Dekkareiden takakannet, ylisanoista täytetyt, eivät kerro mitään

Dekkareista olisi toive saada, sellaisia ei-kaupallisia, asiallisia, analyyttisia, totuudenmukaisia, takakansia ja arvosteluja, joiden perusteella, voisi aidosti tehdä valintoja, lukeeko jonkin dekkarin, vai jättääkö lukematta.

Tilanne on poikkeuksetta, sitä kyllästyttävää myyntipuhetta, yli-ylistämistä, kaikki kirjailijat ovat aina "parhaita" ja niiden kirjoittajat, hovi-nimikkeillä kuorrutettuja, eli väsyttävää kirjan valitsijan kannalta, kun kunnollisia, asiasisältöisiä, tietoja, dekkarien sisällöistä ja kirjailijan esim. kirjansa kirjoittamisen motiiveista, ym taustoista ja tekniikoista, ei tahdo löytyä.

Jotain ylimainostettua, ruotsalaista dekkaristia, jota suorastaan tuputetaan, kirjakauppojen mainoksissa, ei tee juuri siksi, edes mieli lukea. Yhden vanhempaa tuotantoansa olleen teoksen luin ja ei se mielestäni ollut kummoinen. Jotenkin tasapaksu, varman päälle tehty, keskiluokkainen tunkkaisella tavalla.

Joillekin se, että dekkaristi on rikastunut kirjoillaan ja esiintyy luksus-yhteyksissä ns. viihdelehdissä, lienee se pääasiallinen syy, lukea kyseisenlaisten dekkaristien tuotoksia, olivat ne sitten loppujen lopuksi, sisällöiltään mitään siitä, miksi niitä ylisanoilla markkinapuheissa mainostetaan, tai eivät. Olisiko se kaupallisuus-fetissi. Jotkut siihen sairastuneet, voivat olla suvaitsemattomia ja töykeitä.

On ilmeisesti, uskontoon verrattava, neurologinen ominaisuus, haluta palvoa kaupallisuutta, pintakiiltoa ja rahalla mässäilyllä leveilemistä, eli ne joille se riittää elämänsisällöksi, eivät tietenkään kestä eriäviä mielipiteitä, mutta onneksi on meitä, joille se läpivalaisu sisältöihin, on elintärkeää, se ydin, äärimmäisen tärkeä asia. Aidosti laadukkaiden, älykkäiden ja taitavien kirjojen ja dekkarien etsijöitä. Kirja joka ei olisi vain kaupallinen tuote, vaan "ajanhermolla", tulevaisuuden näkijä, välittäisi tietoa, jota ei saa mistään, jotain uutta näkemystä pirstaloituneeseen maailmaan. Hyvää yötä.