Keskustelutyylistä

Suu puhuu sydämen kyllyydestä.

Mutta asia on myöskin toisin päin.

Ihminen joka rakastaa jotakin, tai joitakin syntejä, niin hän useimmiten suostuu uskomaan vain itseään näissä syntikysymyksissä. Milläs hänelle synnin perustelet? Ei millään, koska hän ei usko Jumalan sanaan, vaan itseensä. Hän rakastaa helmasyntejään ja viis veisaa siitä vaikka Jumala vihaa niitä.

Tuon edellä kuvaamani kaltainen ihminen usein perää Raamattua todistusaineistoksi, mutta ei hän kuitenkaan usko, mitä Raamattu sanoo.

Hänet on pakko jättää, hyvästä tahdosta huolimatta, muhimaan omaan liemeensä, itse itsensä kanssa, mätänemään omaan synninrakkauteensa. Ikävä tilanne!

>>
Mielestäni sellainen on ikävää tyyliä, heitetään varjo jonkin asian päälle eikä olla valmiita vastaamaan kysymyksiin.
>>

Näin on. Keskustelu ei pysy asiassa, vaan aletaan nahistelemaan toisia pilkaten ja ivaten:( Kaikille käy kyllä selväksi ettei sellaisilla kirjoittelijoilla ole rauha omassa sisimmässään.

Aikoinaan, kun tämä ja vl-palsta olivat yksi ja sama, niin esikoislestadiolaiset antoivat todella hyvän ja sympaattisen kuvan itsestään. Nykyisin muutava nahisteleva el pilaa palstaa ja purkaa täällä lähinnä omaa ahdistuneisuuttaan vikomalla toisia:(

Jokainen voi miettiä kommentoimistaan ja sitä missä hengessä kommentoi. Asioista pitäisi pystyä olemaan eri mieltä ilman että alkaa arvostelemaan vaikkapa toisen uskoa. Siihen kun meistä vajavaisesti ymmärtävistä ihmisistä ei ole.

Ajateltavaa Raamatusta:

Room. 14:10
Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.

Niitä lähimmäisiä on vaikeaa kunnioittaa, jotka kyseenalaistavat jonkin minun perusolettamukseni. Perusolettamus on niin syvällä minussa, että se on osa identiteettiäni. Sitä en välttämättä tunnista, että kyse on perusolettamuksestani (eikä totuudesta), koska minut on kasvatettu siten. Tällöin identiteettini kyseenalaistetaan ja joudun sitä puolustaakseni puolustamaan perusolettamustani, ettei identiteettini hajoaisi. Silloin ei onnistu aito dialogi, vaan tulee perusteluina mm. seuraavanlaista:
-raamatussa sanotaan /Luther sanoi /Laestadius sanoi...
-et ymmärrä synnin perusolemusta
-johan maalaisjärkikin sanoo
-olet synnintekijä (ikään kuin emme kaikki olisi)

Perusolettamuksia sinänsä ei tarvitse puolustaa. Jos ne ovat oikeita, ne kestävät keskustelun ja kyseenalaistamisen. Jos ne ovat vääriä, miksen vaihtaisi...

Minusta taas valheellisten syytösten ja väitteiden esittäminen niitä perustelematta on ilman muuta hyvä asia.