Ilta-sanomista:
TULOKSET: Sait testissä yhteensä 15 pistettä
Pisteitä 9-16: Vastuuntuntosi on ihailtavaa, mutta piposi on kireä. Olet niin tunnollinen, että kiltitkin tytöt ovat tuhmia rinnallasi. Varo, ettet polta itseäsi loppuun. Jos et osaa sanoa ei, niin opettele. Tekemättömät työt painavat mieltä eniten, niitä ei siis kannata haalia liikaa.
TULOKSET: Sait testissä yhteensä 15 pistettä
Pisteitä 9-16: Vastuuntuntosi on ihailtavaa, mutta piposi on kireä. Olet niin tunnollinen, että kiltitkin tytöt ovat tuhmia rinnallasi. Varo, ettet polta itseäsi loppuun. Jos et osaa sanoa ei, niin opettele. Tekemättömät työt painavat mieltä eniten, niitä ei siis kannata haalia liikaa.
Vastaukset 36
Vanhimmat
15 pistettä - vastasin rehellisesti, ehdottomasti, yrittäen löytää juuri oikean kahdesta, vaikka kysymykset oli tehty tytöille. Kyllä poika niihin myös vastata sai, saihan?
Tulos ei yllättänyt. Olisin voinut saada 18.
Tiedän että olen liian tunnollinen, tiedän että se on terveydelle vaaraksi, kun kynttilä palaa molemmista päistä. Mutta, jossain täytyy päteä, kun ei voi tulla puolison eteen ja siinä olla sankari, se asema täytyy ansaita työpaikalla.
Näin se on vaikka itse sanon. Loputon tarve saada aikaan niin että siitä saa huomion, ehkä kiitoksen. Joskus saa vain rahaa. Arvatkaa, kumpi lämmittää enemmän: 8,000 euron bonari vai muutaman sanan kiitos?
lämmittää jokatapauksessa.
Kiitoksia on niin helppoa jaella, kun ne ei maksa mitään. Just tuli kolme donitsia käteen ja kesällä tulee lisää. Olen tuohon tyyliin tyytyväisempi, koska mä meen työmaalle töihin, enkä kuunteleen selityksiä siitä, miten hommat pitäis olla.
koko Ilta-Sanomia mutta ilman testiäkin tiedän itseni liian tunnolliseksi. Vasta nyt myöhemmällä iällä olen yrittänyt aktiivisesti opetella ottamaan rennosti. Silti aina välillä lipsahtaa niin että unohtuu se "ei" sanomatta.
Samoilla linjoilla yopollon kanssa...
Iltistä en ole nyt edes nähnyt, mutta tiedän, että tavallaan liiankin tunnollinen minäkin niin monessa asiassa olen... Pitäisi oikeammin kai sanoa, että olen liian kriittinen tekemisteni suhteen... Huvittaa muuten toisaalta taas kerran ajatus horoskooppeihin uskomisesta; en niihin sinänsä usko, mutta jonkinlaista täydellisyyteen pyrkimistä minulla on kuten neitsyillä ylipäätäänkin...;)
Kun lapsesta lähtien on iskostettu päähän ajatus 'Se, minkä teet, tee ahkerasti, tunnollisesti, huolellisesti ja valittamatta', on asenteesta kovin vaikeaa luopua myöhemminkään. Yrittänyt olen, mutta huono omatuntoni on seurannut mukanani...
Toki asenne sinänsä oikea on, mutta jos elämisen taso siitä kärsii, jokin on pielessä... Olen oppinut sanomaan myös 'ei' tiettyjen asioitten suhteen, mutta jos se rahantulo on suoraan verrannollinen siihen tehdyn työn laatuun ja määrään, niin... Ja jälleen kerran: En tee työtäni makuuhuoneessa...!;)
onnettomuus - tai onni. Siis meidän suurten ikäluokkien tapa tehdä tunnollisesti työtä, se on meihin istutettu.
Minuun se on istunut niin, että teen työtä myös makuuhuoneessa ja keittiössä ... kylpyhuoneessa sentään en työskentele välineiden kanssa, mutta ajatus kulkee työnantajaa palvellen kaikkialla. Elämisen taso kärsii, se on selvä.
