Kuinka päätät avioliiton onnistuneesti..

Olin jo aiemmin luvannut Irvin Goodmanin tavoin, että viimeistään tulen sortumaan naisen kyyneleihin.

Ei mennyt ihan niin suoraan. Molemminpuolisen ja jostain taivaalta tipahtaneen voiman ansiosta meidän pirttipöydän ääressä luettiin hesaria, savon sanomia ja jotain ilmaislehteä Siilinjärven puolella.

Olimme olleet silloin yhdessä sellaisen 11 vuotta vasta.

Tiesin jo nuorena saavani eteen naispuolisen ja herttaisen kotkan, jolta puuttusi höyhenet . Avioliiton aikana sain lisää tietoa..olin itse lentävän mulkun tapainen pikkulepakko, joka on lentäessään onanoidut liikaa.
Arvoisa lukija voi nyt päätellä jotain. Kahden vierekkäisen ammatin omistajat eivät tule toimeen keskenään toisen ollessa oinas, ja toisen leijona.

Entinen vaimoni turvautui suureen voimaan, eli soitti äidilleen kertoen jotain, jota minä en tiennyt. Minäkin soitin omalle äidilleni, koska kysyin häneltä neuvoa.

Rakas poikani, minä aavistin jo näin tapahtuvan. Tiesin jo jo syntymäsi jälkeen sen, että uhosi tulee olemaan kova, mutta ikiomaa elämäntoveria et löydä.

En ollut kovinkaan otettu siitä puhelusta. Lähdin taas töihin aikaa kuluttamaan ja palasin kotiin siinä klo 20. Normaalisti.

Koira tervehti pihalla ja kissakin yltyi koiralle tapansa mukaan jotain näyttämään. Ulko-oven avattuani haistoin jo eteisessä, että tuoksusta päätellen joku on minun tietämättä hakenut apuvoimia.

Anoppi oli tullut taloon rauhan lähettiläänä. Tuonut mukanaan herkkuja, kuten pyöröjä Etelä-Karjalasta. Nähtävästi suunnitelmana oli tuolla kultaisella anopilla vallata minun mieleni pois.

Ei oikein onnistunut, vaikka pehmensin näkemistä kertomalla anopille antamalla kiitoksia.

Elämä jatkui ja pääsimme vaimoni kanssa yhteisymmärrykseen, ja vieläpä aivan rauhallisesti. Tilasimme ajan avioliittoneuvolaan Siilinjärvelle.

Avioliittoneuvola olikin hieno paikka. Meidät otti vastaan sellainen keski-ikäinen nainen "joko taas" ilme silmillään. Tiedä niistä ilmeistä..meillä oli kuitenkin tuomisina paperia sovittelijalle.

Kaikki olimme sopineet etukäteen ja kaikki oli niissä papereissa. Lukija ehkä saattaa ymmärtää, jos hemmetinmoisiin kiistoihin tottuneelle ihmiselle laitetaan valmiit paperit eteen ja pyydetään vain virkailijan allekirjoitus alle. Ilme oli aika hyvä, jäi ainakin minulle mieleen.

Vielä kolme kuukautta yhdessä? Eri huoneissa tottakai, mutta käytännössä ei mitään eroa normaaliin elämiseen. Kotka sai olla omissa oloissaan ja minä lentävänä lepakon mulkkuna sain olla omassa kiikkustuolissa hesaria lukien. Kumpikin tiesi sodan loppuneen, ja seesteinen aika alkaa.

Alkoihan se, sillä velat jäi minulle. 1983 valmistuneen omakotitalon möin pois vieläpä 20000 markan voitolla. Oli näet kymmenluvun lopun tullessa kuopiolaisten kiima-aika. Kaikki piti ostaa, jonka vain irti sai.

Päästiin jossain vaiheessa 90-luvulle ja sehän koko homman minulle kertoi, koska alkoi se kuuluisa lama.

Eron jälkeen vietin aika monta viikkoa eräkämpällä itseni kanssa ja kiroilin patteriradion kera. Veri veti jo silloin rajanpintaa kohti, mutta vain viereisessä kunnassa.

Muistoja ihmisellä pitää olle, hyviä tai pahoja. Muistoihin ei kuitenkaan kannata sortua vain siksi, että maailma on ollut joskus parempi

Kaiken edellisen vuoksi minä en tykkää sotimisesta tai los putinoksesta. Saatan vielä vanhanakin olla aika vaikea paketti ikäiselleni. Ikäeroa meillä on vain yksi, mutta vain toista siittäessä on joukkoon lirahtanut kusta sekaan! Kummalle?

Perukan ukkeli