tuolla aiemmin olen paljon kertonut tilanteestani. nyt sitten kävi niin että en saa poikaani äitienpäiväksi kotiin. ensimmäinen äitienpäivä. valvottu tapaaminen olisi ollut 1 tunti. kieltäydyin tästä koska muuten valvotut tapaamiset eivät lopu ikinä. ja en todellakaan pilaa äitienpäivääni istumalla jossain kopperossa toisten valvonnassa. se on todella teennäistä. tosin äitienpäivähän on jo muutenkin pilalla. enkä ole lapselleni vaaraksi jotta valvotut tapaamiset tarvitsisi sen takia. no sossuhan joka tapauksessa vetää omat johtopäätöksensä tästä että en tapaa lasta ollenkaan. tapaamiset ovat jo kovaa vauhti menossa asianajajalleni.
äitiyttä ei kukaan riistä sijoituksen aikana. mutta minullepa ei neuvola suostu edes kertomaan milloin on seuraava neuvolakäynti! heitä on kielletty. olen vilpittömästi kiinnostunut seuraamaan lapseni kasvua ja kehitystä, nyt ei siihenkään ole mahdollisuutta. näin pikku hiljaa oikeuteni omaa lastani kohtaan menetän kokonaan. alan olla samaa mieltä että lapsestani tulee pian sossujen ja sijaisvanhempien omaisuutta! tämä alkaa mennä jo ihmisoikeuksien puolelle. niitä minulla ei ole.
neuvolaan saan mennä jos suostun tapaamaan sijaisvanhemmat ja suostun yhteistyöhön. eikö tämä ole jo kiristämistä sossujen puolelta? aiemmista kirjoituksista selvennee miksi en lähde yhteistyöhön.
olen niin väsynyt tähän kaikkeen että kohta on pakko luovuttaa. siihenhän sossut pyrkivät. olen todella huolissani lapsesta ja hätä ja ikävä on todellista. onko sossujen tarkoitus saada äiti niin huonoon kuntoon ettei lasta voi kotiuttaa? vai testaavatko he kuinka paljon yksi äiti kestää?
äitiyttä ei kukaan riistä sijoituksen aikana. mutta minullepa ei neuvola suostu edes kertomaan milloin on seuraava neuvolakäynti! heitä on kielletty. olen vilpittömästi kiinnostunut seuraamaan lapseni kasvua ja kehitystä, nyt ei siihenkään ole mahdollisuutta. näin pikku hiljaa oikeuteni omaa lastani kohtaan menetän kokonaan. alan olla samaa mieltä että lapsestani tulee pian sossujen ja sijaisvanhempien omaisuutta! tämä alkaa mennä jo ihmisoikeuksien puolelle. niitä minulla ei ole.
neuvolaan saan mennä jos suostun tapaamaan sijaisvanhemmat ja suostun yhteistyöhön. eikö tämä ole jo kiristämistä sossujen puolelta? aiemmista kirjoituksista selvennee miksi en lähde yhteistyöhön.
olen niin väsynyt tähän kaikkeen että kohta on pakko luovuttaa. siihenhän sossut pyrkivät. olen todella huolissani lapsesta ja hätä ja ikävä on todellista. onko sossujen tarkoitus saada äiti niin huonoon kuntoon ettei lasta voi kotiuttaa? vai testaavatko he kuinka paljon yksi äiti kestää?
Vastaukset 79
Vanhimmat
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/K&Tjohtop.htm
Tälläistä täällä suomessa...
Mikä onkaan parasta ihmisoikutta kuin lapsen etu. Täsä taas on vedottu vanhempien kärsimyksiin ja oikeuksiin, mutta ei lapsen. Ei biologisuus saa mennä lapsen edun edelle.
Tämä on kerrosteoreetikko J.P.Roosin mieliaihe, josta hän aina puhuu. Eli vanhemmat ei saisi kärsiä, kun kohtelevat lapsiaan törkeästi. Jotenkin tuntuu kieroonajattelulta.
toki lapsen etu on tärkein, mutta en ole kohdellut lastani törkeästi. joten tällä hetkellä ei kärsi muut kuin minä. lapsenihan ei biologisen äidin puuttesta kärsi kun on niin pieni vielä. ja hänhän saa hoivaa ja huolenpitoa koko ajan. itse kärsin siitä etten saa hoitaa ja hoivata. äidin ihmisoikeuksiin pitäisi kuulua myös saada tavata lasta silloin kuin haluaa, ei ole vain lapsen oikeus tavata vanhempiaan. siis tarkoitan äidin osalta silloin kun haluaa, että tietenkin vaarantamatta lasta, selvinpäin ja muutoinkin kunnossa. ja ei tietenkään esim. sijaisperheeseen voi mennä "silloin kun haluaa." mutta kohtuutonta on sanella että saat tavata lastasi kerran kuussa 1-2 tuntia kerrallaan!
Niin kauan kun väännät vastaan, niin et mitään muuta kuin nimenomaan vahingoitat omia mahdollisuuksiasi tulevaisuudessa tavata lastasi.
Jos osaisit ajatella järkevästi, niin ymmärtäisit kuinka hölmösti kokoajan toimit..
Syöt omaa oksaasi jolla istut ja siitä ei voi kuin tippua maahan!
Olet selvästi kypsymätön ihminen jos et näe omaa hölmöyttäsi tässä asiassa.
En ole sijaisvanhempi eli sait ihan ulkopuolisen kommentin.
minulla on syyni "vängätä vastaan." sijoitus on mielestäni nyt perusteeton, asiaa hoitaa asianajaja. en näe mitään syytä suostua sossun tahtoon kun lapsen paikka on kotona ja se olisi lapselle parasta. tästä myös lukuisia lausuntoja menossa sosiaalilautakuntaan. en tässä sen kummemmin selvitä asiaani kun olen siitä niin paljon keskustellut tuolla aiemmin. lukekoon sieltä ken haluaa. mutta viestini ydin oli se että minulla ei ole enää mitään oikeuksia lastani kohtaan.
ja nyt kun kieltäydyt tapaamisistakin niin olet menettänyt pelin.
Osoitat vaan sossutädeille sen minkä he jo tietävät,sinusta ei ole äidiksi.
Kuvitteletko tosiaan että sinä et ole vaaraksi lapsellesi jos sinulle on määrätty valvotut tapaamiset,ei niitä huvin vuoksi ole määrätty.
en ole vaaraksi lapselleni, se käy tuolta aiemmin ilmi. valvottuihin tapaamisin on muu syy.
Ehkä olet oikeassa ja haluat toimia mielestäsi oikein, mutta ymmärrä, hyvä ihminen, että sossut TULKITSEVAT tilanteen toisin. Kieltäytymällä tapaamisista osoitat sossulle kykenemättömyydestä vanhemmuuteen, et muuta. Kai me sijaisvanhemmat nämä metkut tiedämme, kun näitä on nähty vuosikaudet.
Tuolla tavalla et lastasi takaisin saa.
Älä anna periksi. Minullekin ehdotettiin valvottuja tapaamisia. En mennyt yhteenkään. Niinpä vain tulee lapsi kotiin tapaamisiin pitkiksikin ajoiksi.
Mietipä sellaista tilannetta, että menisit tapaamisiin jonkun ystäväsi tai asianajajasi kanssa. Näin sossut eivät voisi kertoa tapaamisista puuta heinää.
