Ostimme avupuolisoni kanssa ensimäisen asuntomme 22 vuotiaana ja nyt neljän vuoden kuluttua pääkaupunkiseudulta uudehkon omakotitalon. Lainaa on aika lailla, mutta olimme maksaneet melkein koko edellisen kämpän, joten nytkin on alle puolet velkaa kauppahinnasta. Asumiskulumme on n. 1700€/kk. (sis. lainan ja kaikki muut kulut). Nettotulomme ovat n. 3700€, joten mielestäni elämämme ei ole kauheata kituuttelua, mutta kyllä sitä aika tarkkaan tulee katsottua mihin rahansa laittaa. Säästöönkin laitetaan joka kuukausi. Olenko ainoa joka panostaa tulevaisuuteen jo alle kolmekymppisenä? Meillä ei ole vielä lapsia, joten rahat voisi tietysti laittaa matkusteluun ja juhlimiseen. Välillä tulee miettineeksi olenko tyhmä vai kaukaa viisas. Olen aina ihmetellyt miten kolmekymmpiset pienten lasten vanhemmat ostavat ensiasuntoja, kun varsinkin äityslomalla tulot ovat pienet. Eikö ole viisaampa ostaa se asunto aikaisemmin ja saada lapset sitten, kun suuri osa lainoista on jo maksettu. Meillä talo on maksettu 35 vuotiaana, jos ei satu mitään yllättävää.
Omakotitalossa 26 vuotiaana
Pihistelijä vai fiksu
172107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Normaalisti ihmiset ovat 22-vuotiaina opiskelemassa poislukien amisporukka ja sekatyömiehet. Silloin ei ostella ensiasuntoja pk-seudulta eikä paljon muualtakaan.
Jos saa rahaa vanhemmilta tms. niin ei se ole mitään viisautta vaan hyvää tuuria.
Kyl se nyt vaan niin on et 9v. sitten oli amiksilla ihan realistiset mahikset ostaa oma luukku jos vaan kantti kesti ottaa lainaa. Itselläni kesti ja 10-vuoden laina maksettu lähes kokonaan jo pois, nyt jos joutuis miettii ensiasunnon ostoo ni taitais kyl jäädä väliin ja vuokralla pitäs kärytä ainakin seuraavat vuodet.
Sitä on paskahousujen turha jälkikäteen itkee, että kaikilla pappa betalar.... Jos olisin tienny, ni mäkin olisin uskalta ostaa ja jos ja jos.......
Lähiö kapakat on pullollaan tota vollottavaa porukkaa joka valittaa omaa epäonneensa ja ite ei kuitenkaan tee asialle mitään.
Kärvistelkää.
Juu niinhän niitä nykyäänkin Duunarit ostelee enimmäkseen. On enempi aikaa tienata kuin kouluja käymällä...
Kun on talvi, pakkanen paukkuu ja ikääkin alkaa jo olemaan. Kummalla mahtaa olla työssään kivempaa, kouluja käyneellä siistissä haastavassa ja motivoivassa sisätyössään vai kirvesmiehellä raksalla tai levyseppähitsarilla telakalla.
Ai niin, amisporukka onkin jo suurelta osin sairas- tai työkyvyttömyyseläkkeellä kun 55 v. on mittarissa.
No mamma ja pappa lainasi aikoinaan käsirahan, mutta sitä maksetaan koko ajan takaisin muun lainan kanssa. Valmistuimme ammattikorkeakoulusta 22 vuotiaana ja sen jälkeen onkin oltu koko ajan töissä. Lainaa on paljon n. 140 000€, mutta se sisältää auton ja kesämökin myös. Eikö muuten asuta vantaalla vaan lähellä Espoota, n.30km Helsinkiin.
