Mun ongelma on se, et mä en osaa luottaa jätkääni. Nii monta kertaa mut on petetty ja jätetty, eikä mulle ikinä tunnu tapahtuvan mitään hyvää tässä maailmassa. Mä en oikein jaksa uskoa ett mikään onni kestäis ikuisesti. Mä rakastan mun jätkäkamua ja mä tiedän että sekin rakastaa mua. Silti mä vaa joka päivä pelkään että se kyllästyy muhun tai mä teen jotain jolla mokaan kaiken ja se jättää mut. Ja sitten on vielä se, kun me ei asuta samassa kaupungissa... mä haluaisin luottaa siihen ja uskoa et se ei haavoita mua mutta se on nii vaikeaa kun mua on revitty koko elämäni ajan. Onko kellään mitää neuvoja tähän tilanteeseen? :)
Ja sit vittuilijat voi painua helvettiin, mä en jaksa kuunnella teidän mielipiteitä, voitte pitää ne ominanne.. Mut jos jollain järkevällä tyypillä on asiaa, nii siitä vaa.. :)
Ja sit vittuilijat voi painua helvettiin, mä en jaksa kuunnella teidän mielipiteitä, voitte pitää ne ominanne.. Mut jos jollain järkevällä tyypillä on asiaa, nii siitä vaa.. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Avaudu, kerro huolesi. Mietitte sitten yhdessä. Niin mäki oon tehny.
Aluksi oon sanonu, että olis kerrottavaa mutta en viitti sitä vielä kertoa (koska on oikeasti vaikea puhua siitä), niin toisessa päässä alkaa semmonen ininä ja valitus. Sitten kerron, hetken hiljaisuus ja 10min päästä kaikki tuntuu olevan hyvin.
Älä nyt mene kokeilemaan tätä, kun voit todellakin munata koko homman. Alota varovasti.
ku luin sun tekstin,tuntu ku oisin ite kirjottanu sen. mulla on iha sama tilanne. pelkään et jätkäni jättää mut,etten riitä ja se satuttaa mua. en osaa luottaa sydämeeni et musta välitettäis oikeesti. edellisessä jutussa jätkä särki sydämeni pahasti. pelkään et se säryy uudestaan. asiaa ei auta yhtään se,et jätkäni asuu toisella paikkakunnalla ja nähää aika harvoin. en tiedä mitä mun pitäsi tehdä itelleni,et oppisin luottamaa...?
musta tuntuu just samalta... sitä jätkää haluaa rakastaa ja haluaa uskoo, ettei se loukkaa mutta kun ei voi... :/ se vaa menee niin... ku kukaan ei oo koskaa oikeesti rakastanu, nii on vaikee uskoa et joku yhtäkkiä oikeesti välittäis... vieläpä sellainen, joka kyllä sais omasta kaupungistaankin jonkun...
Tosiasiahan on se että ennen pitkää hyvin moni löytää sen oikean. Joillakin se on ensimmäinen. Jotkut ikävä kyllä joutuvat etsimään hyvin pitkäänkin (eli joku todellakin välittää).
siis ihan sama mulla!!! sitä haluis rakastaa toista ja uskoo et yhteinen tulevaisuus on taattu.. Mut sit on välimatkaa ja just et se kyl sais vaiks kenet sielt jostain ja moni sitä yrittääkin.. :/
se luottamus ku ei vaa synny yhdessä yössä... ollaa juteltu jätkäni kanssa asiasta ja hän todella haluaa että luotan häneen. jokainen kerta ku ei nähä pitkää aikaan,ni rupeaa epäilemään,vaikka ei olisikaan syytä. yritän luottaa häneen,mutta ei se oo niin helppoa...