Minulla on masennuksesta siennyt alkoholiongelma, jota olen hoitanut tunnollisesti(a-klinikka) ja ollut juomatta. Olen yrittänyt saada terapiaa jo neljä kuukautta soskusta, tuloksetta. Eka aika vasta ensi viikolla hmmm. kestänyt mielestäni kohtuuttoman kauan.
Lapseni vienyt hoitoon ennen juodessani (n.2kertaa vko)luotettavalle tutulle hoitajalle.
Nyt viikko sitten repsahdin ja join vein lapsen hoitajalle ennen kuin avasin pullon.
Ystäväni soitti lastensuojelun hakemaan lapsen pois puolelta päivin.Hänellä ei ollut mitään menoa kyseisenä päivänä ja hän tiesi minun juomiseni, että miten se menee jo suostuttuaan. En tullut aamulla kuten sovimme(klo5:00)
Ilta venyi aamuun ja seuraavaan päivään tulin kotiin noin klo:16:00 päivällä. Sain vasta tuolloin tietää lapseni viedyn pois.
Ihmettelen vain, että millä tavalla olisin ollut yhtään parempi hoitamaan lasta megaluokan krapulassa, joten mielestäni saapumis ajankohdalla ei ole isoa merkitystä.
Koen olevani hyvä äiti jolla isoja ongelmia, joihin olen hakenut apua, mutta en sitä ole riittävän nopeasti saanut.
Nytkin olen ollut juomatta vaikka lapsi sijoitettu vastaanottokotiin. Taistelen joka aamu masennukseni ja ikäväni kanssa ja itsemurha-ajatukset palaavat taas niinkuin aiemmin.
Kaikki ilmoitukset on kuulemma tehneet siskoni ja ystäväni..hmm.. ja olivat vielä puhuneet paskaakin.
Teissä molemmissa asuu pikku naivisti kun, että näe mitä olette itse tehneet..
Yleistä kuulema onkin, ettei bio oikeasti ymmärrä tehneensä mitään väärin!
Tyhmyys ilonanne.
se on juuri tyypillistä biolle ettei hän näe omaa tilannettansa. bio on aina oikeassa...näinhän se menee. sitten uhkaillaan ja kiristetään ja tehdään vaikka mitä että saadaan lapsi itselle. oikesti bio on niin huonossa kunnossa ettei pysty edes itsestään huolehtimaan. kyllä, kaikki huostaanotot ja sijoitukset eivät ole aiheettomia. en puhu yleisellä tasolla vaan nyt omasta tilanteestani. syytä huostaanotolle ei enää ole.
syytä sijoitukseen enää ole, sosiaalipuoli haluaa varmistua sen jatkuvuudesta.
Yritä saada asiasi yksityiselle asianajajalle, joka vie asian käräjäoikeuteen suoraan eikä hallinto-oikeuteen joka tulee sosiaalista puolta tehdessään ratkaisuja. Ei siis mihinkään oikeusaputoimistoon eikä hallinto-oikeuteen. Toki jos asiasi ei ole vielä missään kannattaa ottaa yhteys oikeusasiamieheen.
Jollei asiaa itse vie eteenpäin, saa odottaa vuosia rauhassa ja lapsi kasvaa muuaalla.
siis TUKEE sosiaalista puolta...
Ennen oli mahdollista viedä lapset lastenkotiin tuossa tilantessa, eli oletan, että sinulla on alkoholiongelma, ja hakea sitten, kun putki on taas ohi. Minusta se olisi suotavaan myös tänäkin päivänä.
...kun olisikin mahdollista viedä itse, mutta "ystävät" tekivät sen jo puolestani. Tämä ns. Putkeni kesti vain klo 21-16.00 krapula. Ennenkään ei ole tuota kauempaa mennyt. Ja niinkuin mainitsin jo ekassa viestissäni olen ollut juomatta ennen tätä repsahdusta ja yrittänyt todella.
Kyllä se olisi minustakin parempi itse viedä lastenkotiin silloin kun tietää repsataneensa ja hakea parinpäivän kuluttua takaisin kotiin. Tiedän, että monet alkoholisti vanhemmat ovat saaneet esim. jokatoisen viikonlopun vapaata juodakseen lastensa kärsimättä ja lapset ovat saaneet ns. viikonloppuperheen, jonne mennä hoitoon vanhempien juodessa. Olen hakenut tälläistä paikkaa heti lapseni synnyttyä ja nyt on tuotenava 5-vuotias ja sosku pyörittelee vaan päätään eikä ole mielestäni auttanut apua hakevaa.
ei ole alkoholi-ongelmaa, sen tietävät sossutkin. lapseni on niin pieni ettei lastenkotiin voi viedä, se ei ole hyväksi lapselle tässä tapauksessa.
no voi juku! oikeusaputoimistossa olen käynyt jo muutamia kertoja. eilen juuri lähti valitus sos.lautakunnalle. tiedän, sieltä huostaanotto tulee samanlaisena takaisin. ja sitten se menee juuri tuonne hallinto-oikeuteen! enpäs tuota tiennyt että käräjille olisi kannattanut suoraan. onneksi asianajaja sanoi että vastaavanlaisia tapauksia on kyllä hallinto-oikeudessa purettu. pieni toivo siis on...
Siis jos asiasi on jo asianajajalla, voit vielä varmistaa oikeutesi ykityishenkilönä, oikeuskanslerivirastoon vain kantelu ja sen voi tehdä vaikka asiasi on vireillä muuaallakin!
Käy ihmisoikeusliiton oikeuskansleri sivuilla lukemassa tai valtioneuvoston ministeriöt.
Voi hyvä ihminen miten sinun päähäsi saisi taottua järkeä. Sinä itse pilaat omat mahdollisuutesi saada lapsesi takaisin itsellesi.
Vaikka sinulla olisi kuinka monta asianajajaa, niin lastasi et saa, jos et mene tapaamisiin. Yritä nyt saada se kaaliisi. Vaikka sinulla on mielestäsi kuinka hyvät perusteet, niin oikeus katsoo asian niin, että et välitä lapsestasi, koska et häntä tapaa. Ja tämä on yksinkertaisesti näin. Se ei ole sossun syytä tai sijaisvanhempien syytä. Lasta ei anneta äidille, jolle omat periaatteet ovat tärkeämpiä kuin lapsi ja lapsen hyvinvointi.Ja sitä hyvinvointia on se näkeminen!
Kuka menettää siinä, että et mene valvottuun tapaamiseen? Ei siitä ole sossulle haittaa tai sijaisvanhemmille, siitä on ainoastaan haittaa sinulle ja lapsellesi. Mieti tätä. Lapsesi ei näe äitiään ja sinä et näe lastasi.
Sinulle on tärkeämpää kiukutella ja pitää oikeksistasi huolta, kuin viettää aikaa lapsesi kanssa. Kuinka kuvittelet, että kukaan uskoo sinua sen jälkeen? Teot ovat ne jotka ratkaisevat, eivät puheet. Nyt kiusaat vain itseäsi ja lastasi.
Ymmärrän hyvin, että sinulla on vaikeaa, ja valvottuihin tapaamisiin on vaikea mennä. Etkö edes voisi yrittää puhua näistä jollekin? Usko pois, kyllä ne sijaisvanhemmatkin ymmärtävät aika paljon sinunkin tunteitasi.
