Ovatko KAURIIT yleensä aamu-unisia?

Paikkansa pitää, erittäin aamu-uninen ja illasta sekä yöstä senkun virkustuu. Taiteellisena ihmisenä jopa luovuus on voimakkaimmillaan juuri yöllä ja ajatus juoksee paljon paremmin, sekä saa mitä erikoisempia visioita aikasekseen.
Isäntä meillä ihmettelee, kun sanon, että "tuli tuossa yöllä mieleeni...". Kauheeta, eksää nuku??
Noh, pakkohan se nukkuakkin on ja kun tuli työ, jossa aamuherätykset ovat 03.00 tai 04.00, niin johan pomppas biorytmit ihan sekasi!!!
Mahtavaa kulkea yksin säkkipimees yös paukkupakkasella joskus helmikuussa!! Kroppa koki totaalisen säikähdyksen!

Juu mä herään joka arkiaamu neljältä eikä juuri vaikeuksia nousta töihin....tai ainakin melkein. Mut sit pääsen aikasin pois töistä eli se korvaa menetetyt yöunet! Tosin päikkärit joutuu päiväl ottaa mut ennemmin se kuin kaheksast neljään....Nuorempana tosin oli vaikeuksia herätä aamuisin mut kaikkeen tottuu......

Minullekin aamuhetket, pannullinen kahvia ja kiireetöntä lehden lukua / radion kuuntelua / aamutelkun katselua olisi todellista terapiaa... kun vain saisi itsensä ylös niin aikaisin että olisi aikaa moiseen. Ehkä sitä tosiaan sitten iän myötä aamuvirkistyy. Tai ehkä ongelma on se että en aina saa illalla ajoissa unta, tahtoo mennä yön ja aamuyönkin puolelle ennen kuin uni tulee.. Varsinkin näin keväällä. Mutta mun vuodenaika onkin syksy.

Omalta kohdaltani kyllä huomaan että tuo kauriin tyypillinen "nuorenee ikääntyessään" -piirre pitää hyvin paikkansa. Nuorempana en tosiaan ollut omasta enkä muiden mielestä kaunis, trendikäs tai nuorekas... Tuntuu että nyt kolmenkympin "kriisin" lähestyessä olen vasta oppinut nauttimaan nuoruudesta. Ihanaa!

Olen myös nousevalta merkiltäni kauris ja voin sanoa, että todellinen perus-kauris (tammikuun puolivälin jälkeen syntynyt). Ikää reilut 35 v.

Nautin vapaapäivien aamuhetkistä (jopa leikilläni pyydän vaimoani nukkumaan joskus pitempään).

Omista piirteistäni voisin kertoa että olen mielestäni hieman itsekäs, mukavuushakuinen, järkiperäisesti ajatteleva, säästäväinen, luotettava ja kyllä sosiaalisuuttakin on tullut iän myötä lisää ja yleen rohkeutta kokeilla melkein mitä vaan rajoja hakemalla. Ikinuoruus tavoitteena fysiikan pitämällä kunnossa.

Terveys ja perhe ovat ykkös asioita (yleensä koti, uskonto ja isänmaa lähellä sydäntä) ja kaukana tulee työ ja ihan loppupäässä kaverit. Yleensä kaverit joista on jotain hyötyä voivat päästä lähelle.

Kekseliäisyyttäkin löytyy yrittämällä selviytyä kaikesta omin avuin ja keinoin (kustannuksia säästäen). Kokoajan pitäisi olla jotain tekemistä, joutenolo on vaikeaa. Muilta en tosin vaadi läheskään niin paljoa kuin itseltäni.

Esiintymistaitoa on, mutta en ole mikään vitsin kertoja enkä sanavalmis tykittäjä. Mieluummin kirjoitan asiat paperille johon voi paremmin harkita sanansa. Pidän itseäni aika tylsänä seurana. En tule toimeen tärkeilijöiden kanssa vaan parhaiten rentojen ja minuun luottavien kaverien kanssa.

mies kauris kirjoitti:

Olen myös nousevalta merkiltäni kauris ja voin sanoa, että todellinen perus-kauris (tammikuun puolivälin jälkeen syntynyt). Ikää reilut 35 v.

Nautin vapaapäivien aamuhetkistä (jopa leikilläni pyydän vaimoani nukkumaan joskus pitempään).

