Taustaa:
-taulu on talossa, joka valmistui v.1961. Sisarpuo-
leni muutti pois kotoaan avioituessaan 1959, siis
isäpuoleni entisestä kodista.
-Minä muutin taloon äitini avioituessa isäpuoleni
kanssa 1965. Taulu oli jo silloin siellä.
-Äitini ja isäpuoleni tekivät avioehdon jonka mukaan
uuden talon irtaimisto muutamia erikseen mainittuja
esineitä lukuunottamatta kuuluu äidilleni (=äidil-
läni on "avio-oikeus kaikkeen muuhun irtaimistoon
Nyt kyseessä oleva taulu ei ollut mukana luette-
lossa. Isäpuoleni kuoli 1973 ja jätti koko omai-
suutensa taloa ja lueteltua irtainta omaisuutta
lukuunottamatta tyttärelleen. Äitini kuoltua 1982
sisarpuoleni saapui taloon mukanaan luettelo jossa
oli lisää hänelle hänen mielestään kuuluvaa irtain
ta, astioita ja satoja kirjoja ym. Taulua ei ollut
tässäkään luettelossa. Myöhemmin sisarpuoleni lä-
hetti kirjeen jossa mainitsi, ettei ollut tutkinut
kaikkia huoneita ja komeroita. Paikalla oli todis-
tajia, jotka sanovat, ettei kukaan estänyt häntä.
Voiko hän nyt sitten yli 20 vuotta viimeisen käyn-
tinsä jälkeen vaatia taulua itselleen jos sattui-
si näkemään sen myynnissä. Taulu on arvioitu n.
15.000 euron arvoiseksi.
En pysty todistamaan, että taulu kuuluisi minulle,
ei sisarpuolenikaan pysty todistamaan, että taulu
kuuluisi hänelle. Irtaimostoluettelo, jotka sisar-
puolellani oli mukanaan hänen viimeisellä vierai-
lullaan, olivat hyvin yksityiskohtaiset, luette-
lossa oli mm. maininta rikkinäisistä kahvikupeista
joissa oli hopeiset ottimet. Arvotaulusta ei kui-
tenkaan ollut mainintaa, sanottiin "sekalaisia
tauluja", joistakin tauluista oli mainittu mitat,
mitkään annetut mitat eivät kuitenkaan sovi ko.
tauluun raameilla tai ilman.
Kenelle taulu kuuluu, uskallanko myydä sitä???
-taulu on talossa, joka valmistui v.1961. Sisarpuo-
leni muutti pois kotoaan avioituessaan 1959, siis
isäpuoleni entisestä kodista.
-Minä muutin taloon äitini avioituessa isäpuoleni
kanssa 1965. Taulu oli jo silloin siellä.
-Äitini ja isäpuoleni tekivät avioehdon jonka mukaan
uuden talon irtaimisto muutamia erikseen mainittuja
esineitä lukuunottamatta kuuluu äidilleni (=äidil-
läni on "avio-oikeus kaikkeen muuhun irtaimistoon
Nyt kyseessä oleva taulu ei ollut mukana luette-
lossa. Isäpuoleni kuoli 1973 ja jätti koko omai-
suutensa taloa ja lueteltua irtainta omaisuutta
lukuunottamatta tyttärelleen. Äitini kuoltua 1982
sisarpuoleni saapui taloon mukanaan luettelo jossa
oli lisää hänelle hänen mielestään kuuluvaa irtain
ta, astioita ja satoja kirjoja ym. Taulua ei ollut
tässäkään luettelossa. Myöhemmin sisarpuoleni lä-
hetti kirjeen jossa mainitsi, ettei ollut tutkinut
kaikkia huoneita ja komeroita. Paikalla oli todis-
tajia, jotka sanovat, ettei kukaan estänyt häntä.
Voiko hän nyt sitten yli 20 vuotta viimeisen käyn-
tinsä jälkeen vaatia taulua itselleen jos sattui-
si näkemään sen myynnissä. Taulu on arvioitu n.
15.000 euron arvoiseksi.
En pysty todistamaan, että taulu kuuluisi minulle,
ei sisarpuolenikaan pysty todistamaan, että taulu
kuuluisi hänelle. Irtaimostoluettelo, jotka sisar-
puolellani oli mukanaan hänen viimeisellä vierai-
lullaan, olivat hyvin yksityiskohtaiset, luette-
lossa oli mm. maininta rikkinäisistä kahvikupeista
joissa oli hopeiset ottimet. Arvotaulusta ei kui-
tenkaan ollut mainintaa, sanottiin "sekalaisia
tauluja", joistakin tauluista oli mainittu mitat,
mitkään annetut mitat eivät kuitenkaan sovi ko.
tauluun raameilla tai ilman.
Kenelle taulu kuuluu, uskallanko myydä sitä???
