Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 2,5 vuotta. Miehellä on 8 vuotias poika nuoruuden suhteesta. Ongelmana on miehen sisko, mitä mies ei varmkaan ole huomannut, mutta minä olen...
Siis tämä sisko tarkkailee minua suurennuslasilla. Ihan kuin hän olisi lukenut tätä palstaa :) ja oppinut, että kaikki naiset on miehen lapsille kamalia. Hän vääristelee sanojani, ihan kuin puhuisin pahaa pojasta ja tiuskii minulle asian liittyvissä asioissa. Koko perhe (mieheni siskon lisäksi hänen äitinsä ja isänsä) ovat kuin varpaisillaan lasta koskevissa asioissa; näemme lasta niin harvoin, että koko elämä menee ihan sekaisin kun poika tulee meille (tai mummolaan). Ts normaalia elämää ei ole kun lapsi on paikalla, koko kaupunki tuntuu pyörivän pojan ympärillä, eikä häntä saa esim komentaa ollenkaan jos hän tekee pahuutta. Varsinkaan minä en saa, huh niitä katseita mitä miehen siskoltakin tulee silloin!
Emme ole kovin "läheisissä" väleissä suvun kanssa pitkän välimatkan vuoksi, ts emme näe usein. Siksikin on ärsyttävää, kun miehen sisko ja äiti kuvittelevat tietävänsä mitä meillä tapahtuu ja kuka mitenkin käyttäytyy...
Siis tämä sisko tarkkailee minua suurennuslasilla. Ihan kuin hän olisi lukenut tätä palstaa :) ja oppinut, että kaikki naiset on miehen lapsille kamalia. Hän vääristelee sanojani, ihan kuin puhuisin pahaa pojasta ja tiuskii minulle asian liittyvissä asioissa. Koko perhe (mieheni siskon lisäksi hänen äitinsä ja isänsä) ovat kuin varpaisillaan lasta koskevissa asioissa; näemme lasta niin harvoin, että koko elämä menee ihan sekaisin kun poika tulee meille (tai mummolaan). Ts normaalia elämää ei ole kun lapsi on paikalla, koko kaupunki tuntuu pyörivän pojan ympärillä, eikä häntä saa esim komentaa ollenkaan jos hän tekee pahuutta. Varsinkaan minä en saa, huh niitä katseita mitä miehen siskoltakin tulee silloin!
Emme ole kovin "läheisissä" väleissä suvun kanssa pitkän välimatkan vuoksi, ts emme näe usein. Siksikin on ärsyttävää, kun miehen sisko ja äiti kuvittelevat tietävänsä mitä meillä tapahtuu ja kuka mitenkin käyttäytyy...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä välitä heistä!
Ole ja käyttäydy juuri niin kuin käyttäydyt. Parhaiten todistat tuollaisille jurpoille heidän olevan väärässä, kun teet heidän luulonsa tyhjiksi.
muuten tilanteesi ei ratkea.
millaiset välit sinulla on miehen ex:ään?
siis pojan äitiin?
sijaisäitinää tällaista kuviota katsoo vähän eritavalla, ja minuun tarttui kohta: koko kaupunki pyörii pojan ympärillä.
senhän ymmärtää, että harvoin nähty ja tavattu lapsenlapsi on keskipiste ja saa kaiken minkä haluaa ja saa tehdä mitä lystää. mutta mitä lapsen äiti ajattelee?
onko hänkin sinun kanssasi samoilla linjoilla ja toivoo salaa, että pojallla olisi rajat myös isän luona.
sillä lapsi voi kotiin palattuaan olla oikein hankala: miksi mä en saa, sä olet tyhmä. mummu/isi/täti antaa, ostaa, vie ainakun mä haluun. mä haluuun!!!!
miehen suvun voit jättää omaan käsitykseensä, jos saat kasvatuskuviot lapsen äidin kanssa toimimaan ja te kaksi olette samalla puolella lapsen kasvatuksessa. silloin voit aina vedota äitiin, jonka ohjeita noudatat.
Pääsit juuri asian ytimeen!!! Olen itsekkin pelännyt/ ajatellut sitä, että poika kotiin mennessään on todella hankala ja arkeen tottuminen kestää kauan.
Näin voi todella myös olla, mutta en tiedä...
Pojan äiti asuu (uuden) miehensä, heidän lasten ja kys. pojan kanssa kaukana meistä. Välimatkaa on siis todella paljon ja olemme nähneet toisemme vain kaksi kertaa hyvin pikaisesti. Emme ole missään tekemisissä, enkä tunne pojan äitiä lainkaan. Hän kuitenkin vaikuttaa ihan mukavalta ihmiseltä, joka kanssa voisin tulla hyvin toimeen.
Onnena minulla tässä on se, että mieheni on ottanut itseään vähän niskasta kiinni, ja kasvatusperiaatteet meillä kotona toimii suht hyvin (...toki mieheniki tekee mieli poikaa hemmotella aikalailla, kun niin harvoin näkevät...). Ongelmat ilmenee aina silloin kun mennään mummolaan ja miehen siskokin on siellä paikalla.