Valokuvia liikaa,

Älä hävitä, miksi sinun pitäisi, jos haluat niitä katsella ja muistella.

On paljon kuvia, mutta en missään nimessä niitä hävitä. Ennemmin heitän pois jotain muuta jos tilan tarve on. Osa kuvista on netti-albumissa, vanhempia on monta albumillista kaapissa.

Onhan niitä elämän varrella kertynyt,ei kannata hävittää,vievät vähän tilaa.
Olisi hyvä laittaa niihin nimet ja muutakin tietoa.

En minä ainakaan aio heittää valokuvia menemään.
Tehkööt jälkipolvet sitten niille mitä mielivät, enkä tule enää niitten perään kyselemään. Mutta siihen asti annan olla.

Sama homma, paljon on kuvia. Vanhempien jäämistöstä sellaisia kuvia joista en ihmisiä edes tunne, mutta silti en raatsi niitä hävittää. Omia kuvia ihan mahdottomasti, onneksi nykyään ei tarvitse paperikuvia kehittää, mahtuu pilvipalveluun suunnaton määrä ja kyllä niitä tulee vieläkin aika paljon otettua. Ennen tuli hiukan nuukailtua kun filmi ja kehittäminen kuviksi oli kallista, nyt ei maksa kuvat enää mitään ellei niitä paperisina halua ja paperisinakin saa halvalla.

Kaikilla tuntuu olevan paljon kuvia, pilvessä ja paperilla, joita ette halua hävittää. Katseletteko niitä useinkin? Esittelettekö ystäville (kiinnostaako ketään)? Vai jäävätkö vain jälkipolvien harmiksi (?) ja päätettäväksi loppusujoituspaikka? Itselläni tallessa vain aikoinaan albumiin laittamani. Nykyään kännykkäkameralla joitain pa. kissakuvia, joita sitten poistelen uudempien tieltä.

Olen hävittänyt sellaisia kuvia, missä on lapselleni tuntemattomia kuten entisiä työkavereita. Perhe ja suku jää.
Beng

Vanhat sussut kannattaa säästää.

Mul kun kävi nii ett panin meneen vaan.

Männä kesänä siivotessa, selektiivistä karsintaa .

Joskus heitin entisten heilojen kuvat pois. Harmittaa. Olisi pitänyt koota niistä oma paksu kansio, jota olisi voinut esittää lastenlapsille ym. Enää en heitä mitään pois. Voivat jälkipolvet sitten vaikka heittää albumit arkkuun. Palaa paremmin. No, kirjeet olen sälyttänyt. Tuskin kukaan enää saa kunnon rakkauskirjeitäkään. Niitä on sentään iso nippu jäljellä. Liikuttavaa tekstiä näin jälkeenpäin, aitoa tunteilua.

Onhan noita. Albumeihin laitoin, mutta sitten loppuivat ne keskikokoiset kiinnityskulmat kaupoista ja oli pakko lopettaa. Jossakin kenkälaatikossa niitä on. Sitten on diakuvia olisiko kolmisen tuhatta, mm Kiinasta, Neukkulastaja länsimaista. Pitäisi skannata kaikki ja tulostaa paperille kirjaksi. Vaan kun aika kuluu kaikkea muuta nyhrätessä. Rikosilmoituksiakin pitäisi tehdä useita, vaikka eihän poliittinen poliisi niitä tutki kun en ole julkku.
Van kannattaako noita kuvia jotenkin säilöä? Kun ei ole niille katselijoita tiedossa.