Omista piirteistäni voisin kertoa että olen mielestäni hieman itsekäs, mukavuushakuinen, järkiperäisesti ajatteleva, säästäväinen, luotettava ja kyllä sosiaalisuuttakin on tullut iän myötä lisää ja yleen rohkeutta kokeilla melkein mitä vaan rajoja hakemalla. Ikinuoruus tavoitteena fysiikan pitämällä kunnossa.

Terveys ja perhe ovat ykkös asioita (yleensä koti, uskonto ja isänmaa lähellä sydäntä) ja kaukana tulee työ ja ihan loppupäässä kaverit. Yleensä kaverit joista on jotain hyötyä voivat päästä lähelle.

Kekseliäisyyttäkin löytyy yrittämällä selviytyä kaikesta omin avuin ja keinoin (kustannuksia säästäen). Kokoajan pitäisi olla jotain tekemistä, joutenolo on vaikeaa. Muilta en tosin vaadi läheskään niin paljoa kuin itseltäni.

Esiintymistaitoa on, mutta en ole mikään vitsin kertoja enkä sanavalmis tykittäjä. Mieluummin kirjoitan asiat paperille johon voi paremmin harkita sanansa. Pidän itseäni aika tylsänä seurana. En tule toimeen tärkeilijöiden kanssa vaan parhaiten rentojen ja minuun luottavien kaverien kanssa.

Lue lisää

Oli hauska lukea kirjoituksesi, tunnistin itseni siitä niin täydellisesti. Ja minä kun en koskaan oikein ole uskonut horoskooppeihin =)))
Olen 38v nainen ja myös syntynyt tammikuun puolenvälin jälkeen (19.1), nousevana merkkinä tosin vesimies.
Aamuihminen jo pienestä pitäen ja todella ne aamun hetket omassa rauhassa ovat parhaita!

kaurislikka kirjoitti:

Minullekin aamuhetket, pannullinen kahvia ja kiireetöntä lehden lukua / radion kuuntelua / aamutelkun katselua olisi todellista terapiaa... kun vain saisi itsensä ylös niin aikaisin että olisi aikaa moiseen. Ehkä sitä tosiaan sitten iän myötä aamuvirkistyy. Tai ehkä ongelma on se että en aina saa illalla ajoissa unta, tahtoo mennä yön ja aamuyönkin puolelle ennen kuin uni tulee.. Varsinkin näin keväällä. Mutta mun vuodenaika onkin syksy.

Omalta kohdaltani kyllä huomaan että tuo kauriin tyypillinen "nuorenee ikääntyessään" -piirre pitää hyvin paikkansa. Nuorempana en tosiaan ollut omasta enkä muiden mielestä kaunis, trendikäs tai nuorekas... Tuntuu että nyt kolmenkympin "kriisin" lähestyessä olen vasta oppinut nauttimaan nuoruudesta. Ihanaa!

Lue lisää

Olen sitten viimesen päälle aamu-uninen. Tein aiemmin työtä joka oli klo 8-16-> ei sopinut mun vartalolle vaikka yritin 5 vuotta. Nyt sitten yötyöläinen ja ah, kuinka ihanaa :)
Vapaapäivienkin rytmi menee samoin. Nukun yleensä pitkään 9 tuntia.
Samoin olen huomannut tyytyväisyyteni itseeni vasta näin 27-vuotiaana (syntpv 18.1.).
Luonteeltani olen sosiaalinen, nauravainen, hyvinkin ehdoton tietyissä asioissa, ystäville vankka tukipilari ja luotettava niin työssä kuin vapaalla.
Olen sinkku ja kuulema pirun vaikea lämmiteltävä :)
Mutta nyt on eräs Härkäherra päässyt kuoreni läpi ja kertoi ettei olisi uskonut siitä viileästä ja arvoituksellisesta naisesta löytyvän tälläistä lämpöä ja välittämistä.
Lapsia en voisi edes kuvitella hankkivani, olen niin mukavuudenhaluinen (mm just tuo unihomma).
Koiria mulla on ja ne onkin mun silmäterät. Teen niiden ja ystävien eteen vaikka mitä. Samoin sisarukset on erittäin tärkeitä ja läheisiä.
Yks mitä olen pohtinut, oletteko muut Kauriit pitkävihaisia? Siis esim tilanteessa et ystävä pettää luottamuksen? Itse en edes päivää kadulla sano. Se on adjö samointein, ilman selityksiä/ korjausyrityksiä. Ja takas ei ole mun piiriin tulemista.