Horoskoopit - hus hus pötyä kaikki!
Ei tarvitse nähdä muuten itse lehteä, testi on nettisivulla www.iltasanomat.fi.
pitkästä aikaa...!
Niinpä. Kyllä minäkin saatan osan töistäni makuuhuoneessani tai keittiössänikin tehdä, mutta äsken halusin lähinnä jälleen kerran korostaa sitä, että en tee siis 'sellaista' työtä...!;)
Itse iältäni olen juuri ja juuri sen verran nuorempi, että en aivan siihen suurimpaan ikäluokkaan kuulu, mutta tiedän täsmälleen, mitä tarkoitat. Eräs miespuolinen tuttavani muuten tekee töitä - vieläpä toisen henkilön palveluksessa - vielä nytkin lähennellessään 70 ikävuottaan...!;)
Täytyykin muuten uteliaisuuttani katsoa sitä Iltiksen testiä...!;)
testi oli tehty kovin nuorille ja heidän elämän kysymysten keskelle, ei sovi 50 ihmisille ellei jousta ja kuvittele uudelleen tilanteet. Kovin kevyt ja lähinnä typerä, ei siinä vielä ollut mitään mittaamassa sitoutumista työhön - nuoret eivät siis ehkä sitoudu kuten me.
En ymmärtänyt mitä on "sellaista" työtä, mutta tässä nyt taitaa olla sopivan ja sopimattoman raja niin että en kysy ...
Suuria ikäluokkia on itse asiassa enemmän kuin ne vuosina '45-'49 syntyneet, vielä monta vuotta 50-luvun alussa syntyvyys oli suuri. En minä kuulu myös siihen suurimpaan, tai edes toiseksi suurimpaan.
Ylipäätäänkin suhtaudun kaikkiin testeihin kriittisesti. En oikeastaan mihinkään muuhun kuin ehkä joihinkin Mensan ÄO-testeihin suhtaudu vakavasti... Niihinkin joskus varauksella...;) Mielestäni lähes kaikki testit ovat sellaisia 'kaksipiippuisesti' ajateltavia; näen aina asioissa niin monta eri puolta ja näkökohtaa, ja vastaukset kysymyksiin testeissä riippuvat mielestäni niin monista eri seikoista... Kovin vaikeaa siis on vastailla vakavammissakaan testeissä oleviin kysymyksiin. Leikkimielisesti ajatellen monet testit kylläkin hauskoja ovat...;)
Juu; 'sellaisella' työskentelyllä tarkoitan suoraan sanoen itsensä myymistä... Kun siis kerron, että työskentelen kotonani, ja että ruokarahojeni määrä riippuu tekemäni työn laadusta ja määrästä, ei se tarkoita missään tapauksessa kyseistä työtä...!;)
Minä muuten olen syntynyt -54... Etenkin äitini opetti minut aikoinaan työskentelemään ahkerasti ja tunnollisesti ja - tuijottamatta työskennelläni kelloon...! Nykyisin, kun teen töitäni siis kotonani, saatan työskennellä jopa kolmeen tai neljään asti aamuyöstä...
pari asiaa tänne.
Testit ovat ajan kuva, se mitä kysytään, miten on kysymykset ja vaihtoehtot muotoiltu, antaa meille käsitystä siitä mikä ajattelu vallassa on, miten ihmisten kuvitellaan antavan hahmon ja sisällön asioille, ilmiöille, mikä ajattelu on "IN". Siis ne ovat kyllä leikki, mutta myös vakava muistutus siitä mitä meille ajatteluna 'syötetään'.
Jäi vaivamaan se tervehdys. Mikä asia toi minut kuin tuttuna mieleen? Minun pitää tehdä sellainen tunnustus, että en muista Sinun kirjoituksia, nimen tunnistan kyllä, siis nikin.
...kaikki mielestäni ovat ylipäänsä mielenkiintoisia ja hauskoja, mutta vakavasti niitä ei koskaan pitäisi ottaa - ei ainakaan aikakaus- tai sanomalehdissä. Leikkimielelläkin niihin mielestäni usein on vaikeaa vastailla; ajattelen siis niin moneen asiaan vastaamisen tyyliin 'riippuu siitä ja siitä'... Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Yksiselitteistä vastausta harvoin kysymyksiin löytyy...
