Uusien kitaroiden ollessa nykyään niin edullisia, kuka ostaa vielä käytettyjä kitaroita ja miksi?
Käytetyt kitarat?
Anonyymi
912716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Miksipä ei? Hyväkuntoinen , vanhakin laatumerkki saattaa palvella vuosikausia moitteettomasti ja olla vielä hyvä soitettava.
Mutta ei uuden hintainen.
Joo saahan sen Squierin tai Harley-Bentonin halvalla,,ostakaa pois vaan jos siltä tuntuu.
Itse möin tuplasti kalliimman Tokain paremman soittotuntuman omaavan Harley-Bentonin tieltä pois. Itselleni ei lavassa oleva merkki merkitse paljon mitään. Soittotuntuma oli halvemmassa ylivoimaisesti parempi.
Hmm,,aikalailla kiinni siitä kuinka hyvin osaa säätää kepakon itselle passeliksi.
Ei ole vielä tullut sellaista vastaan että suoraan ilman mitään säätötoimenpiteitä olisi hyvä.
Ensimmäisen sähkökitarani sain säädettyä hyväksi vasta vuosien kuluttua sen hankkimisesta. Sitten kun ensin uskalsin alkaa säätää sitä sain sen jo paremmaksi, ja sitten kun uskalsin jo purkaa sen palasiksikin sain säädettyä sen vielä paremmaksi.
Pari seuraavaakin hankintaani sain tuntumaltaan itselleni hyväksi vasta usean säätökerran ja kokeilemisten tuloksena. Sellaisena mitä kitara on kaupassa sitä kokeiltaessa ei vastaa sitä mitä se voi olla.
Pulttikauloja voi hioa ja asetella sitten parempaan asentoon, ja se on fiksumpaa laittaa kiinnityskohdan alle koko kaulataskun kokoinen puupala, kuin korottaa sitä pienellä korotuspalalla, jolloin kaulataskuun kaulan alle jää myös tyhjä rako.
Liimakaula on siinä mielessä huonompi. Joutuisi irrottamaan kaulan liimaukset.
Käytetty on yleensä hyvissä soittosäädöissä jo valmiina ja on tietyllä tavalla järkevää kiertotaloutta, jota ainakin itse arvostan. Ei tarvii aina uutta krääsää joka kuluttaa.
Lisäbonarina vanha voi olla tosi tyylikäs Distressed ulkonäöltään. Pääsee helpommalla kun ei tarvii rälläkällä ja hiomapaperilla sitä Harley Bentonin vaahterakantta itse relicoida :-)
Uusissa on uudempaa tekniikkaa ja osia. Nykyään on ruostumattomasta teräksestä tehtyjä nauhoja. Taitavat olla melkein ikuisia, tai ainakin erittäin kestäviä. Tällaisia ei ennen ollut. Soittimet kehittyvät jonkun verran. Toki vanhakin soitin voi olla hyvä. Ylihintaa ei kuitenkaan kannata maksaa käytetystä.
Klasaripuolella käytetyistä huippukitaroista voidaan maksaa yli satatonnia.
Juu, ja jostain 50-luvun loppupuolen Gibson Les Pauleista maksetaan monta sataa tonnia.
Gibson Les Paul Standard 1959 burst. "Reverb Estimated Used Price Range: €129,208EUR — €221,50."
^ € 129,208 EUR — € 221,500 EUR.
Niin. Jotkut maksaa tuherostakin tonnin, vaikka näppylähanskat saa kahdella eurolla Tokmannilta.
Antiikki on aina antiikkia kitaroissakin.
https://www.youtube.com/watch?v=zOxt0_K4aqw
Niin siitä kaupasta haetustakin tulee "käytetty" kun sillä viikon olet soitellut.
Ja se ensimmäinen viikko tuppaa kulumaan säätöjä tehdessä.
Aivan, ja hintakin putoaa samalla useampia satasia.
Eihän käytetyn ostamisessa yleensä tule mitään ongelmaa, onpahan ns. sisään soitettu.
Huonompia kokemuksia mulla on uusista, kuin käytetyistä kitaroista,
Ei voi yleistää liikaa. Huono kitara on huono, oli se sitten uusi tai käytetty. Toki uusi pitää osata säätää kohdilleen. Vanhan on todennäköisesti säädöissä, mutta sekään ei välttämättä pidä aina paikkansa.
Mites käytetyissä kitaroissa nuo sähköiset osat? Jos kitara on esim. 15v vanha, olisiko syytä jo uusia potentiometrit vai onko ne vielä käypää tavaraa? Mikit kai kestää ainakin paremmin aikaa. Tämä itseäni eniten huolettaa käytetyissa ja jos ei sitten osaakaan kytkentöjä tehdä.
