Aloitin sukututkimukseni 1986. Lähisuvusta kyselin nimet ja syntymäajat puhelimella tai kävin kyselemässä paikanpäällä. Kertoivat mielellään. Paitsi jotkut jättivät joitakin asioita kertomatta ollenkaan.
Sitten yli 30 kirkkoherranvirastossa. Ja useammassa maakunta-arkistossa. Nyt viime vuosina netissä.
Jotakin on nyt muuttunut. Ei haluta kertoa mitään, kun kyselen. Nimiä ja paivämääriä edes. En tiedä syytä.
Sitten nettiinkään ei enää ilmesty kirkonkirjoja v 1900 jälkeiseltä ajalta juuri mitään. Eikä SSHY:stä saa kuin vältteleviä vastauksia, kun kysyy syytä.
Uskaltaisiko joku tällä palstalla raottaa salaisuuden verhoa, miksi kaikki tämä salailukulttuuri?
Sitten yli 30 kirkkoherranvirastossa. Ja useammassa maakunta-arkistossa. Nyt viime vuosina netissä.
Jotakin on nyt muuttunut. Ei haluta kertoa mitään, kun kyselen. Nimiä ja paivämääriä edes. En tiedä syytä.
Sitten nettiinkään ei enää ilmesty kirkonkirjoja v 1900 jälkeiseltä ajalta juuri mitään. Eikä SSHY:stä saa kuin vältteleviä vastauksia, kun kysyy syytä.
Uskaltaisiko joku tällä palstalla raottaa salaisuuden verhoa, miksi kaikki tämä salailukulttuuri?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lakatkaa kirjaamasta henkilöiden tietoja nettiin. Nyt on hyvä esimerkki poliisiin kohdistuva uhka, joka kohta laajenee heidän lähiomaisiin. Tämä kultuurin muutos on aivan aiheellinen ja tarpeellinen, Se on seurausta niiden toimista, jotka kaksin käsin ovat hakenneet kaikki löytämänsä tiedot internetiin.
Eräs genin pääkäyttäjä on suuri rajan takaisen kansan ystävä ja pääsyyllinen aika suureen joukkoon tietojen keruuta. Tämä on tiedon hallinnan ja mukavan harrastuksen kannalta katastrofi.
Vastaiskuna kelpaa vain se, että aletaan vastapainoksi kirjata vääriä tietoja ja korjata netissä jo olevia soveliaimmiksi vaikka Ankkalinnan tapaan.