Olen todella tyytyväinen naapureihini, ei parempia voisi olla. Asumme omakotitalossa, toisella puolen on vanha ihana pariskunta joiden kanssa olemme tulleet todella hyvin toimeen, ei edes aitaa ole tonttien välillä. Nurmikko jatkuu naapurin puolelle meiltä ja kasvimaat on vierekkäin. Juttelemme monta kertaa päivässä keskenämme. Talvella on niin paljon lunta että pitää mennä naapurin pihalle jutteleen. Kun lapseni oli pieni ja hän hävisi omalta pihalta tiesi mistä hakea, siellähän hän istui vanhusten kanssa keinussa ja keskusteli heidän kanssaan tai seurasi heidän touhujaan pihalla. Hekin tykkäsivät tästä taaperosta. Nyt autamme heitä kun alkavat voimat väheneen ja oma lapset ovat kaukana maailmalla. Ystävyys heidän kanssaan on jo peruja omilta vanhemmiltani.
Ai niin ja toisella puolellamme on lestadiolaisperhe. Kanssakäymistä on myös joka päivä. Ei mitään riitaa. Työkaluja lainataan keskenään ym. Hoidamme postin laatikosta kun he ovat matkoilla ja katsomme ettei asiattomia liiku pihalla, he tekevät samoin meille kun olemme lomalla. On hienoa kun tietää että naapureihin voi turvata jos jotain yllättävää tapahtuu.
Koko kadun alueella tervehdimme naapureita ja saatamme piipahtaa juttelemaan kun näemme heitä pihalla. Ja tämä on totta ! Asumme kyllä pohjois-Suomessa joten vaikuttaisiko se asiaan ?
Ai niin ja toisella puolellamme on lestadiolaisperhe. Kanssakäymistä on myös joka päivä. Ei mitään riitaa. Työkaluja lainataan keskenään ym. Hoidamme postin laatikosta kun he ovat matkoilla ja katsomme ettei asiattomia liiku pihalla, he tekevät samoin meille kun olemme lomalla. On hienoa kun tietää että naapureihin voi turvata jos jotain yllättävää tapahtuu.
Koko kadun alueella tervehdimme naapureita ja saatamme piipahtaa juttelemaan kun näemme heitä pihalla. Ja tämä on totta ! Asumme kyllä pohjois-Suomessa joten vaikuttaisiko se asiaan ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin olen tyytyväinen naapureihini, asun Itä-Suomessa taajamassa rivitalossa, jossa kahdeksan asuntoa.
Ei ole valittamista naapureista.
Jokainen tervehtii nähdessään, ei puhu kukaan mitään muuta.
Ei soittele ovikelloja eikä suutaan turhaan.
Ainoa joka tässä talossa haukkuu on päätyasukkaan koira.
Siis ei olla kukaan missään tekemisissä toistemme kanssa.
Saa tai joutuu olemaan yksinänsä päivät pitkät,
ei tule vahingossakaan ketään päiväkahville.
Mikä sitten olis hyvä?