Anna ajatuksesi lipua yli sanojen
tarraa siihen mihin haluat
Höpinä lisääntyy. Kosketuspinta kaventuu.
Kadotin sut.
Haluaisin sua rakastaa, mutta en osaa.
En tarkoita naista, enkä miestä, vaan sinua.
En osaa rakastaa sua.
Sä olet pelottava.
Kun katseemme kohtaa,
tunnen fyysistä vetovoimaa. Tunnen sen tiet.
Kun juttelemme, taistelemme totuudesta.
Kaikki yhteinen katoaa ennakkoluuloihin.
Se tekee mut onnettomaksi.
Ajatuksilla ei ole enää merkitystä,
maailma on niin iso, eikä mistään ota selvää.
Muistatko kun pienenä ajattelit:
"isona mä ymmärrän mistä täällä on kyse!"
Tänään mä opiskelen psykologiaa. Opiskelen ulkoo
niitä asioita joita joku on joskus kelaillut. Sitten toinen tyyppi
onkin kelannut sen ihan toisella tavalla, ja kaiken lisäksi
jokaiseen väitteeseen kuuluu kritiikki, joka kumoaa kaiken.
Se on ok, kestän epävarmuuden.
Mutta kun totuus on se, että kokeessa kysymykseen on vastaus.
Vastaus on, väliäkö sillä vaikka se jo todisteettiin turhaksi.
Se on osattava. Eläköön muisti!
Ymmärryksestä ei ole kuin haittaa.
Lähdetään a:sta ja päädytään ojan ja karsinan kautta a:han.
Sitä tämä on. Mielettömyyttä.
Välillä onnellisuus kutittaa vatsaa.
"Onhan tämä ihan jees" totean.
Ja ne mustat hetket, silloin rukoilen jonkun yläpuolellani näkevän tarkoituksen
kirkkaammin kuin minä, joka kadotin matkallani sukkani portailla,
joita en löytänyt. Mitä? hä? Taas umpikuja ajatuksilleni.
Liian hidas, toisaalta liian nopea unohtamaan.
Näin se menee.
Varo tai säkin voit alkaa miettimään.
Kokoan itseni nautinnolla, taivutan tahtoni ymmärtämään tätä maailmaa.
Ja niin kaikella jälleen on tarkoitus.
Muistan sen minkä unohdin.
Eteenpäin opintiellä.
Silmät kirkkaana kohti mainetta, jota meidän yhteiskunta
tarjoaa opin palkaksi. Muista tarpeesi!
Se auttaa jaksamaan. Rakennetaan yhdessä parempaa huomista.
Mä kaadan puut. Korjaa sä autot. Jätkä hoitaa kauneusleikkaukset.
MUTTA pojat muistakaa tehokkuus.
Pääoman pitää kasvaa, te saatte siitä varmasti minimiosanne.
Kaikki esteet tehokkuuden tieltä tullaan raivaamaan.
Ihmiset uupuvat -reserviä löytyy. Liukuhihna määrää tahdin.
Työ on niin tylsää, että vkonloppuna pää täyteen.
Osa korjaa sadon, toiset eivät pääse edes pellolle.
Niin hyväosaisia me ollaan.
--omia ajatuksias.. ajatuksia.
tarraa siihen mihin haluat
Höpinä lisääntyy. Kosketuspinta kaventuu.
Kadotin sut.
Haluaisin sua rakastaa, mutta en osaa.
En tarkoita naista, enkä miestä, vaan sinua.
En osaa rakastaa sua.
Sä olet pelottava.
Kun katseemme kohtaa,
tunnen fyysistä vetovoimaa. Tunnen sen tiet.
Kun juttelemme, taistelemme totuudesta.
Kaikki yhteinen katoaa ennakkoluuloihin.
Se tekee mut onnettomaksi.
Ajatuksilla ei ole enää merkitystä,
maailma on niin iso, eikä mistään ota selvää.
Muistatko kun pienenä ajattelit:
"isona mä ymmärrän mistä täällä on kyse!"
Tänään mä opiskelen psykologiaa. Opiskelen ulkoo
niitä asioita joita joku on joskus kelaillut. Sitten toinen tyyppi
onkin kelannut sen ihan toisella tavalla, ja kaiken lisäksi
jokaiseen väitteeseen kuuluu kritiikki, joka kumoaa kaiken.
Se on ok, kestän epävarmuuden.
Mutta kun totuus on se, että kokeessa kysymykseen on vastaus.
Vastaus on, väliäkö sillä vaikka se jo todisteettiin turhaksi.
Se on osattava. Eläköön muisti!
Ymmärryksestä ei ole kuin haittaa.
Lähdetään a:sta ja päädytään ojan ja karsinan kautta a:han.
Sitä tämä on. Mielettömyyttä.
Välillä onnellisuus kutittaa vatsaa.
"Onhan tämä ihan jees" totean.
Ja ne mustat hetket, silloin rukoilen jonkun yläpuolellani näkevän tarkoituksen
kirkkaammin kuin minä, joka kadotin matkallani sukkani portailla,
joita en löytänyt. Mitä? hä? Taas umpikuja ajatuksilleni.
Liian hidas, toisaalta liian nopea unohtamaan.
Näin se menee.
Varo tai säkin voit alkaa miettimään.
Kokoan itseni nautinnolla, taivutan tahtoni ymmärtämään tätä maailmaa.
Ja niin kaikella jälleen on tarkoitus.
Muistan sen minkä unohdin.
Eteenpäin opintiellä.
Silmät kirkkaana kohti mainetta, jota meidän yhteiskunta
tarjoaa opin palkaksi. Muista tarpeesi!
Se auttaa jaksamaan. Rakennetaan yhdessä parempaa huomista.
Mä kaadan puut. Korjaa sä autot. Jätkä hoitaa kauneusleikkaukset.
MUTTA pojat muistakaa tehokkuus.
Pääoman pitää kasvaa, te saatte siitä varmasti minimiosanne.
Kaikki esteet tehokkuuden tieltä tullaan raivaamaan.
Ihmiset uupuvat -reserviä löytyy. Liukuhihna määrää tahdin.
Työ on niin tylsää, että vkonloppuna pää täyteen.
Osa korjaa sadon, toiset eivät pääse edes pellolle.
Niin hyväosaisia me ollaan.
--omia ajatuksias.. ajatuksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mua nauratti ja itketti, tunsin itseni hiukan kyyniseksi ja katkeraksi.
Olen opiskellessani hiuomannut aivan samoja asioita ja miettinyt onko tässä mitään järkee? Olen törmännyt aivan samaan... hei jes, tässä hyvä näkökulma... ja luettuani eteenpäin se tyrmätään. Tulee sellainen olo, ettei tiedä enää mitä mieltä asioista kannattaisi olla, mitä niissä on järkeä, miks niitä pyöritellään edestakaisin.
No, kuitenkin on mukava opiskella, en tästä helpolla luovukaan!
Koita jaksaa, ja muista nauraa elämälle ja kaikille luoduille teorioille. Paras teoria on kuitenkin elämä itse!!!!!