Yritä nyt hyvä ihminen saada näitä asioita järjestykseen, ja usko, että olet lapsesi äiti ja tärkeä hänelle. Ja sitä ei kukaan voi/halua viedä sinulta pois. Ja näytä että olet hyvä äiti, ei puhumalla ja riitelemällä, vaan tekemällä. Se on ainoa keino onnistua. Vastuu on sinulla asiasta, ei sossulla eikä sijaisvanhemmilla.
Olisiko sinulla ketään läheistä, joka tulisi tueksesi sinne tapaamiseen, joka auttaisi sinua sitten kun tapaaminen on ohi?
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia. Lämpimän halauksen lähetän sinulle. Kyllä me ymärretään, että sinulla on paha olla ja sattuu, mutta ratkaisun avaimet on VAIN sinulla.
Tiedän useamman tapauksen, jossa huostaanotettu lapsi on palautettu äidilleen, eikä siinä ole mitään oikeutta tarvittu. Niissä on tarvittu vain, että äiti hoitaa asiansa kuntoon, jolloin lapsi tulee takaisin omaan kotiin. Esimerkiksi tiedän vauvasta, joka oli 2 kuukauden kuluttua huostaanotosta takaisin äidillään. Ja huostaanotolle oli erittäin pätevät syyt.
Mieti tätä, äläkä niitä oikeusjuttuja.
vain kahden kuukauden pituisia huostaanottoja ei olekaan, sen on kyllä täytynyt olla jotain muuta ns. tukiperhetoimintaa.
Kyllä on. Kun kiireellinen huostaanotto tehdään, ei siinä tilanteessa tiedetä, että kuinka kauan siinä menee. Tilannetta selvitetään, ja jos kotona saadaan asiat kuntoon, ja tukitoimilla pärjätään, niin lapsi palaa kotiin.
Ei läheskään kaikki huostaanotot ole pitkiä, ymmärtääkseni näitä lyhyitä on itseasiassa enemmän.
Eli tässäkin tilanteessa lapsi huostaanotettiin kiireellisesti, syy oli mielestäni järkyttävä, maalaisjärjellä en voi ymmärtää, että lapsi on jo taas kotona. Perhe sai asioihinsa sen verran tolkkua, jotta lapsi palautettiin kotiin. Nyt perhe saa sitten tukea, ja ovat jatkuvassa valvonnassa. Lakihan vaatii avohuollon toimia kokeiltavaksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin, muuten taas tulee yksi tapaus, jossa lasta pompotetaan edestakaisin.
Tukiperhetoiminta ja huostaanotto ovat kaksi eri asiaa. Siis kyse oli huostaanotosta, jossa vanhemmilla ei ollut mitään sanottavaa.
Pitkät huostaanotot tulevat yleensä niistä tapauksista, jossa on jo yritetty kaikki mahdolliset tukitoimet, ja sitten päädytään huostaanottoon. Eli kaikki lain määräämät konstit on jo tehty ja kokeiltu.
Minusta sinun pitäisi ehdottomasti mennä siihen valvottuun tapaamiseen, eikä kostaa huonoa mieltäsi lapselle itselleen. Lapsi se on, joka tapaamattomuudesta kärsii ja sinä itse myös. Tapaaminen valvottuissa olosuhteissa ja noin lyhyen aikaan voi tuntua simputtamiselle, mutta nyt tällä hetkellä se on ainoa vaihtoehto ja sen kanssa on elettävä, vaikka se kuinka päähän ottaisikin.
...omasta puolestani voin sanoa ainakin olleeni kaikissa tapaamisissa. Vaikeaa, mutta tietääpä lapsi, ettei äiti ole unohtanut.
Itkemme molemmat paljon nähdessämme samaanaikaan surusta ja jälleennäkemisestä.
lapsi on niin pieni vielä ettei tajua tapaamisiin menemättä jättämisistä. tällä hetkellä en siis kärsi kuin minä. totta, jos lapsi olisi isompi ja luvataan mennä tapaamaan eikä sitten mene, niin se on lapselle valtava pettymys. näin en tule ikinä tekemään. jossain vaiheessa on pakko katkaista valvotut tapaamiset, sossu itsekin tietää ettei syytä niihin ole. miksi siis nöyrtyisin kuukaudesta toiseen tapaamaan valvotusti? lapsen on parempi nähdä kotona.
..olisi sitä lasta ikävä, niin haluaisi hänet nähdä?
Etkö kaipaa lastasi?
Minä ainakin menisin JUOSTEN lapseni luo AINA kun olisi mahdollisuus siihen, vaikka sitten palkaa-armeijan läsnäollessa!!
Tapaamishaluttomuutesi kertoo ainoastaan sitä, että olet haluton vanhemmaksi...
Sorry vaan. Tuolla asenteella et saavuta mitään. Kuuntele kokeneita.
todellakin KAIPAAN LASTANI! joka päivä ja koko ajan. ennemmin kieltäydyn kerran tapaamasta ja sen jälkeen saan tavata lastani jatkossa kotona. muutoin valvotut tapaamiset jatkuisi aina vaan, niin pitkään kun niihin suostun. ja mistäkö tiedän ettei edelleen tarjota vain valvottuja tapaamisia? tiedän, niihin ei ole perusteita ja asianajajani kyllä hoitaa asian niin että saan poikani kotiin. siitä asiasta oli keskustelu juuri tänään. ihme vain ettei minua kuulla muutoin kuin asianajajan kautta.
Ota nippu tuttaviasi mukaan ja tehkää muistio tapaamisesta.
Älä kuuntele näitä tanttoja. Samassa kimpassa sossujen kanssa. Sossut vain hakevat oikeutusta väärälle päätökselleen.
sen enempää, sanon vain, että vaikka minulla olisi vain 15 minuutin oikeus tavata lastani, menisin tapaamiseen. Tietysti minun lapseni on isompi ja ymmärtää asioita, mutta ei tulisi mieleenkään olla tapaamatta. Sellaista syytä ei kerta kaikkiaan ole.
Sen verran haluan lisätä, että oma lapseni sijaisperheessä. En todellakaan voi tajuta, mikä estäisi tapaamasta lastani. Ihan sama, mikä tapaamispaikka olisi, vaikka valvottukin. Onhan noita tapaamisia ollut sijaisperheessäkin ja sossujen luona eli jonkinlaisen "tarkkailun " alla olen silloin. Teet itsellesi ja lapsellesi hallaa käyttäytymällä noin. Tämä on minun mielipiteeni.
Minun syyni olla menemättä sijaisperheeseen tai valvottuun tapaamiseen vieraaseen paikkaan, oli se,että kieltäytyessäni sain lapsen vierailluille kotiin. Ilman sossuja ja sijaisia tietenkin - syystä, että kieltäydyin ottamasta heitä vastaan.
Etkö voisi yrittää tutustua sijaisperheeseen? Vaikka vaikealta tuntuisikin, yritä kohdata heidät kuin minkä tahansa tutun perheen.
Minä pidän edelleen yhteyttä bioäitiin, vaikka lapsi asuu jo muualla. Kutsumme toisiamme ystäviksi.
Ei voisi vähempää kiinnostaa. Lapsenikin pääsi jo niistä eroon. Samoin monet muut siellä olleet lapset. En käynyt siellä koskaan.
