Sain itseni jälleen kerran lusmuilusta ja snobismista kiinni. Virallisesti luen Pushkinin Kapteenin tytärtä (koska se on pääsyvaatimuskirjana venäjää lukemaan haluaville), mutta epävirallisesti olen hotkinut samanaikaisesti sujuvia puoliviihteellisiä lukuromaaneja satoja sivuja. En muista edes niiden kirjailijoiden tai kirjojen nimiä.
Jos joku kysyisi nyt, mikä kirja minulla on kesken, vastaisin tietysti: Pushkinin Kapteenin tytär. Mutta: se on aika tylsä opus! Olin lukenut sen n. 10 vuotta sitten, eikä mitään ollut jäänyt mieleen. Eikö Pushkinia sitä paitsi arvosteta nimenomaan runoilijana?
Jos joku kysyisi nyt, mikä kirja minulla on kesken, vastaisin tietysti: Pushkinin Kapteenin tytär. Mutta: se on aika tylsä opus! Olin lukenut sen n. 10 vuotta sitten, eikä mitään ollut jäänyt mieleen. Eikö Pushkinia sitä paitsi arvosteta nimenomaan runoilijana?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu. Traagillisen runoilijareppanan kliseinen prototyyppi. Naisten ja pyssyjen kanssa sekoilija, siis aikansa Tony Halme.
Niin, Halmeen tuotanto tuolla runopuolella vielä pitäisi vaan saada kondikseen.
Eikö hänen molinansa ole puhdasta lyriikkaa? Ei se ainakaan asiatekstiä ole. Ehkä mahdotonta saada paperille kaikkkine vivahteineen, mitä en valita lainkaan.
Olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi, Kapteenin Tytär on aika tylsä opus. Ajankuvauksena kirja menettelee, mutta sisällöllisesti kirja oli muuten aika onttoa luettavaa.