Vasta kun alkaa ilmetä ongelmia, niin silloin tietää, että vaihto on paras ratkaisu. Ennalta ei voi tietää tai arvata suuntaan tai toiseen. Onhan niitä vintage soittimia, joihin ei ole elektroniikkaa koskaan vaihdettu ja toimivat edelleen.
käytettyyn kitaraan on imeytynyt siinä määrin hikeä ja kyyneliä että se palaa takassa paljon pitempään kuin uusi kitara. Siksi monet suosii käytettyjä kitaroita.
Onhan se elämää nähnyt keppi, ja mikset heppikin aina persoonallisempi, kuin uuttuuttaan kiiltelevä vastaava. Vanhat stratot ja lespat on ainakin aina hienoja, että niitä pitää oikein tehtaallakin vanhentaa. Itse en niin niitä himoitse, jotenkin epäaito tunnelma, mutta ehkä jos olis liikaa massia, vois sellasenkin joskus vielä hankkia. Maltillisesti vanhennettu on ihan kivan näkönen, raiskatun, ja mopon perässä vedetyn näkönen taas ehkä pikkasen överiksi menevä jo.
Uusi on aina uusi. Puu elää ja muuttuu merkistä ja varustuksesta riippumatta. Mitä se on vuoden kuluttua on ihan arvoitus. Laatumerkeissäkään kaikki eivät ole niitä haluttuja. Ei ne tietenkään ole soittokelvottomia, mutta halpoja "laatu soittimia". Vanhat ovat sen liikkumisensa jo suorittaneet. hyvään aihioon kannattaa tehdä hintavakin kunnostus alkuperäisestä merkistä riippumatta/huolimatta. Soittalle se on soitin, luki siinä mitä hyvänsä. Vaihtavat omistajaa hyvällä rahallisella korvauksella jos yleensä raskii/joutuu luopumaan.
Tuosta Gibson Les Paul Classicista voisin sanoa ettei siinä juuri "muuutoksia" ole ollut havaittavissa. Kuitenkin 7 vuotta jo minulla ollut ja ahkerasti soitettu.
Kas kun juttu on sellainen että laatusoitin on vaan hyvä.
En myy.
Joistakin kuten Tokai LP:stä kuluivat nauhat jo puolenkymmenen vuoden soittamisen jälkeen
kehnoon kuntoon. No,,sen möin pois.
Kyllä laadukkaat pelit aika hyvin kestää aikaa, ja nehän tykkää vaan siitä, että niitä soitetaan ahkerasti. Ei tuolla foorumeilla ole ainakaan pahemmin haukuttu kitaroita, että menisivät soittokelvottomiksi parin kymmenen vuoden jälkeen. Jännää nähdä miten nämä nykyiset halpiskitarat kestää käyttöä, niitähän myydään jo lähes hävyttömän halvalla. Mitä nyt juutuubissa on esittelyjäkin katsonut, niin eipä niitä ole ollenkaan hassummiksi sanottu, asia on pikemminkin päinvastoin.
https://www.youtube.com/watch?v=dM9zKKiZoxc
Tämä suomalainen kaveri tekee halpiskitaroista esittelyvideoita, ja myy ne sitten muusikoiden. netissä saman tien pois. Joku britti muistaakseni on tehnyt vastaavia videoita, ja tämä suomalainen vähän matkii häntä.
Olenkin aina ihmetellyt miksei Tokait oikein kelpaa kenellekään, vaikka näyttävät ainakin ihan hienoilta versioilta jenkkivastaavista. Ei taida olla pahemmin ketään huippukitaristia, joka vetelis Tokailla menemään, jotkut suomalaiset kepittäjät joskus esittelee niitä kyllä mainosvideoilla.
250 euron Harley Bentoneitakin löytyy rosterinauhoilla
Jep. Esim. paahdettu vaahterakaula ja rosterinauhat on aika monessa HB kitarassa.
Joissakin soittimissa käytetään "vanhaa" puuta, eli puu on jo elänyt jonkin aikaa ennen kuin soitin siitä rakennetaan. Lisäksi paahdettuja kauloja on alkanut tulla enemmän ja enemmän. Olen käsittänyt että paahdettu (roasted) puu on vähemmän herkkä ilmankosteuden muutoksille ja elää siksi vähemmän.
