Koko kylä kasvattaa

Ei naapurilta, mutta.... Ammuin kerran ritsalla naapurin vintin ikkunan rikki niin että helähti. Pahaksi onnekseni rva. naapuri oli kulman takana pihallaan ja jäin heti kiinni. Kiikutti minut heti äitini käsiin ja vaati, että minut on piiskattava heti ja kunnolla. Äiti siihen ensin, että annetaan annetaan, kunhan keritään, mutta naapuri vaati että heti ja hän jää seuraamaan, että varmasti piiskataan. Ja niin siinä siiten kävi, että minä jouduin tiputtamaan housut kinttuihin ja ottamaan piiskaa pepulle siinä naapurin katsellessa ja yllyttäessä, että kunnolla eikä tuollain kevyesti. Olin jotain 12 -13 ikäinen, että ei ihan pikkupoika kuitenkaan. Että tällainen on jäänyt jostakin syystä mieleen.

Minulta pesi kaverin äiti suun saippualla. Olin kylässä kaverini luona ja jostain syystä aloimme käyttää sanoja, joita olimme (salaa) kuulleet pihan isoilta pojilta. Tiesimme, että ne sanat ovat kiellettyjä. Olimme nimittäin huomanneet, etteivät isot pojatkaan koskaan käyttäneet niitä aikuisten läsnä ollessa. Eli jotenkin olimme aavistaneet, että niitä ei olisi sopinut käyttää. Mutta toisinaan se varovaisuus unohtuu.
No me sitten luulimme olevamme "isoja poikia" ja kirosimme oikein kunnolla. Kaverin äiti tietysti kuuli tämän ja ilmestyi hetkessä siihen huoneen ovelle. Hän tiukkasi vihaiseti, että mitä täällä oikein puhutaan. Antoi omalle lapselleen tukkapöllyä ja sanoi, että tässä talossa ei tuollaista kieltä käytetä ja pesee molemmilta suun saippualla.
Minulta ei koskaan oltu suuta pesty. En muista oliko edes uhattu. Kaveriltani ilmeisesti oli, hän nimittäin säikähti kovasti ja pyysi äidiltään hädissään, ettei tämä toteuttaisi aikomustaan. Tässä kohtaa tiesin, että mikään mukava kokemus se ei tulisi olemaan.
Kaverini äiti talutti oman lapsensa kylppäriin ja käski minun tulla perässä. Tiesin, että ei auttanut muu kuin seurata. Kyllähän tässä vaiheessa alkoi jo pelottaa.
Ensin hän pesi suun omalta lapseltaan. Minä katselin vierestä pelokkaana (itkuisena) kun hän hankasi lapsensa suuta saippuapalalla noin viiden minuutin ajan. Ja tiesin, että minä joutuisin aikanaan samaan käsittelyyn.
Kun kaverin suu oli pesty ja huuhdeltu, minut käskettiin lavuaarin eteen. Hän kysyi minulta, onko suutani koskaan pesty saippualla ja minä vastasin itkuisena, ettei ole. Sitten hän sanoi, että tässä talossa ei kiroilla ja sääntö koskee myös vieraita. Tämän jälkeen hän kasteli saippuapalan ja käski minun avata suuni. Pelokkaana ja epäröiden sen tein, eikä aikaakaan kun märkä saippuapala oli suussani. Ja sitten suuni pestiin samalla tavalla kuin kaverilta aiemmin. Sitä kokemusta en unoihda ikinä. Enkä makua.
Itku tuli. Tottakai. Meiltä molemmilta. Ja kun tulimme ulos kylppäristä, osui kaverini pikkusisko paikalle ja kysyi pestiinkö meiltä suut saippualla. Ja äitinsä vastasi, että kyllä pestiin.
Kun oma äitini sitten aikanaan tuli hakemaan minua kotiin, jouduin itse kertomaan hänelle mitä oli tapahtunut. Sain äidiltäni muutaman kovan läimäyksen pyllylle ja hän kysyi, että pitääkö pestä kotona uudestaan. Taisi kaverini äiti sanoa siinä omalle äidilleni, että jos tämä haluaa pestä suuni, niin voi lainata heidän kylpyhuonettaan. Suutani ei kuitenkaan pesty uudestaan, mutta äitini piti täysin oikeana, että minulle oli tehty niin. Eikä ollut yhtään vihainen tapahtuneesta. Oikeastaan päin vastoin.

