### Lalita - Ehkä myös jotain voisi mainita sitten siitä, miten vaikeasta tiestä raganuga-bhaktissa on kysymys (jos käsite on sinusta harhaanjohtava edustamaasi traditiota kuvaamaan, voit traditiosi sisältökuvauksessa sen muokata traditiosi tarkoitusta paremmin vastaamaan). ###
Haluatko Lalita määritellä tuota vaikeuden käsitettä, että saadaan keskustelu alulle? Sellaisenaan tuo on niin väljä käsite.
Raganuga-bhakti kyllä käsitteenä on aivan tarkoitukseen sopiva, täsmällinen termi. Vaikka laajemminhan tätä ihan Gaudiya Vaishnava -traditioksi kutsutaan, aika lailla valtavirtaa.
Haluatko Lalita määritellä tuota vaikeuden käsitettä, että saadaan keskustelu alulle? Sellaisenaan tuo on niin väljä käsite.
Raganuga-bhakti kyllä käsitteenä on aivan tarkoitukseen sopiva, täsmällinen termi. Vaikka laajemminhan tätä ihan Gaudiya Vaishnava -traditioksi kutsutaan, aika lailla valtavirtaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kuullut, että Raganuga-bhaktin tie on vaikea, jopa vaivalloinen. Miksi sitä tietä kuitenkin kuljetaan? Kuuluuko siihen itsekuria, sääntöjä, rajoituksia? Miksi tulisi astua vaikealle tielle, kun on helpompiakin tapoja viettää elämäänsä - mitä erityistä iloa tuon tien kulkemisesta voi olla?
Olen vain kuullut näin, että Raganuga-bhaktin tie on vaikea (taisijnpa luke sen guru-maharajasi kirjasta itseasiassa). Mutta mitä vaikeaa Krishnan rakastamisessa (tai siis tässä sen opettelussa) oikein on? Millaisia vaikeuksia voi kulkija matkallaan kohdata (jos tällaista polku-metaforaa käyttäisi, vaikka itse sitä kyllä ehkä hieman vierastankin)?
### Olen kuullut, että Raganuga-bhaktin tie on vaikea, jopa vaivalloinen. Miksi sitä tietä kuitenkin kuljetaan? ###
### Olen vain kuullut näin, että Raganuga-bhaktin tie on vaikea (taisinpa luke sen guru-maharajasi kirjasta itseasiassa). ###
Ilmeisesti allaolevaa kappaletta tarkoitat, kirjan alkusanoista:
"Kuten matkamies voi helposti löytää tiensä kuunsäteiden valaistessa hänen hämärää tietänsä yössä, auttaen häntä riemuin saapumaan päämääräänsä putoamatta kuoppiin tai astumatta okaisiin, samoin sadhakat, jotka kulkevat raganuga-bhaktin vaikeaa tietä, tulevat hyvin ymmärtämään tämän polun etsimällä suojaa tästä teoksesta, autuaina saavuttaen päämääränsä, Sri Radhan ja Sri Madhavan lootusjalkojen läheisyyden, esteitä kohtaamatta; tästä ei ole epäilystäkään."
Vaikeus, johon tässä viitataan, on erityisesti vaikeus joka syntyy siitä, ettei tietä ole oikein ymmärretty. Raganuga-bhaktin tiestä on niin monenlaisia ajatuksia kuultu, monet niin hämmentyneinä sen suhteen, etteivät edes tiedä voiko sitä seurata vai ei.
Tie ei suinkaan itsessään ole vaikea. Tie ei ole sääntöjen ja rajoitusten tie (vidhi-marga), vaan viehtymyksen tie (raga-marga). Ulkoisesti nämä kaksi tietä jakavat paljon yhteistä, sisäisesti motivaation ero on valtaisa. Ensimmäinen tekee asioita määrättyä, toinen viehätyttyään tien päämäärään. Jälkimmäisellä motiivilla varustettuna matka luonnollisesti taittuu paremmilla mielin.
Tietty jotkut raga-bhaktin osa-alueet, smarana eli meditaatio eritoten, saattavat aika-ajoin olla hankalia johtuen mielemme kypsymättömyydestä, mutta tätä kukin toteuttakoon oman valmiutensa mukaan.
Kuten tuolla aiemmin sanoinkin, harva harppaa ideaaliin yli yön. Esimerkiksi pyhän nimen meditaation määrä kasvaa viehtymyksen nimeen kasvaessa, eivätkä varsin runsaatkaan määrät nimen mietiskelyä tuota vaivaa sen maistuessa makoisalle. Kasvamme kukin omalla vauhdillamme kohti täydellistymää.
Tuota juuri. Kuunsäde, siinä se tuli. Viehtymyksen tie, juuri niin, ei pakotuksen (sillä viehtymykseen sisältyy ikään kuin toive, preferenssi, ei velvoite tai tarveperustainen pakko sinänsä).