Ja sitäpaitsi saahan niitä 10 kappaletta yhden kunnon kitaran hinnalla.
https://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_standard_60s_bb.htm?glp=1&gclid=EAIaIQobChMI5pn16fi99gIVs-HmCh0dvAJeEAQYBSABEgLBd_D_BwE
Voi valita mikä niistä kymmenestä on se paras...
Tässä videossa rakennetaan kitaran runko betonista, eikä materiaalia sen soinnissa erota:
https://youtu.be/LDyzABbHcEY
Mitkään kitarapuut eivät enää elä. Kaikki ne ovat kuolleita puita.
Löytyy Rickenbacker 360/12 1966 malli.
Hienosointinen.
Ok lankku sekin.
Vanhat ei ole Kiinalaisia, mikä on itselleni riittävä syy. Rosvovaltioiden tukeminen ei kiinnosta.
https://www.youtube.com/watch?v=BSMMW-X8dvw&t=825s
Ne vaan väsää tällaisia kitaroita penteleet,
Aika monet mallit tehdään muualla Aasiassa kuin Kiinassa. Voi valita vaikka Indonesiassa valmistetun PRS SE mallin.
PRS kitaroita valmistetaan kolmessa eri tehtaassa Aasiassa. Tässä on lyhyt video yhdestä tehdasalueesta. PT. CORT INDONESIA -- https://youtu.be/QT7pL5wDGEM
Kylteissä näkyy PRS lisäksi myös Fender, Squier, Ibanez, EVH ja Jackson logoja.
Aaaah..se sellulakan tuoksu tuliterässä Gibsonissa,,häviää tosinkin ajanoloon.
Sitä ei saa Harley Bentonissa.
Olet oikeassa, Gibson tekee edelleen huippuluokan musiikki-instrumentteja. Siinä on vaan se jokin mitä ei kopioissa ole. Koska en ole ammattilainen, ostin omani vasta siinä vaiheessa kun ei ollut enää pienestä käyttörahasta puutetta (iso perintö).
Harmi ettei Fender ole pystynyt samaan. Mielestäni muilta merkeiltä saa nykyään parempia stratocaster-kitaroita.
Jos haluaa maksaa merkin nimestä, niin mikään ei estä sitä. Monet pienemmät merkit valmistavat vastaavanlaatuisia instrumentteja huomattavasti halvemmalla hinnalla. Perinteisten isojen merkkien jälleenmyyntiarvo saattaa pysyä niissä paremmin, mutta hankintahintakin saattaa olla kymmenkertainen pienen merkin vastaavaan soittimeen nähden.
Niin, ei laatusoittimen ostamisessa ole mitään vikaa. Enhän minä kenekään toisen rahoilla Les Pauliani ostanut. Ja ei ole kaduttanut hetkeäkään, raha on mitä on,,helposti tulee johonkin huonompaankin/lyhytikäisempään asiaan kulutettua.
On minullakin muutama "halvempi" vaan eivät ne ole sitä laatuluokkaa mitä esim Gibson on.
Eikä sureta yhtään.
Niin, ei laatusoittimen ostamisessa olekaan mitään vikaa. Moni muukin merkki tekee laatusoittimia. Korkea hinta ei aina takaa laatua. Gibsonin huonosta laadusta ja heikosta laadunvalvonnasta löytyy paljonkin kirjoituksia. Jokainen voi itse lukea jos ei usko. "Gibson bad quality".
Niinköhän tuo Fender Meteora on se, joka nostaa fenkun uuteen kiitoon?
Enpä jaksa oikein uskoa tämän mallin menestykseen, vaan kuin rumempi versio jazzmasterista.
Joo, samaa ulkonäköö on, mutta puolitettavat humpparit, lukkovirittimet, järkevästi sijoitetut potikat.
Myös vetosi uusi värimaailma, bodyn leikkaukset!
Tuon mallinen on hyvä soitettava jopa hieman pulskistuneelle herrasmiehelle?
Kiinnostava, eikä tolkuton hinta edes.
Sellulakka ei kestä. Polyuretaanilakka kestää kulutusta moninkertaisesti enemmän.
Gibson meni konkurssiin 2018, mutta sitä pelastamaan tuli yhtiön 500 miljoonan dollarin velkoihin varat lainoittanut sijoittajaryhmä ja Gibsonin pääjohtajakin meni siinä vaihtoon.
Sellulakka heikompana kuluu nopeasti verrattuna uudempaan keksintöön polyuretaanilakkaan joka on kestävä lakkaus.
80 luvun ibanez artist sarja se vasta hyvä on. Jos jostain sellaisen löydät niin osta heti pois.