Itse ainakin pääsin intistä täytettyäni juuri 21. Siinä vaiheessa oli vasta lukio käyty ja varsinaisen opiskelun pääsin aloittamaan vasta muutamaa kuukautta ennen 22-vuotissyntymäpäivääni. Naiset on tässä suhteessa paremmassa asemassa. Niin että ensimmäisen vuosikurssin aikana ei juuri ollut oman asunnon osto mielessä saati että siihen olisi ollut rahkeita.
Kyllä suuri osa käy armeijan aika pian lukion jälkeen tai pian opiskelujen alettua..
niin meilläkin
Pääsin siis armeijasta juuri ennen 21v. synttäreitä. Minäkin kävin armeijan lukion jälkeen niin pian kuin mahdollista. Tai no, olihan siinä välissä 7 kuukautta. Armeijassa meni 11 kuukautta ja sitten taas ennen opiskelujen alkamista oli odotettava 9 kuukautta.
käytännössä ison osan, koska pankista et ikinä olisi saanut lainaa ilman sitä käsirahaa. Vanhempien antamissa "lainoissa" on yleensä suuri osa lahjaa, koska jos yleistasoista korkoa ei peritä niin inflaation syö "lainaa".
En oikein ymmärrä miksi elvistelet täällä, onko tullut pieneen mieleesi että kaikkien vanhemmilla ei ollut varaa lainata sitä käsirahaa?
terv. omistusasujaksi 30-vuotiaana
Mitähän tämäkin kolmekymppinen naukuu? Ja mitä ihmeen käsirahaa. Ei meidän pankissa ainakaan edes nikoteltu kun sanottiin että omaa rahaa ei ole yhtään.
Ja lisäksi: ei sitä käsirahaa tarvi välttämättä edes lainata, vaan taata. Ei niille koidu siitä euronkaan kustannuksia.
Ja ikää oli 26 vee kun talo ostettiin. Siis _talo_ eikä mikään rivarinpätkä.
Sain kun muutin pois kotoa! Nyt 15vuotta myöhemmin asun omakotitalossa joka on 2kertaa isompi ja 4 kertaa kalliimpi kuin isipappalla=) Ja parasta tässä kaikessa on se, ettei isi ole antanut sentin senttiä, vaan omalla työllä olen ansainnut kaiken. Näytinhän että minusta tulisi vieläkin rikkaampi kuin sinusta kommari-isi =) P.S. Voisit kyllä tulla katsomaan pojan poikaasi joskus, kun siitä viimekerrasta on jo 3vuotta.
FAIJA ASUU JAKIKSESSA VUKRALLA MÄ ASUN OMASSA ESPOOSSA LÄHELLÄ MERTA KÄMPPÄ OLI SIKAKALLIS MUT MÄ PAINAN HOMONA HOMMIA JA OLEN RIKKAAMPI KUIN KAIKKI SUKULAISET YHTEENSÄ. KANDEEDOKAA
Mikäs siinä. Ette nyt mitään ainutlaatuisia ole. Jopa nuorempiakin omakotitaloissa asuu, siis "omistamissaan". Työkaveri 25 v rakentaa juuri, itse ostimme ensiasunnoksi OKT:n, 27 ja vaimo 23 silloin.
Tiedän yhden alle 30 parin käteisellä oktn ostaneetkin mutta lienee marginaalitapauksia. Molemmat ovat duunareita ja tosi tosi nuukia. Verottajakin oli kysellyt hommasta...
Niin juu ja siis ammattikoululais duunareitahan kaikki ollaan. Ei ne jotka opiskelee pysty mitään vielä hankkimaan ellei joku muu maksa. Meille ei ole maksanut.
Ei tosin tuo lyhennys taida olla ihan teidän tasoanne jos nyt ei tulotkaan. Asumiskulut/kk jää kuitenkin tonnin alle. Mutta ei tässä Pk seudulla ollakaan.
Tottakai tuo on yksi järkevimmistä sijoituksista. Vuokralla maksat suurinpiirtein saman ja mitään et saa. OKT:n asumistaso on jo vähän eri ja pitkällä tähtäimellä kulut pienenee.
