Kauhutarinoita

Vitsi tässä ; tarjoilija sannoo "olokaa hyvä, mutta kokki on laittanut ruokaan pienen yllätyksen" Ja sitten kohta asiakas sannoo "Jännä jälkimaku tässä, ihan kuin maistuisi kuselle" Toinen viereässä oleva asiakas toteaa "Mistä voit tietää kusen maun" Kaveri vastaa "Niinpä hyvä terävä huomio"

Yksi aika karmiva, jonka muistan:

Lapsi on yksin kotona ja häntä pelottaa kun alkaa jo olla pimeääkin. Mutta onneksi hänellä on koira turvanaan. Se nukkuu sohvan alla. Aina kun lasta alkaa pelottaa, hän laittaa kätensä sohvan alle ja koira nuolaisee sitä. Taaskin lapsi on juuri käynyt koiran luona ja hieman helpottuneena päättää lähteä keittiöön tekemään itselleen voileivän ja saattaisihan koirakin siitä saada palkinnoksi palasen.
Hän astelee keittiöön mutta lattialla on jotain tahmeaa ja näyttää niinkuin katosta roikkuisi jokin esine. Hän hakee valokatkaisijaa ja vapisevin sormin hän saa viimein valot päälle ja katsoo kauhuissaan ylös.... Siellä on heidän koiransa irti leikattu pää roikkumassa narussa ja verta vuotavana!!

Lapsuudenkotini sijaitsi pienessä kylässä, kaukana oikeastaan kaikesta. Kapea maantie kulki kotini ohi, ja varsinkin syksyt ja talvet olivat hirveintä aikaa. Kerran kävelin isäni ja äitini kanssa kaupalta kotiin. Minulle oli kerrottu, että ennen kotiani metsässä nähtiin usein tummaan kaapuun pukeutunut mies. Tarinan mukaan tämä mies vainosi ihmisiä, ja öisin tunkeutui talojen navettoihin, ja satutti elukoita. Meillä se ei kuitenkaan käynyt. Nykyään tämä rippikoulunkin vetäjänä toiminut mies asuu Oulun psykiatrisessa sairaalassa.