Lopeta ja Voita?

Mäkin voisin kokeilla, jos palkinto on tarpeeksi houkutteleva. Seitsemän vuotta oon polttanut askin päivässä, alkaa keuhkot olla jo tarpeeksi mustat...

Niin ja nakertele porkkanaa. Kuulemma tepsii. :)

12 vuotta takana tupakin polttoa.Iso aski päivässä uponnut jo pidemmän aikaa. Lopettamista yrittänyt kymmeniä kertoja, koskaan en oo kovin pitkään pystynyt. Motivaatio puuttunut. Wapulta lopetin tupakanpolton eli muutama päivä vasta takana.Mutta nyt onkin eriasia eka kerran mulla on motivaatio. :) Erona on myöskin se että eka kerran päätin että nyt loppuu toi röökin veto. Yleensä kun jotain päätän mä pysyn siinä.
21 mg nikotiini laastarilla homma on lähtenyt käyntiin. Lisäksi käyttänyt hetkellisiin pahoihin tilanteisiin 2mg nikotiinipurkkaa tai 1mg imeskelynappeja. Jatkuvasti pitää tehä jotain. Onneks töissä ei tunneta hiljasia hetkiä. :) Paljon juon limsaa, mehua...koko ajan mynthon suussa. Mutta nyt tiiän että homma onnistuu. Elämänlaatuhan oli oman pään sisällä. Mä en osallistunut tohon tupakka kisaan. Mun motivaatio on se yks ja ainoa ihminen joka tukee mua eteenpäin. ;)

..parhaimmat palkinnot tule siitä, että huomaa pystyvänsä johonkin arvokkaaseen tekoon?

Jokainen, joka lopettaa tupakanpolton vuosien jälkeen, pysyy siitä erossa mahdollisesti loppuikänsä, on todella, TODELLA kunnioittamisen arvoinen. Henk.kohtaisesti en koskaan lopeta sellaisten ihmisten ihailua, jotka tekevät elämälleen, elintavoilleen jotain positiivista ja silminnähden ovat itsekin siitä ylpeitä ;)

Olen usein ihmettellyt sitä, että naisethan pääosin haluavat näyttää "hyvältä", tuoksua hyvälle, toivovat valkoisia hampaita mm. ym. Mutta miksi sitten tupakointi, mikä vesittää kaiken? Kunnon, terveyden, raikkauden, siihen menee mielettömästi rahaa. Sen vuoksi voi jopa menettää mukavia naissuhteita? Nimittäin tupakoimattomat naiset harvoin "etsivät" tupakoivaa kumppania. Joo - myönnän myönnän, että rakkaus ratkaisee kuitenkin, mutta se rakastuuko alunperinkään, onkin toinen juttu!

Väitän, että moni tupakoiva ihminen puoltaa tupakoimistaan tasan niin kauan kuin ovat siinä kiinni. Eihän kukaan fiksu ihminen myönnä tekevänsä mitään typerää ja vielä vastoin tahtoaan?
Usein kuullaan sanottavan mm. niin, että menee se raha muutenkin johonkin... Katin paskat! Tekosyy! Minä poltin aikoinaan askin päivässä vielä 5. vuotta sitten ja kun lopetin, niin rahaa jäi enemmän muuhun käyttöön. Eikä tarvinnut aina laskea riittääkö röksät aamuun ja muutenkin oli aina rahapussi tyhjä kolikoista - seteleistä nyt puhumattakaan. Lopettamisen jälkeen jäi sentään ne kolikot.

Miksikö tästä nyt vaahtoan? En edes vielä vaahtoa, mutta halusin vaan tuoda esille sen, että kyllä lopettaminen antaa sen verran paljon kaikkea, mitä ei vielä arvaakaan..,
Eihän ne muutama elinpäivä lisää mikään porkkana ole - pyh! Se palkintohan tulee ihan liian myöhään ja missään enää tunnu. Mutta nää muut palkinnot, jotka alkavat näkymään parissa viikossa - ne tuntuu päivä päivältä paremmalta, vuosien mittaan vieläkin paremmilta. Ja mikä parhainta: taas yksi asia, josta voi olla itsestään ylpeä.

Olen polttanut yhteensä n.10-11 vuotta.
Välissä on ollut tupakattomia kausia, jotka ovat kaatuneet painonnousuun (viimeksi 15 kg, eikä suostu tippumaan enää).
Nyt elän tupakatonta toukokuuta kun päätin osallistua siihen kisaan.
Purukumia: Nicorettea ja 2 tavallista sekaisin.
Paljon kahvia, colaa ja Jenkeistä ostettua aineenvaihdunnan kiihdytintä.
Koska olen kasvisallergikko, jouduin ostamaan Mysliä naposteluhyväksi. Muromyslit ovat ihan ok napsuteltavina. Tosin ensimmäisinä päivinä olen sortunut myös salmiakkiin, mitä en muuten koskaan syö. Makuaisti on jo nyt huikeasti parantunut = firman kahvi maistuu ihan kammottavalle:-)
Hajuaisti minulla on ollut aina tupakoinnista huolimatta poikkeuksellisen hyvä, ilmeisesti siksi, kun ehdin olla vuosikausia heikkonäköinen.

Lopettamispäätöksen takana on ihan se, että kävin muutama vuosi sitten leikkauttamassa silmäni. Sain näköni takaisin. En halua nyt riskeerata ja saada glaukoomaa tai muuta silmäsairautta, jotka voi saada tupakoinnin seurauksena. Silloin olisin heittänyt rahani kankkulan kaivoon!

Helppoa tämä ei ole. Aloitin aikoinaan polttamisen kun jouduin pahaan onnettomuuteen. Poltin kaiken huipuksi alkuvuodet 2 tupakkia päivässä koko ystävä-ja kaveripiiriltä salaa itsekseni, eli en ole sellainen "sosiaalinen" polttaja. Teinivuosina olin kiihkotupakoinninvastustaja:-) Tupakointi on siis minulle sellainen "oma" juttu, johon turvaudun, kun kaikki menee pieleen....

Vieläkö ootte pysynyt tupakkalakossa? Onko ollu pahoja tilanteita? Tsemppiä!