Miksi ensimmäisissä transistoriradioissa käytettiin muuntajia audiovahvistimissa.
Oma arvaus on että se jotenkin vähentää tarvittavien transistorien määrää.
Oma arvaus on että se jotenkin vähentää tarvittavien transistorien määrää.
vanhan transistoriradion audiomuuntajat
Anonyymi
9153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Transistorivehkeet olivat kopioita vanhoista putkivehkeistä.
Tehotransistoreita ei ollut kuin yhtä polariteettia joten pakko oii käyttää muuntajia.
Muuntajilla saadaan siirrettyä mahdollisimman suuri teho asteelta toiselle.
Nykyisin kait käytetään jännite- tai virtasovitusta jostain syystä.
Mutta ehkä se on tuo päätekivien ohjaus, kuten mainittu yllä?
Veikkaan kanssa putkivehkeiltä periytyviä käytäntöjä. Niissä kun jännite-swingi saattoi olla suuri ja virta pieni jolloin muuntajan avulla saatiin sovitettua kaiuttimen 8 ohmin impedanssiin suurempi virta.
Nuo oli käteviä keskusradio-käytössä, koska muuntajat saatiin sijoitettua kaiuttimiin eri huoneisiin ja väliulosotoilla äänenvoimakkuuden säätöäkin. Korkea jännite takasi taas sen, että signaali eteni hyvin johdoissa vaikka kajareita oli kytkettynä kymmenittäin.
Oisko tarkoituksella alussa tehty transistorityyppejä, joilla oli helppo korvata putkia?
Alussa oli tarjolla vain germaniumtransistoreita jotka tehotrankkuina olivat varsin ikäviä tehonkesto- ja lämpöryömimis-ominaisuuksiltaan. Se hyvä niissä oli että Ge kynnysjännite on paljon piitrankkujen 0.65V tasoa pienempi eli särö tuon vuoksi vähäisempi. Edelleenkin audiofiilien joukossa Ge - trankkuja pidetään piitransistoreita parempina.
Kun kelvollisten trankkujen valikoima oli pieni niin keskitapitetulla muuntajalla oli helpointa ratkaista impedanssin sovitusongelmat. Varsinkin, kun PNP - germaniumtehotransistoreiden valikoima oli olemattoman ja heikon välimaastossa yli 1W tehoisten osalta eli komplementaaripareja löytyi vain pienemmille tehoille.
Mutta joo, ekat vahvistimet tehtiin tosiaan niin että pidettiin muu kytkentä suunnilleen ennallaan ja korvattiin putki transistorilla sekä vaihdettiin muuntajassa muuntosuhde. Ja saatiin aikaan surkea äänentoisto.
Noissa wanhoissa wehkeissä oli kaksi jotain OC74 tai OC16 transistoria pääteasteessa.
Yksinketaisesti: Kukaan ei osannut tehdä germaniumista kunnollisia NPN-transistoreita eikä niitä sitten tehty myöhemminkään.
Tuo johti siihen, että vuorovaihepääteasteessa oli pakko käyttää muuntajaa sekä kanta- että kollektoripuolella.
Transistori oli kallis komponetti. Sitten tuli tilanne jossa transistorin vahvistus ohitti hinnassa putken vahvistuksen, alkoi transistorin voittokulku. Aika oli myös myyntimiesten jossa laatua myytiin vahvistavien komponettien lukumäärällä. Muuntajat ovat työtä kaipaavia komponettia ja putkiaikaan aina tarpeellinen suht edullisia, joten vuoravaiheasteen rakentamiseen edullinen. Vielä kun PNP/NPN parin tekeminen oli kallista, raudattomuus sai odottaa. Muistan ajan, oman harrasteen alkuaikoina, kun piensignaalitransistori maksoi kahdentunnin palkan kun samoille käyttöpaikoille sai putken tunnin palkalla.
Aikana jolloin Raudattomat pääteasteet olivat jo valtaamassa alaa, tavoite pienistä käyttöjännitteistä suureen tehoon oli edullista käyttää päätemuuntajaa. Nykyisin mennään käyttöjännitteen korotuksella. Johtuen käyttökelpoisista edullista komponenteista.
Siis miten sen nyt sanoisi. Muuntajiin oli syynsä. Hinnakasta ei haluttu tehdä vain sen takia kun se olisi mahdollista. Nykyisin käämityt komponentit ovat niitä kalliita ja niitä koitetaan välttää.
Ainoa hyöty niistä on että purkamalla niistä saa hyviä jääkaapin oven magneetteja.
:D :D