Minulla on omat ystäväni, kiitos heistä. Lapselleni ei ole mistään ollut elämässään enemmän haittaa, kuin tuosta sijaisperheestä. Heidän kaltaisijaan ei olisi koskaan pitänyt päästää näihin kuvioihin.
tavallaan se on sitä testausta mihin rahkeet riittää, valitettavasti ne ei kaikilla kestä. Yritä silti tavata lasta vaikka alle vuoden ikäinen nyt ei varmasti paljon kärsi (jos olet tavannut harvoin)pois jääneestä tapaamisesta, mutta se on näyttöä muille osapuolille. Aja asiaanne silti eteenpäin jos tiedät että asiasi ovat kunnossa, sitä ei kukaan muu tee puolestasi.
Mitä varten valvotuilla tapaamisilla testataan äidin rahkeita, eikös se mene kiduttamisen puolelle. Siis kaikki Suomen äidit sijaisäidit(biolapsistaan) mukaanlukien erotettakoon lapsistaan ja testatattava rahkeet onko äidiksi vaiko ei. Epäilen että vastakaikua tulee. Hullujahan siellä sosiaalitoimessa ja sijaisvanhemmissa on, ei ole terveiden touhuja nämä.
Itse en ole mennyt kertaakaan määrättyihin tapaamisiin, en ole suostunut kyykytettäväksi ja nöyryytettäväksi ovenalusmatoksi. Mutta en ole kieltäytynytkään. Olen ilmoittanut olevani halukas tapaamisiin ja käytettävissä kuin partiopoika, kyyti vain ovelle odottamaan tapaamisiin. Ei ole vielä kyytiä ilmaantunut, sitä vertaa ei sossu viitsi.
Sossu on esittänyt, että pitää ennakkoon ilmoittaa meneekö tapaamisiin. En ole ryhtynyt sellaiseenkaan, koska olen kyllä käytettävissä automaattisesti esittäminään aikoina, mutta kyyti on ovelle tultava. Toinen asia on normaalin arkirutiinin häiriintyminen, kun pitää järjestellä asiansa siihen malliin että voi olla käytettävissä. Minulla ei ole krapula eikä muita sellaisia pidäkkeitä, toki normaali elämä häiriintyy, työelämä kaikkein eniten. Odottelen nyt sitä yhteistyötä, että lapsi voidaan palauttaa kotiin, jos ehto todella on tapaamiset. Mitäs tähän sanoo sijaisäidit. Hehheh.
Ei pelkkä "halukkuus" tapaamisiin riitä. Kyllä pitää olla näyttöä, että KYKENEE menemään tapaamisiin ITSE ja siten osoittaa välittävänsä lapsesta TARPEEKSI PALJON. Eipä tuota välittämistä tunnu olevan, kun ei edes bussiin kykene.
voi herranjestas teitä!
sinun kanssa olen tainnut jutella ennenkin. en muista mikä oli sijoitukseen syy? ja kauanko sijoitus on nyt kestänyt? minkä ikäinen lapsesi on? kuinka saat tavata lastasi kotona, miten sossu on suostunut siihen vaikka olet kieltäytynyt valvotuista tapaamisista? saatko tavata kuinka usein? siinä olen samaa mieltä kanssasi ettei voi taipua sossun tahtoon. se ei ole sen merkki ettei välittäisi lapsesta ja että olisi huono äiti. äiti pitää pystyä olemaan muutoinkin kuin valvotusti! ja ainakin minä siihen pystyn. miksi siis käydä näyttäytymässä viranomaisille? todella nöyryyttävää.
Tosi vanhemmuutta osoitat, kun taksikyytiä odotat. Sossu varmaan tulkitsee tuon huostaanoton purun perusteeksi kun noin kunnostaudut. Käykö sinulla kotiapu auttamassa sinut vessaan vai miten sinne kykenet.
En ole mennyt yhteenkään määrättyyn tapaamiseen. Niin on vain järjestynyt, että lapsi käy kotona. Sossuja ei meille tule.
En ole sijaisäiti, mutta olen biologinen äiti, tämä tiedoksi.
Olet juuri kirjoituksellasi osoittanut, että miksi et saa lastasi takaisin itsellesi. Ja suoraan sanottuna sossu on oikeassa.
Jos minulta lapsi huostaanotettaisiin, niin minua ei pitäisi mikään erossa lapsestani. Vaikka joutuisin kaikkien sosiaalityöntekijöiden vahtiessa tapaamaan lastani, niin en välittäisi, koska lapsi on minulle tärkeämpi kuin oma mielipahani tilanteesta. Ja olisin siellä jokaisen minuutin, joka minulle annettaisiin. Ja seisoisin vaikka päälläni, jotta saisin tavata lastani mahdollisimman usein. Eikä minulle kyytiä tarvitsisi järjestää, olisin valmis vaikka konttaamaan, jos en muuten pääsisi. Tärkeintä olisi vain, että saisin nähdä lapseni, ja hän minut.
Sinä selität kuinka lapsi on sinulle tärkeä. Mitenhän on? Puheet eivät riitä, äitinä lapsen tarpeet on laitettava omien tarpeitten eteen, sitä on rakkaus ja välittäminen. Tarvitaan tekoja, ei puheita. Ja niitä tekoja ne sosiaaliviranomaiset haluavat nähdä. Ja niihin et ole kirjoituksesi mukaan valmis.
Niin kauan kuin mietit asioita omalta kannaltasi ja kyykyttämisen estäminen ja kyydin saaminen on tärkeintä elämässäsi, on todella parasta, että lapsi on jonkun muun hoidossa kuin sinun.
Sinä saisit olla konttaamassa viikkokaudet, jos kolmesataa kilometriä konttaisit edestakaisin. Minun ei tarvi. Lapsi on niin iso että tulee kotiin vaikka väkisin. Sossut eivät mahda mitään, vaikka ovat kuinka yrittänett manipuloida ja lahjoa.
Lapsi on itse toiminnallaan romuttanut kaikki sossujen selitykset suonosta äitisuhteesta ja ties mistä. Hän on osoittanut, että koti on hänelle kaikkein paras vaihtoehto. Näin on ollut on ja tulee olemaan.
Lapsi kiintyy sijaishoitajiin vain, jos suhde vanhempiin on heikko. Meillä näin ei ole. Siksi mikään ei saanut lasta pysymään sijaishoidossa.
No niitä tekoja just odotan, se alkaa siitä, että kyyti tulee ovelle, nappaan vain takin naulakosta ja menoksi lasta tapaamaan.
Sossu on kylläkin väärässä, minusta johtuvia huostaanoton edellytyksiä nimittäin ei koskaan ole ollut.
Asia on toinen sinun kohdallasi, huostaanoton edellytykset varmasti täyttyvät ja hyväksyt huostaanoton suostumalla hyvässä yhteistyössä tapaamisiin. Mene maanantaiaamuna heti sossujen puheille.
Lapsen huollossa ei ole koskaan ollut puutteita hänen asuessaan minun luonani, eikä kukaan ole sellaista koskaan esittänytkään. Sijoituksessa on puutteita, todistettavasti. Joten esittämäsi näytöt minulla on jo olemassa. Minun ei tarvitse sellaisiin paneutua.
Huostaanoton perusteet on keksitty, esitetyille perusteille pitäisi olla näyttö, ovat sen verran törkeää kunnianloukkausta. Vastaapa minulle hyvä "äiti vain" mitä varten minun tulisi hyväksyä sellaista mikä ei ole totta?