Sama juttu muuten autoissa. Jotkut ostavat Mersedes-Benzejä vaikka joltain Nissanilta tai Toyotalta saisi saman laadun halvemmalla.
Se Mersun ostaja on halunnut Mersun. Aika yksinkertaista. Kuten Gibson Les Paulin,
sellaisen halusin ja sellaisen ostin,,seitsemän huoletonta vuotta palvellut nyt.
Veikkaan että monikin "halvalla hankinnastaan selvinnyt" hyvin mielellään edes kokeilisi
Lessua ihan soittotilanteessa.
Ja pääsisi edes kerran elämässään soittamaan kunnon kitaraa.
Heheheh.
Itse ostin piruuttani Harley Benton Fusion-T mallin testimielessä, koska ei ollut törkeän kallis. Lopputulos on että myin pois yli tuplasti kalliimman Tokain, koska soittotuntuma oli paljon parempi tuossa HB kitarassa. Itseäni ei niin paljon kiinnosta, mikä merkki lavassa lukee, vaan soittotuntuma on se tärkein juttu. Jos Gibson on parempi soittaa kuin joku toinen, niin sitten on. Toki myös toisin päin, että jos joku muu halvempi on parempi soittaa kuin Gibson, niin sitten se on.
Fender Meteora olisi kyllä mielenkiintoinen.
Paha kyllä,,ei nyt sitä pätäkkää satu olemaan..
Vastaus on sama ku naisten kanssa. Jotku tykkää neitsyistä, jotku kokeneista naisista.
Nauhojen kuluneisuus arveluttaa muutaman satasen hintaisissa vanhoissa kitaroissa. Jos joutuisi laitattamaan uudet nauhat, maksaisi se yhtä paljon kuin mitä se kitara maksoi.
Itse hankin edullisen uuden kitaran jossa on teräsnauhat (stainless steel). Ne kestävät ainakin oman "soittouran" ja varmaan seuraavankin omistajan käytön kokonaan.
Peukut myös rosterinauhoille.
Rosterinauhoja ei soittamalla saa kulumaan, mutta onko tavallisten nauhojen kovuudessa eroja eri aikakausien ja eri valmistajien välillä?
Luulo ei ole tiedon väärti tässäkään asiassa. Kyllä rosterinauhatkin kuluvat, toki ei mitenkään
pikaisesti.
17 vuotta ahkeraa soittoa vaati jo kevyen hionnan.
Mihin kitaraan sai rosterinauhat tuolloin ja milloin se oli?
Nevalaisen rakentama Strato 2000 luvun alusta.
Rosterinauhat tuli kitaroihin 90 luvun alussa ensin muualla maailmalla, jälkijunassa Suomessa.
Mitä suomalaisia kitaroita on kaupoissa? Ei juuri ole.
Teet tilauksen joltakin hyväksi tunnetulta soitinrakentajalta,,kyllä Suomessakin osataan.
Onkohan tuo Halpa suomalainen kitaramerkki?
Täytyy itse osata päättää ottaako halvan vai hyvän?
Yhdessä ja samassa paketissa hyvin hyvin harvoin yhdistyvät.
Kyllä niitä hyviäkin saa halvalla kun osaa ostaa.
Minulle kyllä kelpaisi Ibanez 684/12 Hummingbird tai Arian vastaava "Twelver" oikein hyvin! Ovat siis muinaisia akustisia.
Entäs käytettyjen ilmakitaroiden markkinat? Mitä pitää tarkistaa sopivan yksilön osuessa kohdalle?
Ei mitään, ja sen toimituskin tapahtuu sekunnissa kun olet maksanut.
Kyllä se on kuule justiin näin eikä mitenkään muuten. Minäkin myin Gibsoninin ja Jose Ramirezini, koska ne olivat muuttuneet käytössäni käytetyiksi ja totesin saavani Harley Bentonilta niille korvaajat yhteensä alle parilla sadalla. Käytetty on aina huono, köyttämätön aina hyvä.
Varmasti köyttämätön onkin parempi kuin köytetty kitara.
Näin on nimittäin. Kerran ostin naapurilta kitaran, jonka se oli köyttänyt Escortin perään. Oli muuten onneton vehje. Mm. kaula ja tonepotikan nuppi puuttuivat, jota en oikein arvostanut. Viimeinen kerta kun hankin köytetyn kitaran.
No sitähän minäkin olen ihmetellyt, kun tuolla toreillakin jotkut kauppaavat jotain 1970-luvun muinaisromukitaroita useamman tonnin hintaan. Kuka hullu sellaista ostaisi, kun kaupasta saa parilla satasella hyvän tuliterän laatukitaran?
t. Mar38Oolofi
Miksi ostaa Mersu, kun Ladallakin pääsee?