Olemmehan me kanssasi tuttuja jo kuukausien takaa! Olen itse kylläkin ollut muutamaan otteeseen täältä kokonaankin pois. Lintumetsässä kai eniten pyrähdellyt olen...;)
Sinun nimen kuukausien takaa, en kirjoituksia. Lintumetsään kerran itse yritin, mutta en löytänyt oksaa mille istua. Kääntelin lehtiä vain maassa ja olin outo lintu, en tuntenut sopivani joukkoon.
Toivottavasti tapaamme tällä palstalla vielä.
että se ikuinen kiireesi ja riittämättömyydentunteesi tekemisissäsi, se kokemasi painen... helpottuisi, ainakin osittain, sillä jos tietoisesti lähtisit muokkaamaan sitä 12 vuotiaana sisäistämääsi isäkuvaasi. 12-vuotiaalle isä on juuri sellainen oikein elävän esikuva... Kaikki se raadollisuus, mitä meissä aikuisissa on, on 12-vuotiaan maailmasta, suhteessa omiin vanhempiin, vielä poissa.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
onhan etätyöllä puolensa, mutta itse ainakin pitäisin jonkun paikan täysin työltä rauhoitettuna. Mikäs siihen sen parempi kuin koti....
Ei silti, olen aiemmin tuonut itsekin töitäni kotiin, mutta viimeisten elämänmuutosteni aikana otin tavoitteeksi rauhoittaa nykyisen pönttöni työltä kokonaan (no, puhelinta en sulje, ja joskus joku yrittää tavoitella työasioilla).
Olen monet kerrat minäkin ajatellut juuri noin... Mutta oletkos sinä ajatellut koskaan, että esimerkiksi minulla ei työntekoni suhteen liiemmin vaihtoehtoja nykyisin ole...?
Minulla on kaksi virallista ammattia. Ihan mukavia vieläpä molemmat ammatit. Lähdin 80-luvun loppupuolella 'noususuhdanteen' aikana pariksi vuodeksi asumaan ulkomaille (tiedät...) ja kun tulin 90-luvun laman aikana Suomeen takaisin, kävi ilmi, että molemmat ammattinimikkeeni alkoivat olla hiipumaan päin...
Kun ikää silloin alkoi olla lähemmäs 40 vee, ei vaihtoehtoja kovinkaan paljoa ollut... Rakkaasta harrastuksestani tein itse siis leipätyöni (tiedät senkin...) ja työtäni rakastan kyllä, mutta tietenkin usein hermostuttaa juuri se, että en pysty töitäni paljoakaan ainakaan vähentämään... Kotini siis on jatkuvasti täynnä paperi-, lehti- ja kirjapinoja... Kaikkea muutakin mahdollista töihini liittyvää lojuu täällä ympäriinsä, mutta aivan kaikkea en täällä palstoilla huudella halua...;)
Viisikymppisenä ammatinvaihto ei todellakaan helppoa ole - kun se ei ollut helppoa nelikymppisenäkään...;)
luet täältä netistäkin, vai etkö malta näiltä palstoilta poistua?
...ei ole malttamisesta, vaan aidosti malttamisesta...!;)))
En ainakaan vielä ole ennättänyt lehteä lueskelemaan... Ennättäisikö sitä Iltistä juuri lukemaankaan enää? Vaiko vain uusinta ilmestynyttä lehteä?
Toinen syy lienee se, että en noista testeistä siis välitä muuten kuin leikkimielessä...;)
Leikkimielellä voisin vilkaista testiä, mutta vasta sitten, kun töiltäni ennätän. Oletkos muuten laskenut, kuinka paljon esimerkiksi tänään täällä olen pyörinyt...?;) Jopa nämä muutamat kerrat näihin viesteihin vastatessani ovat työntekoani jälleen kerran hidastaneet...
Esimerkiksi lintumetsään meno on minulle helpompaa; sinne voin pyrähtää kiireisestikin - ja levottominkin mielin - mutta vakavammat aiheet täällä vaativat mielestäni sitä tietynlaista vakavampaakin keskittymistä aiheeseen...!
oliko tuo ihan aiheellinen kommentti?
tullut iltistä katsottua, ei netistä eikä ärrältäkään :)
Tuo tunnollisuuus...varmaan asustaa näissä "suurissa ikäluokissa" aika monen ajatuksissa.