Minä en tarvitse veromarkoista kustannettua päihde- tai mielenterveyspalvelua, miksi minulle ei kustannettaisi kyytiä tapaamiseen, se on hyvin vähän mitä olen pyytänyt, lastensuojelulain mukaisesti sijoittajan on tuettava yhteydenpitoa, lue sieltä.
Kyllä minä menisin omia lapsiani tapaamaan vaikka teatterin lavalle täyden katsomon eteen jos palkkiona olisi se, että näkisin lapseni pitkästä aikaa.
Jos olisin aiheuttanut itseni ja lasteni erottamisen, en kyllä keksisi mitään TEKOSYYTÄ sille etten heitä tapaisi.
Ei sitten tule mieleen, että meilläkin se arkirutiini häiriintyy kun täytyy olla "käytettävissä"?
Kyllähän sossut ihmettelee, jollet halua tikkua ristiin laittaa tapaamisten takia. Kuinka sitten lapsen jaksat hoitaa jollei edes tällainen pikku asia(taksiin/bussiin kävely) luonnistu?
Ei vaihtoehdot ole siinä näkeekö lasta vai ei vaan näkeekö lasta kotona vai sossujen silmien alla. Kun vanhemmat eivät suostu sossujen pomputteluun, lapsi pääsee kotiin tapaamisiin. Näin meillä kävi. Lapsi halusi tavata läheisiään ja hänellä on siihen oikeus.
Sinä bio-ja sijaisäiti, olet ihan kahjo. Kerronpahan näin salaisuutena sinulle, että osaan kävellä taksiin, shhh.
Teidän arkirutiini sijaislasten takia jos häiriintyy, syy on ihan vain ainoastaan sinussa itsesssäsi, mitäs olet sijaislapsia ottanut. Sitähän saa mitä pyytää, joten oikein sinulle että arkirutiinisi häiriintyy.
Minä taasen en ole sijoitusta pyytänyt.
Yhtäläisyyttä meillä on se, että me molemmat vaadimme hiukan korvausta yhteydenpidon tuomasta haitasta.
Vielä tuosta että sinä varmasti olet persoonaltasi sen verran häiriintynyt, että toivot pääseväsi täpötäyden teatterin katsomon eteen lapsiesi kanssa esittämään tapaamista ja äitiyttä. Esitit itsestäsi narsistin kuvauksen. Ja sitähän sinä teetkin, esität äitiä kunhan joku jaksaa sinua "ihailla". Mikäli kukaan ei ihaile, alat kuihtua. Siksi sinulla on sijaislapsia, saadaksesi tuota sairaalloisen ihailun tarvettasi tyydytettyä pysyäksesi hengissä. Lapset eivät pysty puolustautumaan ja siksi olet valinnut juuri heidät terapoimaan itseäsi, miehesi ei varmaan enää jaksa tai ei ole suostunut.
Minä en tarvitse teattereita, elän lasteni kanssa mieluummin kodissamme, minulle riittää omat lapseni.
Aika hyvin tiedät ihmisen psyykkeen noin niinku hatusta vetämällä nettiä lukemalla, hienoa!
nyt kun olet pilannut lapsesi elämän ja olet yksin niin voit alkaa vaikka opiskelemaan psykologiksi. Siihenhän aikaa riittää nyt. Itse en ole alanasiantuntija, mutta heti voin keskustelun pohjalta vetästä, että tämä sij-äiti on normaali ja sinä bio lapsesi tuhonnut ääliö.
Onko kovaa tekstiä? Mene peilin eteen ja katso mitä olet tehnyt. Ei me sijaisvanhemmat lapsiasi olla tuhottu, vaan ihan se yks ja sama ihminen joka sieltä peilistä möllöttää.
Ette ehtineet tuhota lastani, kun sain hänet pois käsistänne, ennenkuin ehditte täydellisesti tuhota. Kurjia kokemuksia tuli jo riittämiin.
Sinun ei kannata mennä peilin eteen ollenkaan, siten joten kuten pärjäilet. Livenä olen haluttua juttuseuraa, sen verran valitsen kuitenkin seurani, että heikkolahjaisten kanssa en ala jutustelemaan. Sinä fiksu!
Tuosta yhteydenpidosta koituvasta haitasta olisin sinua sen verran opastanut, ettei se meille ole ilmaista. Eikä muillekaan sijaisvanhemmille.
Meille maksetaan km-korvausta 20 senttiä/km. Eli sehän ei todellakaan kata auton bensa eikä muita kuluja. Me siis maksamme siitä kun kuljetamme lastasi tapaamisiin.
Puhumattakaan sitten ansionmenetyksistä jos niitä tulee.
Mukavaa, että mielestäsi omaat psykologista silmää, mutta täytyy tuottaa pettymys: en ole ollenkaan häiriintynyt. Ihailua en kaipaa, eikä ole onneksi tarvinnut koskaan miettiä, että missä lapsiani tapaisin koska olen valinnut sellaisen tien, että asun lasteni kanssa yhdessä.
Minun lastani et kuljeta tapaamisiin, koska en ole käynyt niissä.
Nimenomaan kaipasit ihailua, kerroit meneväsi tapaamaan OMIA lapsiasi täpötäyden teatterin näytämölle. Lukaise kun et muista omaa kirjoitustasi.
Minä olen myös valinnut sen tien, että asun lasteni kanssa. En tarvitse maksullista (todella hyvä huomio eräältä kirjoittajalta, kertoo sijaisäideistä paljon, lainaan sanaa) naista lastani hoitamaan.
Myöskään lapseni ei ole innostunut siitä epäsiististä turvokkaasta, jonka loihtimia ranskanperuna-nakki systeemejä hän syö seitsemänä päivänä viikossa.
Suora sanatarkka lainaus kirjoituksestani: "Kyllä minä menisin omia lapsiani tapaamaan vaikka teatterin lavalle..." Aivan samoin sen muistin kuin olin kirjoittanutkin. Lukaise vielä sinäkin... Huomaa myös sanamuoto "menisin" (ei siis "menen"). Selvennän kun et ilmeisesti ymmärrä mitä tarkoitin asialla: minua ei haittaisi vaikka läsnä olisi ketä jos tapaisin lapseni, jota en ole aikoihin nähnyt. Tuskinpa näkisin muita siinä tilanteessa, enkä ainakaan välittäisi muista. Ihailua saan osakseni tarpeeksi muutenkin, ei minun tarvitse sellaista etsimällä etsiä.
Minulla ei ole elatusvelvollisuutta sinun lapseesi, siksi on kohtuutonta etten saa kuluja todellisien menojen mukaan. Mutta sama kai se mihin hyväntekeväisyyteen rahani laitan, tämä ainakin menee todella tärkeään asiaan. Olethan edes siitä samaa mieltä, sinun lapseesi?
Jos mielestäsi työtä tekevä ihminen on joko maksullinen mies tai -nainen, niin olen enemmän kuin mielelläni sellainen.
P.S. Meillä ei syödä makkaraa eikä nakkeja ruokana, grillaamme kyllä niitä joskus harvoin.
Eipä ole vielä tuollaista diagnoosia itselleni aikaisemmin tullutkaan. No, jätän sen omaan arvoonsa. En kyllä usko moiseen netti-psykiatriin, ihan huoletta saan olla.
Mutta kiitos kuitenkin taustatuesta, sitähän me ei saadakaan kuin toisilta sijaisvanhemmilta.
