Taistelija-kirjan kolmas luku

Ennen Helsinkiä minä ja liftari ehdimme kertoa toisillemme elämänhistoriamme. Kumpikin myönsi, että olimme ihan selvästi sielunkumppaneita. Täydensimme toistemme lauseitakin. Välillämme oli kipinää ja kemiaa. Kun liftari kysyi Munkkiniemen kohdalla, että tulisinko hänen vaimokseen, vastasin myöntävästi. Soitin tutulle naistenlehden toimittajalle ja kerroin tapahtuneesta. Nyt tarvittiin kansikuvajuttu viikonlopun lehteen, missä poseeraisin uuden mieheni kanssa. Vein elämäni liftarin kotiini ja kietouduimme toisiimme.

Aamulla olimme kumpikin valmiina huoltamaan kehojamme. Aloitimme pitkällä lenkillä, minkä lähetimme livenä someen. Seuraajilta tulvi onnitteluja. He näkivät heti kasvoiltani hehkuvan rakkauden. Liftari omaksui roolinsa rinnallani luonnollisesti. En ollut hakenut lapsilleni uutta isää, niitä heillä oli jo riittävästi. Olin etsinyt kumppania, joka olisi rinnallani myötä- ja vastoinkäymisissä. Sellaista, joka tulisi kanssani kansikuviin. Vihdoin se oli löytynyt.

Ravintohuollon jälkeen päätin muuttaa isompaan asuntoon missä olisi tilaa liftarillekin. Soitin tutulle välittäjälle, jolta asunto löytyikin heti. Tilasin muuttofirman pakkaamaan kaiken ja siirtämään tavarat uuteen asuntoon. Samalla päätin ostaa pienemmän sijoitusasunnon, mistä sovin kaupat iltapäiväksi. Viimeisen vuorokauden kuluessa olin raivonnut, rakastunut, vastannut kosintaan myöntävästi, muuttanut ja tehnyt sijoituksen. Ja kansikuvajuttukin oli tulossa. Näin toimii taistelija.