Tuosta tähtimerkistä hiukan;)
neitsyt on perfektionisti,ehdottomasti. Vain paras kelpaa, vain ensimmäinen sija on hyvä, vain täydellinen työsuoritus kelpaa neitsyelle, joka polttaa itsensä loppuun jos ei osaa hellittää välillä.
Palsta-irroittelu on hyvää vastapainoa työlle, vallankin ne kevyet jutustelut ja hauskuus. Valitettavasti neitsyt pyrkii niissäkin täydelliseen suoritukseen ja ykkössijaan.
...sinä, taikis, minut noin hyvin tunnet...?;)))
Enhän edes horoskooppeihin usko... En länsimaisiin, enkä kiinalaisiin...;)))
Mutta jotakin perää jutussasi on... Pyrin siihen täydellisyyten - ainakin omien töitteni suhteen. Jopa pienestä kirjoitusvirheestäni vaikkapa täällä kärsin suunnattomasti...!;) En siis missään tapauksessa täydellinen ole, mutta siihen tietynlaiseen tunnollisuuteen ja omaa mieltäni tyydyttävään lopputulokseen pyrin lähes kaikessa mitä teen.
Hyvänä esimerkkinä ilmiöstä olkoon siivous kotonani; aloitan siivouksen mielelläni ylhäältä käsin, tullen alas lattiaa kohti ja 'jynssäten' joka paikan huolellisesti, ja kaiken teen siten, että jälkeenpäin itselläni on hyvä olla. Siksipä, siksi en sitä siivousta saa tarpeeksi usein edes aloitettua...!;)))
Ansiotöitteni suhteen en voi tekemisiäni lykätä. Joskus siirrän tehtäviä töitäni tunneilla eteenpäin, mutta aina ne edessäni ovat odottamassa... Vaikkapa siis yöllä kello kahden jälkeen...
Kuka lienee tuon edellisen kommentin siis heittänytkään, mutta kyseinen henkilö ei ilmeisesti ole huomannut minun olevan täältä kokonaan joskus jopa viikkojakin pois...;) Kyllä minäkin sitä ruokaa edes joskus tarvitsen...
jo aika alkaa vähän uskomaan tuohon astrologiapuoleen ;D
ei noista huutelijoista kannata välittää, etkähän sä edes ole täällä kuin toisinaan, mitä olen seurannut. Minulle paremminkin voisi huomauttaa kun olen täällä melkein joka päivä, mutta toisaalta, hittojako se kenellekään kuuluu toisten ajankäyttö :)työni nyt on sellaista, että ehdin tännekin välillä kurkistelemaan, ja kun se ei ole keneltäkään pois jos koneelle istahdan, niin suon tämän ilon itselleni.
Tuon Ilta-Sanomien lukemisesta johtuneen nikin kirjoittajaa, niin voin mainita olevani vain pikavisiitillä tällä palstalla.
Ja jos pahoitit mielesi kirjoituksestani, niin toki minäkin olen siitä pahoillani, sillä tarkoitukseni on ollut osallistua mukaan vain leikkimielellä aivan ketjun aloituksesta lähtien.
Pikavisiitillä siksi kun huomasin täällä enemmän kirjoiteltavan kuin vakipalstallani.
Hyvää kevättä sinulle ...... ja hellitä hieman.
entä jos olenkin täysin tunnoton? En ota riskiä:))
testiäkin olevani turhan tarkka nipottaja.
Kaikki on oltava hoidettu viimeisen päälle ja myöhästyä ei saa mistään. Lupauksensa on ehdottomasti pidettävä ja pienikin laiminlyönti aiheuttaa pahaa oloa ja omantunnon syytöksiä.
Perheessä hoidan juoksevat asiat ja kaikilla onkin tapana sanoa, että "Kyllä Viljamaria hoitaa!"
Olen kuullut usein olevani tiukkapipoinen nipottaja ja tahtoisin itsekin muuttua pikkuisen "suuripiirteisemmäksi", mutta en vaan voi ja osaa.