Vanhat Gibsonit ja Fenderit voivat maksaa useita tonneja, vanhimmat jopa useita kymmeniä tuhansia euroja, mutta ikää täytyy olla jo vähintään 60 vuotta, 70-luvulla valmistetut kitarat eivät ole pahemmin vielä arvossaan, laadukkaimmat lespat maksavat suunnilleen saman verran, kuin vaikka ysärin vastaavat mallit.
Jos halpakin kelpaa, niin miksi ostaa kallis?
Ihan kelpo pelejä saa nykyään, halvoista osista kasattuja, mutta riittää joidenkin tarpeisiin aivan hyvin, kyllähän niilläkin soittelee.
Ei niiden yli 60 vuotta vanhojen Gibsoneiden ja Fendereiden arvo perustu mitenkään soitto-ominaisuuksiin vaan niiden ikään eli harvinaisuuteen.
Moni asia perustuu myös siihen, että niiden hintoja hilataan ylös pyytämällä niistä ylisuurta hintaa. Nyt on paljon vanhoja pedaaleja, joiden hinta on noussut poskettoman suureksi. Toki mitä harvempi, niin sitä enemmän voi pyytää.
Ne kauppahinnat perustuvat vain siihen että löytyy myös ostajia jotka suostuvat maksamaan sen ylisuuren hinnan. Muitakin harvinaisia esineitä kaupataan ylisuurilla hinnoilla vaikka niitä ei edes pystyisi mihinkään käyttämäänkään.
Keräilyharvinaisuudet ovat ihan oma lukunsa, tuskinpa kovin moni kitaristi on niistä kiinnostunut, ellei ole liikaa rahaa tuhlattavana.
Eipä netistä näytä löytyvän esittelyjä vanhoista kitaroista, joitain akustisia kitaroita jokunen video. Olisi kiva tietää miten laadukkaita pelejä ovat 50-luvun Fenderit ja Gibsonit nykyisiin verrattuina, ilmeisesti ovat niin harvinaisia, että niitä ei pääse kokeilemaan missään, saatikka sitten tehtyä niistä esittelyvideon. Olen löytänyt vain Norms rare guitars sivuston, jossa on videoita vanhemmista kitaroista, mutta ei mitään syvempää analyysia kuitenkaan.
https://www.normansrareguitars.com/
Mikä ihme on Maija Mehiläinen?
Harvinainen arvokas?
Joku kitararakentaja
Kysymys on outo, halpa kitara on vieläkin halvempi, kun ostat sen käytettynä. joskus on myynnissä, tai aika useinkin kitaroita, joita on soitettu vain tunti, tai pari.
Kitaran voi siis saada jopa alle 100 eurolla, jos on uutena maksanut vaikka 200 euroa.
Sääntö on, että aloittelijan ei kannata ostaa huonoa kitaraa, koska into hiipuu silloin yleensä pian, siksi kannattaa katsoa vaikka useampi video täällä netissä, ja vasta sen jälkeen ostaa se, jota on kehuttu. Esim. Squierin halvimmat kitarat ovat huonoja, mutta 500 euron mallit jo kelvollisia.
Se käytettynä myytävä uutena 200e maksanut käytetty kitara voi jo olla pienellä vaivalla ja rahaa investoimatta parannettu ainakin 500e kitaraksi.
No sekin on aivan mahdollista, ihan miten vaan halutaan.
Onpas tässä muuten hieno Benton!
https://www.youtube.com/watch?v=fkfeXMTo_sw&t=14s
Olisikohan vasurimallissa kaula oikeinpäin, tämä sama kaula?
Eipä taida olla sellaista valitettavasti tästä mallista myytävänä.
Jotkut on opetelleetkin soittamaan oikeakätisesti, kuten Gary Moore, ehkä se ei ole niin vaikeaa vasta-alkajana, ei ole vielä tottunut käyttämään kumpaakaan kättä.
Tämänhän voi kielittää oikea- tai vasenkätiseksi. Voi valita että onko runko vai kaula väärinpäin.
Floikka täytyy vaan vaihtaa vasurikitaran vastaavaan.
Hendrix käytti tremoloansa ihan sujuvasti väärinpäin.
Se ei ollutkaan floikka.
Hioin juuri karhean Squire Bulletin kaulankin sileän samettisen tuntuiseksi kymmenessä minuutissa siinä samalla TV:tä katsellen.