Vastaukset 13
Vanhimmat
Avioehdon mukaan siis äidilläni on avio-oikeus asun-
toon ja sen irtaimistoon, lukuuottamatta luettelossa
mainittuja esineitä, joihin kyseinen taulu EI siis
kuulunut.
Taulu on arvoesine eikä kuulu tavanomaiseen irtaimeen. Näin ollen se kuuluu isäpuolesi jäämistöön. Siarpuolesi siis olisi pitänyt periä taulu. Jos myyt taulun, syyllistyt kavallukseen. Ja kun taulu on noinkin arrvokas, kavallus on törkeä.
Sanot, että taulu on arvoesine eikä irtain eikä
näinollen sinun tulkintasi mukaan kuulu avioehdon
piiriin. Missä on irtaimen taulun ja arvoesine-tau-
lun välinen raja? Onko lada irtain, entä mersu???
Sinun tulkintasi mukaan sisarpuolelleni siis kuului-
si "muu omaisuus", luettelossa mainittu irtain SEKÄ
luettelossa mainitsemattomat arvoesineet? Hän voisi
siis väittää minkä tahansa arvoesineen, myös äitini
hankkiman, kuuluvan itselleen jos minä en voi todis-
taa, että äitini hankki sen isäpuoleni kuoleman jäl-
keen???
Väitätkö tosiaan, etteivät "arvoesineet" kuulu avio-
ehdon piiriin? Silloinhan Systeri voi koska tahansa
vaatia itselleen talossa olevia arvoesineiksi luo-
kiteltavia tavaroita jos Rembrantti ei pysty todis-
tamaan, että ne on hankittu isäpuolen kuoleman jäl-
keen. Kaikki luetteloimattomatkin arvoesineet siis
Systerille???
No jos oikein tarkkoja ollaan niin tämä asia riippuu nyt paljon avioehtosopimuksen koko sanamuodosta ym. Taulu on irtainta, se ei ole koti-irtainta, se on arvo-esine (onko vakuutettu erikseen kotivakuutuksessa?).
Alkuperäisessä tekstissä sanot "uuden talon irtaimisto" ja "avio-oikeus kaikkeen muuhun irtaimistoon", vähän sekavaa.
Mutta oletaan nyt että avioehdossa luki, että äidillä on avio-oikeus kaikkeen muuhun irtaimistoon, johon kuuluu sitten tämä taulukin.
Testamentilla omaisuus menee tyttärelle. Mutta myös avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta puolet kuuluu tyttärelle. Näin ollen omaisuuden osituksessa ja jaossa olisi pitänyt ottaa huomioon myös taulu. Onko tässä nyt tehty niin, että arvotaulua ei ole mainittu perukirjassa lainkaan?
Vanhemenisajoilla ei ole merkitystä kun on kyse omistusoikeudesta.
Kuuluuko arvo-esine avio-oikeuden piiriin vai ei selviää perukirjasta ja jakokirjasta. Jos taulu ei ollut äidin omistama, niin silloin se kuuluu pesään.
Mitään jälkivaatimuksia tyttärellä ei voi olla, jos pesä on jaettu ja jakokirja tehty ja taulu on mainittu jakokirjassa.
Asia muuttuu, jos taulu on pimitetty.
Kun pesästä on laadittu jakokirja, niin siitä selviää kenelle taulu kuuluu.
Jos taas on käynyt niin, että taulu on unohtunut jakokirjasta pois, niin rikos on vanhentunut.
>>Avioehdon mukaan siis äidilläni on avio-oikeus asuntoon ja sen irtaimistoon, lukuuottamatta luettelossa mainittuja esineitä, joihin kyseinen taulu EI siis kuulunut.>Minä muutin taloon äitini avioituessa isäpuoleni kanssa 1965. Taulu oli jo silloin siellä.
Taulu on saattanut olla lahja isäpuoleltani äidille,
äiti täytti 50v. vain pari päivää ennen häitä
(11.5.65) Tottakai muistan äitini syntymäpäivän.
Minä muutin taloon pari viikkoa häiden jälkeen luku-
kauden päätyttyä, saisin käydä koulun loppuun enti-
sessä koulussani ja äiti ja isäpuoli saisivat olla
kahden. Isäpuoleni oli varakas mies. Ei äitikään mi-
kään tyhjätasku ollut, ekonomi. Oikea isäni oli en-
tisen kouluni rehtori joten kyllä äidillä oli muut-
taessanne mukanaan muutakin kuin hammasharja, mm.
tauluja. En muista montako mutta viimeisellä käyn-
nillään sisarpuoleni jätti huomiotta ko. taulun
sekä muutamia muita tauluja, joista osa varmasti
oli peräisin lapsuudenkodistani. Systeri on minua
14 vuotta vanhempi ja on saattanut muistaa isänsä
lahjoituksen, minulta sellainen asia on hyvinkin
saattanut mennä ohi korvien, 14-vuotias juuri muut
tanut poika.
taulu oli vuosia näkyvällä paikalla muttei kiinnos
tanut, kuten muut signeeratut öljymaalaukset kui-
tenkin. Akvarellit tai signeeraamattomat öljyvä-
rityöt eivät kiinnostaneet.