Melkein välillä kadehdin joitakin tuttujani jotka ovat "hällä väliä"- tyyppejä, sillä heillä näyttäisi olevan usein hauskempaa kuin minulla.
Vai onko hauskan pito niin kovin tärkeää:)))
TOSIAANKIN,,,AIKA hopo tuo aloitus... Kuka tämän ikäinen enää lukee/tai uskoo testeihin?
Eikös kaikki jo tiedetä ittemme jne...
siis 'testit' ovat ajan kuvastajat, niissä ilmentyy tämän ajan henki, ajattelu, mediaohjattu valta. Siksi ne ovat kiinnostavat. Kysymykset on asetettu tavalla, joka meitä hämmästyttää, vaihtoehdot joskus mielettömät - siinä sitten me huomaamme, että aika on muuttunut ja me vanhat edustamme 'mennyttä HYVÄÄ aikaa'.
Minun rinnallani joka temän tekstiketjun sattui aloittamaan.
Kaikki muutkin sopisitte vielä minun perillisiksini
sillä täytän kesällä 75 vuotta.
Muistelin vain työssä oloaikaani testatessani miten olisin menetellyt silloin.
koska olen hiukka huoleton tyyppi.
Hukkaan tavaroita,unohtelen asioita,muistan päivämääriä väärin ja olen jokapaikasta myöhässä,mutta aika mukavasti monet asiat kuitenkin sujuvat ilman,että tekisin kaikesta lisää stressiä itselleni...=)
..mutta itseanalyysiä tein vähän;)
Olen sellainen valikoivasti tunnollinen ihminen.
Joissain asioissa, esimerkiksi kuvanteossa, pyrin 'täydellisyyteen'. Ylipäätään niissä asioissa jotka ovat minulle tärkeitä, olen äärimmäisen tarkka.
Ja sitten on ... miljoona asiaa, joista rämmin läpi asenteella, *ei vois vähempää kiinnostaa*.
Saatan tuntea niistä *huonoa omaatuntoa', mutta mukavuudenhalu voittaa ahdistuksen aiheuttaman paineen;) ..aina.
Niin vaan mut todettiin tiukkapipoksi. Onpa hyvä syy alkaa himmailemaan. Pääasia kun on,että on nastaa.:)
... sellainen joka hetkellisesti tempaa pipon, turhautuessaan, päästään ja nakkaa sen pimeimpään nurkkaan.
Mutta, jotenkin kummallisesti, se aina maanantaiaamuisin ...on löytänyt paikalleen päähän takaisin. Ektooppinen pipoilmiö...
Mitähän tapahtuisi jos pipan laittaisi joskus 90 asteen valkopesuohjelmaan... Voisi kutistua hmm.. munanlämmittimeksi ja saattaisi kiristää siinäkin virassa. Sama kohtalo tiukkapipolle, kuin tulla kahlehdituksi kultaisin renkain?
... ehkäpä se, että päätä ei palele ja vain pipo kiristää onkin lopulta ...etuoikeus;))
*lohduttelee Rudia somasti*
aavistellut tuota sinussa.... :)))
Olin nuorena tyttönä rakastunut yhteen poikaan jolla oli urheilujoukkueensa valkoinen pipo.
Kerran kisaillessamme jäi hänen piponsa minulle, ja kun huomasin sen olevan pesun tarpeessa, niin tietenkin pesin sen.
Lämpimässä vedessä pesin ja kylmässä jokivedessä huuhtelin.
Arvaatteko kuinka kävi?
Piposta tuli niin pieni ettei mahtunut minunkaan päähäni.
Se oli sodan jälkeistä aikaa ja mitä ainetta lie pipo ollutkaan kun sillälailla kutistui.
Soma oli. varsinkin se ektooppinen pipoilmiö :))
aavistellut? Olet sä niin kiltti ja kohtelias :)
Mut on pienenä opetettu tavoille :)
Pitää vain kainosti antaa ymmärtää.....
siinä iltiksessä ollu muutakin mielenkiintoista.., sillä vain kun en ole päässyt sitä ostamaan..
No olen liian vastuuntuntoinen ja suolahappo polttaa pikkuhiljaa vatsahaavan pohjukkaissuoleeni..