Kerran sain kolmosluokkalaisen pojan itse teosta kiinni, kun tämä maalasi spray-maalilla koulun seinää. Meinasi ensin pötkiä pakoon, vaikka tuntee minut, koska oma poikani on samalla luokalla, ja ollut meilläkin kylässä. Karjaisin kuitenkin että nyt stop siihen paikkaan, ja poika jäi sitten siihen. Soitin hänen vanhemmilleen, ja kerroin mitä oli tapahtunut ja pyysin heitä paikalle myös.

Hänen äitinsä alkoi heti puhelimessa ripittämään minua, ja sanoi että heidän poikansa ei ikinä tekisi tällaista. Ja että minulla ei ole oikeutta puuttua toisten asioihin. Vihainen äiti tuli leijonan lailla paikalle ja miehensä myös mukana. He alkoivat heti huutaa minulle, vaikka osoitin koulun seinää sormella, ja sanoin että tuollaista jälkeä. Poika alkoi heti vanhempiensa tultua paikalle, itkemään dramaattisesti. Pojan vanhemmat huusivat, ja syyttivät minua kunnianloukkauksesta ja trauman aiheuttamisesta lapselle, ja että minun pitäisi pystyä todistamaan että kuka sen oli spraymaalannut. Ja mies uhkaili minua liivijengeillä ja ties millä. Tilanne päättyi siten, että äiti meni itkevän pojan kanssa autoon, ja lohdutteli tätä ja hoki että sä et oo tehny mitään väärää, ja syytti minua hulluksi. Mies uhkaili vielä ampumisella yms, kunnes poistui autoonsa ja lähtivät.

Otin kouluun yhteyttä, ja sieltä saivat ongittua turvakamera tallenteen, jossa selvästi ilmeni, että kyseinen poika oli spray maalannut. Vaikka näinhän tapahtuman toki omin silmin itsekin.

Sain eräältä tutulta kuulla myöhemmin epävirallisesti, hän tuntee koulun väkeä aika hyvin, kun on itsekin opettaja, eri koulussa tosin. Tilanne oli kärjistynyt myös koulun ja tuon perheen välillä. Samoja uhkauksia oli vanhemmat tehneet opettajalle, kuka asian perään soitteli, ja sanoi että kamerasta oli tallenne. Eivät vanhemmat nielleet tätä, ja olivat uhkailleet ihan henkilökohtaisesti, liivijengeillä yms kotiin tunkeutumisilla ja sakinhivutuksilla, ja sanoivat että haastavat kunnianloukkauksesta vieläpä oikeuteen.

Ilmeisesti asiasta ilmoitettiin poliisille, sitä en tiedä miten siinä asiassa kävi. Spraymaalaus on toki ilkivaltaa, ja tod näk perhe joutui sen maksamaan, koska poliisi ei kuuntele soraääniä.

Siitä huolimatta, vaikka asia menikin poliisille, tekevät vanhemmat lapselleen aikamoisen karhunpalveluksen. Lapsi oppii väärät toimintatavat, ja myöhemmin maailma antaa sitten kuitenkin näpeilleen takaisin, koska ei maailmassa kaikki ole niin kivoja ihmisiä välttämättä.

Pienellä paikkakunnalla lapsuuteni viettäneenä voin sanoa että jonkinlainen ryhmäkuri oli voimassa. Koska kaikki tunsivat toisensa ei voinut tehdä mitä vain ilman että sana siitä kiiri eteenpäin. Meillä ei kotona käytetty piiskaa mutta kaverien vanhemmat ovat kyllä piiskanneet kun ollaan jääty kiinni jostakin kolttosesta. Selkäsauna tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin häpeän tuottaminen vanhemmille. Tämä oli varsin tavallissta eikä sitä pidetty outona.