vanhan transistoriradion audiomuuntajat

Transistorivehkeet olivat kopioita vanhoista putkivehkeistä.
Tehotransistoreita ei ollut kuin yhtä polariteettia joten pakko oii käyttää muuntajia.

Muuntajilla saadaan siirrettyä mahdollisimman suuri teho asteelta toiselle.
Nykyisin kait käytetään jännite- tai virtasovitusta jostain syystä.

Veikkaan kanssa putkivehkeiltä periytyviä käytäntöjä. Niissä kun jännite-swingi saattoi olla suuri ja virta pieni jolloin muuntajan avulla saatiin sovitettua kaiuttimen 8 ohmin impedanssiin suurempi virta.
Nuo oli käteviä keskusradio-käytössä, koska muuntajat saatiin sijoitettua kaiuttimiin eri huoneisiin ja väliulosotoilla äänenvoimakkuuden säätöäkin. Korkea jännite takasi taas sen, että signaali eteni hyvin johdoissa vaikka kajareita oli kytkettynä kymmenittäin.
Oisko tarkoituksella alussa tehty transistorityyppejä, joilla oli helppo korvata putkia?

Transistori oli kallis komponetti. Sitten tuli tilanne jossa transistorin vahvistus ohitti hinnassa putken vahvistuksen, alkoi transistorin voittokulku. Aika oli myös myyntimiesten jossa laatua myytiin vahvistavien komponettien lukumäärällä. Muuntajat ovat työtä kaipaavia komponettia ja putkiaikaan aina tarpeellinen suht edullisia, joten vuoravaiheasteen rakentamiseen edullinen. Vielä kun PNP/NPN parin tekeminen oli kallista, raudattomuus sai odottaa. Muistan ajan, oman harrasteen alkuaikoina, kun piensignaalitransistori maksoi kahdentunnin palkan kun samoille käyttöpaikoille sai putken tunnin palkalla.

Aikana jolloin Raudattomat pääteasteet olivat jo valtaamassa alaa, tavoite pienistä käyttöjännitteistä suureen tehoon oli edullista käyttää päätemuuntajaa. Nykyisin mennään käyttöjännitteen korotuksella. Johtuen käyttökelpoisista edullista komponenteista.

Siis miten sen nyt sanoisi. Muuntajiin oli syynsä. Hinnakasta ei haluttu tehdä vain sen takia kun se olisi mahdollista. Nykyisin käämityt komponentit ovat niitä kalliita ja niitä koitetaan välttää.

Ainoa hyöty niistä on että purkamalla niistä saa hyviä jääkaapin oven magneetteja.