Ensimmäiseksi lemmikiksi...mikä?

Hei,

Muistelin tuossa pikkuveljeäni, hän oli noin 9-vuotias kun halusi lemmikin ja siinä sitä sitten mietittiin mille aletaan. Hannu-Hamsteri oli sitten ensimmäinen ystävä, jota pikkuveljeni hoivasikin sitten todella hyvin ja häkin siivoukset yms. onnistuin hyvin joskus tosin äidin avustuksella... Sitten kun Hannu-Hamsu päätti jättää meidät ja muuttaa pilvien päälle asustamaan halusi veljeni jälleen kaverin, tällöin hankittiin kani...

MYös minun ensimmäinen lemmikki oli Kani, kun olin noin 10-vuotias. Joten kani tai hamsteri voisi olla sopiva tuon ikäiselle..hän joutuu ottamaan vastuuta, mutta tarpeen tullen voi turvautua äitiin :) Toivottavasti äiti tykkää kaneista ;)

Menipäs hankalaksi, onkos sen 9-vuotiaan tytön ÄITI valmis ottamaan eläintä heille? Kun sai sun kirjoituksesta sen käsityksen, ettei äiti ehkä ole niin innostunut asiasta kun mikään eläin ei käy. Mutta mun mielestä marsu olisi hyvä vaihtoehto, vaikkakin suljit sen pois. Kyllähän ne yksinkin toimeen tulevat, ovat myös rauhallisempia kuin esim. kanit, joka taas mun mielestä ei sovi 9-vuotiaalle koska ovat vikkelimpiä ja saavat ikävää jälkeä aikaa, jos eivät halua olla esim. sylissä. Mutta siis mun marsu oli mun ehdoitus..

Minusta tuon ikäiselle ei pitäisi hankkia mitään lemmikkiä, elleivät vanhemmat ole valmiita viime kädessä kuitenkin itse vastaamaan siitä. Tietysti se riippuu lapsesta; hänen motivaatiostaan ja kärsivällisyydestään, mutta luultavasti 9-vuotiaalla ainakin silloin tällöin kiinnostus herpaantuu ja äidin on oltava valmis siivoamaan häkki ym. eläimen hoitoa.
Olin itse 12-vuotias, kun sain ensimmäisen oman lemmikkini, marsun. Se oli mielestäni sopiva ikä, koska sen ikäisellä on jo enemmän vastuuta eläimestä. Ainakin itse tuntemani 9-vuotiaat tuntuvat vielä aika lapsilta.
Eli minusta äidin ja tyttären pitäisi yhdessä keskustella, mikä lemmikki sopisi, ja mitä äitikin olisi välillä valmis hoitamaan.

Tulee mieleen omat kokemukseni.
Minulla on ollut perheessä lemmikki syntymästäni asti. Ensin 7-vuotiaaksi asti koira, sen jälkeen valtaisa "broilerikani." Tälle rakennettiin takapihalle oma talo juoksuaitauksineen sekä nukkumakoppeineen. Se oppi myös sisäsiistiksi eikä saanut aikaan elinaikanaan kuin yhden tuhon: jyrsi maton. Kani oli tietenkin todella voimakas, mutta eläimiin tottuneena maalaistyttönä minulla ei ollut 7-vuotiaana pienintäkään ongelmaa. Kaneja meille tuli lisää ja lisää, kaikenkaikkiaan niitä oli varmaankin parisenkymmentä (vauvoja tuli vahingossa...).
Lisäksi minulla oli gerbiilejä jotka heikkoine luineen ei sovellu paijailuun sekä marsuja ja kissa.

Muistan hyvin leikit eläinten kanssa, ja mielestäni parhaiten tulin toimeen kanien kanssa.
Ne ovat reippaita liikkumaan ja jopa leikkimään, ulkoiluttamismahdollisuus valjaissa, sopii paijata vaikka vähän lujemminkin, niiltä löytyy vahvoja persoonallisia luonteenpiirteitä.. ...
Myös muistan vahvasti oppimisen, kun lähdin keräämään voikukan lehtiä ja muita herkkuja.

tuli mieleeni, että aina kun eläimen hankkii,
on se vauvana suloistakin suloisempi. lapsen
tulee myös nähdä millainen eläin on vuoden / kahden kuluttua sillä hoitohalut voivat loppua kesken!

Moi!
Mun eka lemmikki oli kääpiöluppakorvakani Pilotti. mä siis ehottaisin kania. Mun pilotti kuitenkin jäi auton alle kun se oli ulkona ja naapurin tyttö päästi sen irti...

EHOTAN KUITENKIN KANIA TAI AKAATTIKOTILOA