Kertokaa Suomenajokoirasta

Meillä on nyt kolme ajokoiraa joten luulen voivani kertoa sinulle jotain.
Ajokoirilla on mitä ihanin luonne. Yleensä ne ovat rauhallisia, kilttejä, lapsirakkaita ja sosiaalisia. Meidän ajokoiramme ovat vain metsästys käytössä, joten en osaa sanoa kuinka helposti ne oppivat "temppuja", mutta luokse tulemiset ja sellaiset meidän koiramme ovat oppinet suht hyvin. Ainut ongelma metsällä ollessa on metsästysinto joka koirillammme on niin suuri että joskus luokse tuleminen kesken ajon ei millään tahdo onnistua. Ainakin meidän koiramme ovat tulleet hyvin toimeen muitten koirien kanssa. Uroksemmekin tuli erittäin hyvin toimeen myös toisten urosten kanssa. No tuossa sinulle jotain. Voin vastata kysymyksiisi jos vain haluat ja mikäli osaan :)

(mutta on otettava huomioon, että jokainen koira on yksilönsä eikä aina kaikkea voi yleistää.)

Ajokoirilla on kyllä mitä leppoisin luonne. Tietty mahtuuhan mukaan taas niitä luonteita, jotka eivät ole niin leppoisia, mutta yleensä ajokoira on hyvin leppoisa ja kiltti. Ainakin mihin minä olen törmännyt. :) Meillä ainakin ajokoirat on oppinut todella hyvin ja nopeasti toisin kuin russelimme, joka ei ole yhtään miellyttämisen haluinen! ;) Ja tulee kyllä hyvin toimeen toisten koirien kanssa, ja vielä paremmin jos pennusta pitäen totuttaa toisiin. Kerran meillä oli kyllä yksi ajokoira, narttu, joka oli äkäinen kuin mikä toisille koirille, niin uroksille kuin nartuillekin. En sitten tiedä mistä johtui, mutta on ollut ainoa tuntemani tapaus!

Mutta nämä oli minun kokemuksia... Toivottavasti oli apua.

Venäjän ajokoiralla parempi luonne kuin suomenajokoiralla. Venäläinen on lepposa ja kiltti. Paras ajokoirista.

Meillä oli suomenajokoira.Piti lopettaa ku sille tuli syöpä...

Luonteeltaan tosi kiltti.Ainakin tää meijän koira oli tosi lapsirakas.Ei murissu vieraille tai mitään...Semmonen mukavan lepposa ja söpö.
Huonoja puolija oli se et,jos sattu pääsemään karkuun,niin oli heti jäniksen perässä...
Mun mielestä ihan hyvä koira...

Tervehdys
Mikäli olet hankkimassa suomenajokoiran pentua
kannattaa kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan.
Tuleeko se vain kotikoiraksi vai käytetäänkö sitä myös metsällä.Mikäli koiralla aiotaan metsästää kannattaa selvittää pennun taustat.
Onko pennun emä ja isä riistaverisiä ja ovatko ne ajaneet jäniksen lisäksi myös kettua.
Mikäli halua vain jänistä ajavan koiran se kannattaa selvittää tarkkaan.Hyvin monet suomenajokoirat ajavat myös kettua.Itselläni on ollut muutamia suomenajokoiria sekä uros että naaras puolisia joita olen käyttänyt jäniksen ja ketun metsästyksessä.Luonteeltaan suomenajokoira on metsästys retkillä maan mainio jahtikaveri ja kotioloissa leppoisan rauhallinen.Täytyy kuitenkin muistaa että kyseessä on ajava koira joka tarvitsee päivittäistä liikuntaa myös jahtikauden ulkopuolella.Etenkin pentuna se kaipaa runsaasti huomiota ja hellyyttä, mutta myöhemmin siitä saa luotettavan ja uskollisen kaverin moniksi vuosiksi eteenpäin.

Meillä on ollut paljon suomenajokoiria ja tälläkin hetkellä tarhassamme asustaa suomenajokoirauros.
-Suomenajokoiran luonne on rakastava, kiltti ja erittäin lapsiystävällinen. Se tarvitsee edes jonkinnäköisen peruskoulutuksen, jottei siitä tule täystuhoa, mutta on kuitenkin melko helppo kouluttaa, kun se saa yhden isännän ja johdonmukaisen kasvatuksen.
-Suomenajokoiran pitää ehdottomasti päästä metsälle pysyäkseen täysjärkisenä. Jos ei pääse, siitä voi tulla onneton, eikä se opi olemaan kunnon koira. Jos siis metsästät jänistä tai kettua, oiva valinta, voin suositella. Jos et harrasta, ei missään nimessä.
-Tulee toimeen toisten koirien kanssa. Vanhempia koiria urokset voivat pyrkiä dominoimaan. Jos silität vanhempaa koiraasi, nuorempi tulee väliin tai häätää vanhemman pois.

Onnea etsintään!

On ollut suomenajokiria kohta neljäkymmentä vuotta, parhaimmillaan kolmeakin koiraa kerralla. Tällä hetkellä vain yksi ja se asuu sisäsällä, vaikka välillä viettää aikaa päivätarhassa.
Metsä- ja kotikoirana se on minusta hyvä ja mukava kaveri. Kukaan ei ole vielä vastannut tottelevaisuuteen. Ajokoira kun on jalostettu omatoimisuuteen, niin se asettaa omat ongelmat tottelevaisuuden kanssa. Itse en ainakaan ole saanut yhdestäkään täysin tottelevaista koiraa, samalla lailla kun mitä minulla on ollut seisovia lintukoiria, nehän odottavat isännän käskyttämistä.
Nykyinen ajokoira tottelee kohtuullisesti ja kotipihalla sitä voi vapaana pitää, noin pääsääntöisesti. Jos liikunta on jäänyt vähemmälle, niin se ottaa oikeudekseen karkailla, mikäli on vapaana pihalla. Eli käytännössä sitä pitää valvoa kaiken aikaa, tai reviiri laajenee metsäsn puolelle. Ajosta sen saa kohtuullisesti pois, mikäli pääsee visuaaliseen kontaktiin.