Sisarpuoleni soitti samana iltana kun äitini kuo-
linilmoitus oli lehdessä ja sanoi tulevansa hake-
maan tavaroita, hän asui ulkomailla ja tuli seu-
raavana päivänä ystävänsä ja muuttomiesten kanssa.
Hän kävi läpi kirjoja ja muisti ulkoa satojen kir-
jojen omistajat päätellen siitä, että 90% nahka-
kantisista kirjoista kelpasi, paperikantisista
vain murto-osa. Hän ei ollut nähnyt kirjoja edel-
lisen visiittinsä (v. 1973) jälkeen! Äitini vielä
eläessä olin sopinut hänen kanssaan, että muuttai-
sin taloon viimeisillään raskaana olevan vaimoni
kanssa. Tämän vuoksi olin aloittanut remontin,
tapetoinitia ym. Ko taulu, josta systeri ei nyt-
kään puhunut, oli komerossa poissa tieltä. Tunnel-
ma oli jäätävä, systeri keräämässä tavaroita muka-
naan käsinkirjoitettu, Oy DataSaab-Valmet-yhtiön
paperille kirjoitettu lista, siis kirjoitettu ul-
komuistista v. 1973 kuolleen isäpuoleni jälkeen.
Taulua ei ollut tälläkään listalla. Systeri keräsi
tavaraa listan mukaan ja kävi läpi huoneita. Mu-
kaan lähti taas myös listan ulkopuolisia tavaroita
en kuitenkaan viitsinyt riidellä.
Systerin kerättyä haluamansa tavarat vaadin häntä
allekirjoittamaan paperin, jossa hän pidättäytyy
enemmistä talon irtaimistoa/talossa olevia esineiä
koskevista vaatimuksista, en muista tarkkaa sana-
muotoa mutta paperi on tallella todistajien alle-
kirjoituksella vahvistettuna, systerin ystävä ja
anoppini (molemmat kuolleet myöhemmin). Systeri
allekirjoitti vastahakoisesti ja lisäsi paperiin, ettei ollut nähnyt kaikkia huoneita, minä lisäsin,
ettei kukaan estänyt häntä tutkimasta myös remon-
tin alla olevia huoneita.
Onko systerillä kuitenkin ylläolevista seikoista
huolimatta oikeus vaatia taulua itselleen ja tulla
koska tahansa kotiini hakemaan "tavaroitaan". Il-
meisesti jonkinlainen jakokirja on tehty koska
systeri ei ole koskaan esittänyt vaatimuksia itse
talon suhteen.
Pääsenkö koskaan eroon systeristä???
>>Ilmeisesti jonkinlainen jakokirja on tehty koska
systeri ei ole koskaan esittänyt vaatimuksia itse
talon suhteen.>Isäpuoleni kuoli 1973 ja jätti koko omaisuutensa taloa ja lueteltua irtainta omaisuutta lukuunottamatta tyttärelleen.
Meillä oli aika lailla sama tapaus aikoinaan ja sen perusteella voin todeta, että sisaresi on turhan myöhään vaatimassa taulua. Jos hän haluaa taulun itselleen, HÄNEN on todistettava, että se kuuluu hänelle. Sinulla ei tässä vaiheessa ole hätää.
Eiköhän tässä ole käynyt niin, että arvokas taulu on pimitetty perinnönjaosta. Sitä ei ole merkitty jakokirjaan. Silloin taulu on kavallettu. Vaikka rikoksesta ei saakaan enää tuomiota, niin taulu on kuitenkin palautettava oikealle omistajalleen. Koska juttu on niin sotkuinen, niin kenekään ei kannata enää yrittää saada taulua itsellen, sillä kustannukset nousevat liian koviksi. Pidä siis taulusi.
"Pimittäminen" on kovin vahva termi, kuten myös petoksesta puhuminen. Miten ihmeessä joskus > 30 vuotta sitten olisi voitu tietää taulun nykyinen arvo? Taulujen hinnat ovat ainakin paremmilla taiteilijoilla nousseet selvästi enemmän kuin inflaatio. Arvo tuolloin ei välttämättä ole ollut kovin kaksinen, joten ei sitä mitenkään välttämättä olisi pitänyt mihinkään erikseen merkitä - eihän jokaista esinettä voi jakokirjaan erikseen merkitä ihan käytännön syistäkin. Mitäs jos vaikka perintöön olisi sisältynyt täydellinen kokoelma 70-luvun alun Tex Willer sarjakuvia, joiden arvo tuolloin oli jäteaperin luokkaa, mutta nykyään virheettömät taitavat olla jopa satoja euroja/kpl? :-)