Sä oot niin sekasin, että sulle ei kyllä lapsia palauteta. Kirjoituksistasi paistaa läpi miten sekopäinen olet. Onneksi on ammattitaitoisia ihmisiä jotka sen huomaavat. Pitävät huolen, että lapsi ei joudu kasvamaan sinun yhteiskuntaa vihaavassa ympäristössä. Miten terroristi kasvatetaan...
Sinä hoh hoijaa taidat olla niitä pikkuruisen kikkelin omistajia.
Ei ne valvotut tapaamiset sillä lopu, että kieltäydyt tapaamasta. Lapsesi kiintyy tällä välin enemmän ja enemmän häntä hoitaviin ihmisiin eikä sinuun, joka kaikessa ylpeydessään ja tyhmyydessään ei suostu lasta tapaamaan, vaikka on tämän äiti. Kohtapa ei tarvitse enää ollenkaan tavata....
Olen nyt jonkinaikaa lukenut näitä FEROZAN kirjoituksia eikä niissä ole päätä eikä häntää.
Jokainen joka vähäänkään tuntee lastensuojelulakia tajuaa, että nämä kirjoitukset on ihan trolleja.
Lapsi on huostaanotettu ihan ilman syytä. Tapaamiset on mahdollisimman harvoin ja vielä valvotusti ihan ilman syytä.
Ja mistä se sijaisperhekin ilmestyi? Tipahti vaan jostain ja vei lapsen mennessään?
Tämä FEROZA ei selvästikään HALUA kertoa todellisia syitä. Jos tapaamiset on noin harvassa ja vielä valvotusti on oltava siihen jotain syytä. esim. arvaamaton väkivaltaisuus, vakava mielenterveysongelma, lapsen hyväksikäyttö tai pahoinpitely. Mistäs sen tietää muut kuin hän itse. Ihan ilman syytä ei tässäkään valtiossa tuollaista tapahdu.
Ainakin minun kohdallani tapahtuu perusteettomasti. Syitä ei ole mikään mainitsemistasi eikä mitään muutakaan. Sen sijaan sijaiskodissa kun on väkivaltaa ja alkoholisoitumista, sossut valittuaan omista syistään paikan ja sijaisvanhemmat omista syistään pitävät kiinni tapaamisen rajoituksista sen takia, että eliminoidaan tällä keinolla se, että lapsi ei pääse kertomaan kohtelustaan hoitopaikassa, juuri noista väkivallanmuodoista mitkä mainitset.
En ole pyytänyt huostaanottoja, eikä minusta ole todellisia syitä löytynyt huostaanoton kriteerien täyttymiseksi, en rupea käymään valvotuissa tapaamisissa hyväksyäkseni sossujen ja sijaiskodin temput, ehei. Koska he väittivät etten ole yhteistyökykyinen, ajattelin testata sossujen yhteistyökykyä, siksi tuo kyytijuttu. Ei sillä, etten kykenisi käymään vessassa ja nousemaan bussiin tai auton rattiin (helppoa kun ei tarvitse pelätä puhaltaa pilliin mahd. ratsiassa), vaan ihan tuon yhteistyökyvyn testaamiseksi. Ja arvata saattaa, kun lapset kuulevat totuuden sossuista ja sijasvanhemmista. Minun tunteisiini on turha vedota, että lapset unohtaisivat. Minkä sossu/sijaisvanhemmat sillä rintamalla särkee, sossu/sijaisvanhemmat ovat velvollisisa korjaamaan. Mietipä sitä sijaisvanhempi. Eristäminen mainitaan Suomen Lakikirjassa rikokseksi, perätön lausuma asian edistämismielessä on edelleen rikos, silleen. Voi joutua mielentilatutkimukseenkin jos mielikuvitus kovin laukkaa laatiessaan perusteluja yhteydenpidon rajoittamiseksi.
On typerää sijaisisältä mollata oikeaa äitiä, siinä hän huomaamattaan tuo esille suhtautumisensa äiteihin ja naisiin ylipäätään. Vai onko hän katkeroitunut avioliittoonsa ja haluaisi katsoa onko elämällä hänelle jotakin muutakin varattuna, seksielämä ei anna sitä mitä hän on odottanut, sielunkumppanuutta hän ei havaitse yhteiselämässään jne.
On meitä bioäitejä, jotka olemme huolehtineet itsestämme kaiken keskellä, vartalo on hoikka ja kaunis, iho persikkainen ulkoilusta, käymme kampaajalla, arvostamme vastakkaista sukupuolta ja arvostamme itseämme. Tämänkö sijaisisä vaistoaa miehenlogiikallaan.
miksi ihmeessä laittaisin kopion tänne huostaanotto papereista?! huostaanoton syyt täyttyivät joskus, eivät enää. en jaksanut arkea lapsen kanssa, tukitoimista huolimatta. olin yksinhuoltaja ja arjesta selviytyminen yllätti. nyt elämäni on muuttunut monelta osalta, sitäkään minun ei tarvitse tänne selvittää. en ole väkivaltainen, alkoholisti tai mielenterveysongelmainen. sijaisperheen valitsi sossu. harvat tapaamiset sossu perustelee sillä että lapsen täytyy kiinnittyä perheeseen kunnolla. valvottuihin tapaamisiin olen syyn kertonut tuolla aiemmin. miksi ihmeessä kirjoittelisin monta kymmentä viestiä vain provosoidakseni?! minusta tämä ei ole sellainen asia, siis lapsen sijoitukseen menettäneenä alkaisin tässä surun ja murheen keskellä tämmöistä keksimään. minulla on muutakin tekemistä. vaikka lapsi ei olekaan kotona. ei täällä muutkaan ole huostaanoton syitä alkaneet kertomaan, esim. nimimerkki bioäiti, joka on melko samanlaisessa tilanteessa kirjoitustensa perusteella. ja jokainenhan tietää että täällä on aina joku joka kirjoittelee mitä sattuu, eihän niihin ole pakko uskoa. itse tiedän oman tilanteeni ja se minulle riittää. se miksi olen täällä suuni aukaissut, olisin halunnut tukea ja kannustusta ja apua toisilta samanlaiasessa tilanteessa olevilta. mutta paskaahan täällä naamalleen saa, tiesin senkin. mutta olen niin vahva ihminen ettei nämä kirjoitukset paljon hetkauta suuntaan tai toiseen. hyvää äitienpäivää niille joilla se on.
Hyvää äitienpäivää myös Sinulle itsellesi, sinä olet lapsesi äiti, ei sossu eikä sijaisäiti. Siinä on vissi ero.
Minä ostan itselleni sen kaupan kauneimman kukan, niin olen aina tehnyt. Kävin eilen myös ostoksilla, ostin kalliin puseron, mitä en muulloin raaskisi ja muuta mukavaa.
Odotan, että sossu maksaa kyydin tapaamiseen ja käytän omat rahani ihan omiin tarpeisiini.
Nyt on jo mediassakin tuotu esiin vanhempien väsymys lapsien sijoituksen syynä. Huostaanotosta pitäisi lain mukaan olla hyötyä. Miten vanhempien selviämistä väsymyksestään auttaa se, että lapset viedään satojen kilometrien päähän ja oletetaan, että vanhemmat raahautuvat sinne vähäisenä vapaa-aikanaan tapaamaan lapsiaan sossujen silmien alle. Ei käy.