Ei tässä ollutkaan suurin ihmetys että joku asuu omakotitalossa nuorena. Saahan niitä periferiasta puoli ilmaiseksi.
Me ollaan 28 vuotias pariskunta ja voitais mekin vaihtaa nykyinen Espoolaiskolmio hulppeeseen omakotitaloon vaikka Pohjoispohjanmaalle. Ei tosin kiinnosta kun täällä ystävät, työ etc.
Ihmetys oli lähinnä se että 26vuotiaana PK sudulla omakotitalossa. No, toki pohjoisvantaalta saa vanhempia rintamamiestaloja suht huokeesti vielä tänäpäivänä.
22 vuotiaana minä olin juuri aloittanut opiskeluni, ja tein opintovelkaa. Työelämään pääsin vasta 26 v. Teimme(teetimme) sen omakotitalon nyt vasta 35 v pikkulasten vanhempina, mutta se ei ollut ensiasunto.
Et ole ainoa, joka panostaa tulevaisuuteen alle 3-kymppisenä, mutta et vain ymmärrä että tulevaisuuteen voi panostaa monin tavoin, kuten juuri opiskelemalla tai matkustamalla.
Itse olen myös sitä mieltä, että jossakin vaiheessa on hyvä panostaa myös siihen juhlimiseen. Ettei sitten jossain vaiheessa huomaakaan, että joku vaihe jäi elämättä asuntoa säästäessä ja lapsia kasvattaessa.
Näen itse hyvin loogisena, että pienten lasten vanhemmat ostavat isompia taloja. Perheen kasvaminenhan on varsin hyvä syy ostaa suurempi asunto ja yleensä elämä vakiintuu juuri viimeistään lapsien tullessa.
Ei lastenkaan tullessa asumiskuluja ole pakko mitoittaa kuristaviksi, meillä on rahaa kuitenkin elämän pikku ylellisyyksiin kuten lomamatkoihin yms.
Yhteenvetona sanoisin vanhan lauseen, että kukin taaplaa tyylillään. Toivottavasti sitten 40 vuotiaana voit sanoa miehesi kanssa rehellisesti, että hyvä kuin aloitimme säästämään niin nuorina, muu rahankäyttö olisi ollut silkkaa rahanhukkaa.
Synnyin omakotitalossa.
Jo lapsena opin : Myy myyjän markkinoilla, osta ostajan markkinoilla.
Jos olisikin tuollaiset tulot, ostaisin talon heti enkä myöskään vinkuisi asiaa jollain tällaisella palstalla. Meidän yhteenlasketut nettotulomme jäävät yli 1000 € teidän tuloistanne, joten mitäpä luulet, asummeko omakotitaloa...
Lapset ehdit kyllä hyvin tehdä kolmevitosenakin, vaikka useimmat haluavat ja hankkivat jälkikasvunsa nuorina. (Tietysti ihan kaikki eivät edes halua, tai surukseen saa, lapsia.) Onneksi olkoon vain siitä, että olet löytänyt kumppanin, joka on heti alusta asti ollut kiinnostunut asuntoasioista. Useimmat 22-vuotiaat eivät ensisijaisesti suunnittele rahojen sijoittamista asuntoon.
Selvästi ette myöskään ole opiskelleet kummemmin. Opiskeluaikoina (jotka esim. ylemmän korkeakoulututkinnon suorittajalla voivat viedä todella monta vuotta) ei todellakaan ole varaa asuntolainoihin, eikä niitä edes saisikaan.
Niin se elämä heittelee, ketä mitenkin. Et voi pelkän talonhankinnan perusteella karsinoida ihmisiä, että muut muka eivät panostaisi tulevaisuuteensa. Ihmiset tekevät panostuksensa eri tavoin, osa haluaa lapset jo nuorena (etteivät ole kovin vanhoja kun lapset kasvavat), osa panostaa opiskeluun, osa sekä että. Jollekin taas asunto on tärkein. Meitä on moneksi!