattomilta, mutta niillä voi olla yllättävän vakavia surauksia.
Mukava kun kerroit tarinasi. Ja vielä lohduttavampaa oli lukea, että elämäsi on kuitenkin järjestynyt hyvin kaikesta kokemastasi huolimatta. Toivon Sinulle onnea tavoitteessasi ja kaikkea hyvää elämääsi! Olen hoitanut lapseni asiaa eteenpäin ja kumma kyllä, vielä on näymän vanhemmilla ja opettajilla valtaa niin paljon että lapsille menee viesti perille. Meilläkin katsotaan tulevaisuuteen luottavaisemmin!
ja kaikista pahinta tollasissa kiusaamisissa on se et opettaja ei puutu siihen vaikka näkis sitä tapahtuvan. pari vuotta sitten mää en menny illalla joihinkin bileisiin jotka oli perjantaina viikonloppu meni hyvin mutta sitten kun tulin maanantaina kouluun kaikki katto ja nauroja pilkkas en ymmärtäny mitä olin tehny eikä mulle sitä kerrottu menin istumaan sellaseen keinuun ja itkin sit siihen tuli mun "kavereita" jotka haukku mut ihan lyttyyn... jäin siihen keinuu istumaan ja ajattelin et huomaiskohan kukaan jos jäisin tähän ja kuolisin pois laikkaisin vaa hengittämästä no näin sit ku opettajat katto ikkunasta ja ei tullu puhumaan eikä mitään sit menin ite opettajan huoneeseen ja kerroin mitä tapahtu ja ne vaan sano et koita jaksaa olin et täh? ja sit yritin jaksaa ja sit menin valittamaan sille opettajalle et sen ois autettava koska se kiusaaminen tapahtuu koulu ajan sisällä ei tehny mitää... enää sille ei voi mitää mut sitä en koskaa unoha vaik nykyään oonki taas kaveri niitten kiusaajien kans vieläkää en syytätiiä miks jouvuin kärsimään
Kamalaa kuultavaa, että neljännellä luokalla jotain tuollaista. Mutta hyvä, että olet jo yrittänyt tehdä asialle jotain..minusta ei paljon muita mahdollisuuksia tunnu olevan kuin pitää se puhuttelu ja jos ei toimi,ottaa yhteyttä vanhempiin. Eihän sitä voi tietää toimiiko se, mutta JOTAINHAN on tehtävä! Kestämistä ja kyllä asia siitä paranee, rohkeasti vain toimimaan.
oon nyt 14v ja mua on kiusattu koko ikäni ja mun vanhemmat ei siitä vieläkään tiedä koska en oo niille halunnu kertoo enkä oo tästä kenellekkää kertonu paitsi nyt mitä sanon. mulle on kans tollalailla tekstareilla laitettu ilkeyksiä en oo niihin vastannu vaan ollu vaa enkä välittäny. ja sit keksin et mää hän voin esittää jotaki muutaku mitä oikeesti oon ja nyt oon niinku "pelle" ja esitän enkä välitä mitä muut sanoomua haukutaan koko ajan mut ei se mua haittaa se antaa mulle vaan lisää syitä elää(oon yrittäny useesti itsaria)ajattelen et elän sit vaik niitten kiusaks!!
totta niin olis hyvä jos kertoisit asiasta vähän enemmän.... Itse sain oman lapseni asiat kuntoon. Yksi puhelinsoitto riitti ja asiat alkoi pelaamaan. Olisko helpompi jutskata jonkun tuntemattoman kanssa? Minä olen täällä!!