Jos vanhempien ja lasten välit ovat olleet hyvät, lapset kyllä pitävät huolen siitä, että pääsevät käymään kotona. Niin on meilläkin tapahtunut. Vanhempien ei pidä alistua pomputukseen, joka vie viimeisetkin voimavarat. Levätkää kollegat, että jaksatte taas taistella sossuja vastaan.
Huostaanotto on aina perusteltu toimenpide joka perustuu lastensuojelulakiin. Sijoitus laitokseen tai perhehoitoon tulisi olla harkittu ja punnittu siten, että lapsen kokonaiskehitys turvataan. Onnellisinta on, jos lapsen omat vanhemmat/omaiset saadaan yhteisyöhön. Ikävä kyllä olen tavannut paljon vanhempia, jotka kokevat, että nimenomaan heidän oikeuksiaan on loukattu. Lapsesta ja hänen kokemastaan (nimenomaan lapsen kehitystasoa vastaavasta näkökulmasta) ei haluta keskustella, asiaa vähätellään tai se kielletään. Sijaishoitopaikkaan suhtaudutaan kuin viholliseen vaikka paljon hedelmällisempää lapselle olisi, jos vanhemmat ja sijaishoitopaikka voisivat tehdä yhteityötä nimenomaan lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi ja jo syntyneiden jälkien eheyttämiseksi. Muuten suosittelen Duodecimin julkaisua Lapsen kaltoinkohtelu.
Mutku ollaan eri mieltä siitä mikä on lapsen etu. Siinä se ongelma. Meillä ei mikään osoita, että sossut olisivat olleet oikeassa. Sijaiset on luku sinänsä. Onneksi niistä on jo päästy eroon.
Mitä ärsyttävintä on henkilö, joka alkaa puhumaan jostain lapsen kehitystasosta omaamatta itse kuitenkaan oikeaa kasvatuskokemusta paria vuotta enempää. Minä en ainakaan jaksa alkaa lässyttämään itsestään selvyyksiä. Silloin, kun itse olin vielä "nuori" jaksoin paasata miten lapset kasvatetaan ja mitä ne vaatii missäkin iässä jne. Nyt olen oppinut sen verran nöyräksi lasten kasvaessa, etten juurikaan enää viitsi kasvatuskeskusteluihin puuttua. Se ei tosiaankaan tarkoita sitä, että kasvatus jäisi tekemättä, ainakin minulla se tarkoittaa sitä, että olen oman linjani löytänyt ja en tunne tarvetta enää keskustella siitä.
Jätän huomioimatta tässä nyt sen ikävän, vihan ja pettymyksen, kun lapsi viedään pois, tarkoituksella.
Kulttuurien yhteentörmäys tapahtuu lähes väistämättömästi, kun lapsi menee sijaiskotiin. Mitä isompi törmäys on sitä enemmän se varmasti nostattaa tunteita. On vaikeaa nähdä lapsen kasvavan ja kehittyvän ja itse jää siitä kaikesta pois, jää vieraaksi omalle lapsellensa. Arvot voivat muuttua sellaisiksi, joita oikea vanhempi ei missään nimessä haluaisi antaa. Oikea vanhempi voi haluta tukea lasta jossakin tietyssä asiassa esim. on huomannut lapsen musikaalisen lahjakkuuden, mutta sijaiskoti ei haluakkaan tukea juuri sitä asiaa, ei ymmärrä asiaa lainkaan voiko sitä niellä purematta? Ja pitää muistaa sekin, että riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta.
Sosiaaliviranomaiset ottavat pahoilta pois ja antavat hyville, jakavat oikeutta. Todellisuudessa oikeutta ei voi jakaa, voi tehdä vain päätöksiä. Päätökset voivat olla oikeudenmukaisia taikka sitten eivät. Siihen ajatusmaailmaan olisi hyvä myös sosiaaliviranomaisten tyytyä. Astukaa ulos maailmastanne, olkaa muutama vuosi muualla ja katsokaa maailmaa toiselta kantilta, tulkaa sitten takaisin. Asiat ja ajatukset ovat kummasti muuttuneet.
Nauroin kippurassa kun luin tekstisi.
Heh ei todellakaan ole ihme, että lapsesi ovat huostaanotettu.
Luojan kiitos OVAT huostaanotettu.
Että ovat ymmärtäneet sinunkin lapsen huostaanottaa.
Tapasi ajatella ensisijaisesti itseäsi on kuvottavaa. Voi vain kuvitella, kuinka sama
logiikka ontominut suhteessa biolapseen.
Lapsi parka.
Ei lapsen PIDÄ nähdä vanhempia, vaan se on nimenomaan vanhempien velvollisuus.
Toivottavasti yksikin sossu lukisi nämä ja vastaavat kirjoitukset. Näin avautuisi se, mistä täällä moni on jo puhunut...biovanhempien mieletön paapominen...että oikein taksi pitäisi verovaroilla (sossun varoilla) kustantaa, että arvon äiti suostuisi lapsensa luomenemään ????
Voi hyvä Sylväys sentään!
ONNEKSI lapsi on päässyt luotasi turvaan.
Onneksi lapsi on päässyt luokseni turvaan. Hän tulee itse kotiin. Hän haluaa nimenomaan että ollaan kotona eikä missään maksullisten naisten luona. HAH HAH HAA
Se siitä pakkohuostaanotosta ja sen onnistumattomuudesta.
Totta, että aikuisen näkökulmasta lapsen edun määritteleminen on kaksijakoista, jos vastakkain ovat vanhemmat ja sosiaalityöntekijät. Kuitenkin lapsen etu on lastensuojelulaissa olemassa ja viimekädessä laki sen määrittää. Yksinkertaisesti lapsen etu on että hän ei ole vain vanhempiensa jatke tai tule huomioiduksi vain silloin kun aikuinen muistaa tai jaksaa. "Laiminlyöntiä, johon on puututtava on tila, jossa huoltaja tahallaan tai välinpiämättömästi tai tietämättömästi altistaa lapsen vältettävissä olevalle kärsimykselle ja/tai on kykenemätön turvaamaan yhtä tai useampaa lapsen fyysistä , älyllistä ja emotionaalista kehitystä edistävää keskeistä tarvetta. Tulos on sama riippumatta siitä onko huoltaja tietoisesti laiminlyövä vai johtuuko laiminlyönti hänen puutteellisista tiedoistaan, mielenterveysongelmistaan, päihdeongelmastaan, stressistä, taloudellisesta ahdingostaan tai sosiaalisen tuen puutteesta." (lainaus Lapsen kaltoinkohtelu) Tietysti lapsen perustarpeet tulee yhtälailla turvata. Aikuisen tulee nähdä lapsi lapsena, sitoutua hänen tarpeisiinsa ja kasvatukseensa lapsilähtöisesti ei omista tarpeistaan tai mielihaluistaan lähtien.
