Oletteko tehneet gradun vääntöön tarkan aikataulun? Mulla tahtoo päivästä suurin osa valua lusmuiluun. Aikaa olisi, kun "pelkkä" gradu enää uupuu. Miten saisin otettua itseä niskasta kiinni.. Entä tuleeko välillä tunne, että melkeinpä suoraan kopioi tekstiä lähdekirjallisuudesta? Nytkin mulla on yksi oivallinen teos, jonka sanoma tuntuu niin valmiiksi pureksitulta, että asiaa ei viitsisi kovin paljon mennä muuttelemaan. En siis aivan suoraan plagioi, mutta muutos alkuperäiseen tekstiin nähden on hyvin hienoinen. Toisaalta harvassa gradussa nyt luodaan mitään uutta ja erikoista. Mistäpä noita teorioita nyt omaan mieleen juolahtaisi, ja se tuskin olisi kovin sallittuakaan niitä mennä keksimään :)
AHDISTUSTA
Saamaton
21186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, on se tosiaan kumma, ettei sitä gradua vaan saa tehtyä. Kaikki muut opinnot oon suorittanut tehokkaasti ja säntillisesti, mutta sitten gradusta ei tunnukaan tulevan mitään. Oon ihan samanlaisessa tilanteessa, eli muut opinnot on suoritettu ja teen gradua täysipäiväisesti...tai siis yritän tehdä. Jonkunlaisia aikatauluja oon aina välillä tehnyt, mutta enpä oo saanut niitä pitämään. Tunnen itseni todelliseksi luuseriksi.
Multa ei siis löydy poppakonsteja itsekuriin, mutta proffan kanssa osatekstin palauttamisesta oon huomannut olevan apua. Kun on luvannut palauttaa jonkin osion tiettynä päivänä, pitää myös paiskia hommia sen eteen. Mulla kun ainakin on tässä ongelmana se, että on kaikesta vastuussa ainoasstaan itselleen. Miten muut ovat saaneet otettua itseään niskasta kiinni?
Ymmärrän täysin,miltä susta tuntuu. Itse opiskelin vajaassa viidessä vuodessa opintoni gradua vaille valmiiksi. Lähes viiden vuoden ajan olen sen jälkeen aloitellut gradua muutamaan otteeseen, aihekin vaihtui välillä, ihmissuhteet rassasi, olin koko ajan töissä, ei siitä mitään tullut. Kaikki kyselivät milloin valmistun ja ahdisti, koska en saanut gradua edes aloitettua kunnolla.
Sitten kävi niin, että päätin vain yksinkertaisesti jättää kaikki työt pois ja keskittyä graduun täysipainoisesti ja kokopäiväisesti. En olisi pystynyt siihen ilman ihanaa poikaystävääni, joka toi elämääni tarvitsemaani tasapainoa ja joka maksoi vuokrani ja laskuni, ettei tarvinnut mennä töihin. Parikolme kuukautta meni ja sain graduni tehtyä.
Älä ahdistu liikaa, tee nyt vaikka ihan jotain muuta, kyllä sen sitten huomaa, kun on se aika, että täytyy saada gradu tehtyä. Kun jotain kunnolla päättää, se onnistuu ihan varmasti, aloittaminen on aina vaikeinta. Monet ovat täysin samassa tilanteessa kuin sinä, lamaantuneita, eikä saa mitään aikaiseksi. Toiset taas tekevät gradunsa siinä silmänräpäyksessä..mikä kiire tässä on..kyllä sä saat sen vielä tehtyä! Tsemppiä!