Ystäväin,
kerran viimeisen
ennen lähtöäin
kysyn sulta sen
Sä olit kuinka tosissaan
silloin kerran?
Kaiken aiemman vesitit,
kun yllättäen esitit...
Kertoisit ees sen verran
koska ehkä lähden
enkä palaa
silloin koskaan
Vastaukses vain
voi kaiken muuttaa
Unelmain vei mut harhaan
Totuus sattuu
vaikka tiesin kauan
Ei ollut paikkani tää,
mutten kadu
hetkeäkään
Koska löysinhän sinut
löysin totuuden
Kasvosi iäksi mieleeni jää
ja kaipaus, ikävä
Rakkaus?
Ainakin suuri ihastus.
kerran viimeisen
ennen lähtöäin
kysyn sulta sen
Sä olit kuinka tosissaan
silloin kerran?
Kaiken aiemman vesitit,
kun yllättäen esitit...
Kertoisit ees sen verran
koska ehkä lähden
enkä palaa
silloin koskaan
Vastaukses vain
voi kaiken muuttaa
Unelmain vei mut harhaan
Totuus sattuu
vaikka tiesin kauan
Ei ollut paikkani tää,
mutten kadu
hetkeäkään
Koska löysinhän sinut
löysin totuuden
Kasvosi iäksi mieleeni jää
ja kaipaus, ikävä
Rakkaus?
Ainakin suuri ihastus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En voi mitään
sille tunteelle
Se on liian voimakas
se on liian vahva
En ymmärrä vieläkään
mikä sinussa on
Kuin ois sulla vallan kahva
pidät mut otteessas
Huomaan
että tahtoisit vierelle
etsiydyt lähelle
viivyttelet
Huomaatko
niin teen minäkin
en tahtoisi pois
en koskaan
Tahtoisin koskettaa
Kasvosi surulliset
mutta niin huomaavaiset
minun pidäteltävä on
etten kapsahda kaulaasi
se väärä paikka ois
tehdä niin
Olen tässä
jos tahdot
Tulen luoksesi
jos pyydät
Mutta tämä hetki
on lyhyt
En sinulle tyrkyttäydy
sitä en tahdo
Vaan sitten
minun on siirryttävä eteenpäin
Toiseen kaupunkiin
muihin maisemiin
Silloin tänne
ei jää minulle mitään
muuta kuin ikuinen kaipaus
ja rikkonainen menneisyys
Enkä tiedä
kumpi minuun sattuu enemmän
rikkonainen menneisyys
vai se, etten sinua näe enää.
Se on totuus,
mutta silti se minua järkyttää
on sitä vaikea ymmärtää
vieläkään....
P.S. Kiitos jjj... avasit silmäni...