Parikymmentä vuotta kasvatuskokemusta takana voin kyllä sanoa, että parasta lapsen kannalta on se, että hänellä on mahdollisimman kattava turvaverkko. Kun lapsi nyt on huostassa ja sijoitettu ovat tämän turvaverkon jäseninä yksiä tarkeimpiä lapsen biovanhemmat. Ja mielellään molemmat. Usein on niinkin, että eivät edes vanhemmat vedä yhtä köyttä. Mitä haittaa lapselle on siitä, että hänellä on mahdollisimman paljon turvallisia ja hänen tarpeensa turvaavia ja yhtäläiset kasvatuslinjat omaavia aikuisia ympärillään? Ihmettelen suuresti, jos sijaisvanhempien kanssa tai sos.tt:n kanssa eivät vanhemmat voi lapsen kehitykseen liittyvistä tarpeista puhua tai etteivät vanhemmat voi olla tukemassa lapsen erityisiä lahjakkuuksia. Tukemiskeinoista voidaan aina keskustella. Sosiaaliviranomaiset eivät jaa oikeutta, se on oikeusjärjestelmän tehtävä. sosiaalityöntekijät tekevät työtä viranomaisina lakien ja asetusten puitteissa joka mahdollistaa myös epäkohtiin puuttumisen. Samalla kun vanhemmilla on vastuu lapsen hyvinvoinnin kaikenpuolisesta turvaamisesta on sos.tt:llä vastuu puuttua tilanteeseen kun tilanne sen vaatii. Yhtälailla sijaisilla on oma vastuunsa kun vastaanottavat lapsen hoivattavakseen ja kasvatettavakseen. Puhutaan mielummin vastuista kuin oikeuksista. Lapsen oikeus on se mikä pitää turvata.
Meilläpä ei ollut mitään noista väitteistä. Siksi sossuilta alkaa loppua selitykset. Riidat kyllä jatkuu, koska yhteiskunnalla riittää vielä rahaa oikeudenkäynteihin. Me neuvottelemme vain oikeussaleissa. Ei ole mitään järkeä pitää palavereita, kun ei ole yhtään asiaa joista ollaan yhtä mieltä. Onneksi riittää hyviä juristeja, ettei tarvitse kaikkea itse tehdä.
Näiden asioiden hoito olisi erinomaisen helppoa, jos pysyttäisiin tosiasioissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että sossut lopettaisivat valehtemisen ja juttujen kirjoittamisen. Nythän tilanne on se, että lausuntoja antavat sossut, jotka eivät ole edes tavanneet lasta muista perheenjäsenistä puhumattakaan. Meillä lausunnon antoi sossu, joka ei ollut koskaan käynyt meillä eikä tavannut meistä ketään. Alkoholismia, mielenterveysongelmia, kouluongelmia yms ei ole.
Toinen asia on se, että noudattaisivat lakeja. Meillä sossut käyttäytyvät kuin lakia ei olisi vielä keksittykään. Aina puhutaan lapsen parhaasta, mutta kukaan ei ole kertonut milloin sse näkyisi käytännössä.
Yhteistyössä täytyy olla yhteiset tavoitteet. Kun näkemys asioista on täysin erilainen yhteistyöstä ei tule mitään. Keskusteluksi lapsen asioista riittää faktatieto lapsen nykytilanteesta. Täydellisemmin pieleen hänen asioitaan ei olisi voitu hoitaa.
Jos näin on valita ihmeessä. Suomessa se on mahdollista. Tulet kuulluksi ja lapsesikin tietysti iästä riippuen voidaan kuulla. Asiasta päättää tällöin puolueeton elin.
Sossut ovat saaneet huomautuksia. Hoitajat eivät noudata ohjeita, koska niitä ei ole annettu kirjallisesti tiedoksi. Eikä sossut anna niitä kirjallisesti tiedoksi, ettei niitä tarvi noudattaa.
Missä Suomessa on puoluettomat päättäjät näissä asioissa? En ole vielä tavannut, vaikka paljon olen nähnyt.
Aivan sosiaaliviranomaiset tekevät niin kuin tahtovat, ovat jumalia tai kuvittelevat olevansa.
Ei teidän kanssa voi puhua, kun te pidätte itseänne niin ylioppineina ja niin ylipätevinä. Tyypillistä naisvaltaiselle alalle. Menikö lapsi pesuveden mukana?
Suomessa toimii oikeuslaitos. Asianajaja varmasti kertoo asiasta lisää.
Jos muistan oikein, niin uhkasit kaapata lapsesi ja lähteä karkuun mikäli hänet kotiin saat?
Jos näin oli, niin sossulla on syy vaatia valvottuja tapaamisia sinulle, koska he pelkäävät, että lähdet lapsen kanssa karkuun, etkä palauta häntä loman loputtua perheeseen.
Joten, sinun pitäisi saada sossu vakuuttuneeksi siitä, ettet todellakaan aio karata minnekkään mikäli saat lapsen kotiin lomalle.
Oletko yrittänyt puhua sossun kanssa rauhallisesti? Tiedän, että on vaikea puhua suuttumatta näinkin arasta asiasta kuin oma lapsi ja lapsen paras, silloin, kun tuntuu, että toinen osapuoli tahtoo tehdä kaiken vaikeamman kautta. Mutta rauhallisena olo on paljon fiksumpaa ja järkevämpää kuin suuttuminen ja suttuessaan suusta lentävät sammakot, kuten karkaaminen.
Oletko sanonut sossulle, että olet valmis tekemään kaikkesi, jotta saat lapsen itsellesi Vakuuttanut, että et aio viedä lasta minnekkään ja että olet valmis tekemään työtä siasperheen ja sossun kanssa mikäli lapsen saat kotiin lomille ilman valvontaa?
Oikeusprosessit kestävät ja lapsesi on kovin nuori, niin nuori, että hän unohtaa, kun tarpeeksi on mennyt aikaa. Se taas aiheuttaa sen, että hänelle siasvanhemmista tulee vanhemmat ja sinusta tuntematon täti, joka haluaa hänet luokseen asumaan. Hän on myös viellä niin pieni, että sana äiti tai se, että olet hänen äitinsä ei merkitse mitään. Sillä et voi selittää pienelle sitä, miksi hän yhtä'äkkiä asuukin luonasi, eikä perheessä johon kiintynyt, jota oppinut rakastamaan ja pitämään maailmanaan.
Yritä mysö asettua lapsesi asemaan. Miten luulet hänen kokevan sinut, kun ja jos hän unohtaa sinut? Tai kotiin muuton? Sinulle se on vastaus kaikkiin rukouksiin, mutta lapsellesi painajainen, joka varmasti jättää jälkensä. Tämän takia ja siksi olisi todella tärkeää, että pysyt lapsesi muistoissa ja mielessä.
Et voi laskea kaikkea oikeuden varaan. Etkä saa, etkä voi aiheuttaa lapsellesi traumoja, joita väistämättä tulee, jos lakkaat olemasta hänelle äiti ja hän joutuu muuttamaan luoksesi. Kyllä, joutuu. Sillä sitten kun hän on juurtunut siaisperheeseen ei todellakaan ole enään lapsen edun vastaista siirtää häntä kotiin, jossa äiti on vain joku tuntematon täti. Se aiheutaa lapsellesi trauman.
Kolmen ensimmäisen ikävuoden tärkeyttä toitotetaan jatkuvasti ja se on totta, että ne ovat kasvun ja kehityksen kannalta tärkeimpiä vuosia. Nyt hän jo kokenut yhden taruman, joutunut pois kotoonta ja et varmasti tahdo aiheuttaa hänelle toista samanlaista?
Noin pieni lapsi unohtaa nopeasti, älä anna lapsesi unohtaa sinua!
Ei ole enään lapsen edunvastaista = Lapsen edun mukaista
Niin ja hyvää äitienpäivää:) kaikille