On rankkaa olla äitipuoli

kun omat lapset on jo isoja et alottaa taas äitiyden alusta melkein. Paitsi että onneksi osaavat jo kävellä ja puhua. Omat kun ovat itsenäisiä olleet nuoresta asti, niin nämä mihenen lapset tarvii kauheesti opastusta ja ohajusta. En tiiä riittääkö mun aika, mutta aina vo jäädä töisä pois ja mies onneksi maksaa elämisen ja asumisen.

Mutta rqankkaa on, pyörittää superperhettä yht äkkiä. En suosittele heikoille, sillä itsellä on kyllä hyvät hermot ja jaksamista mutta ei ole kaikilla. Tää vaatii jo osaamista ja taitoa ja keksittymistä ja kaikkee... psygologiaa ja tiukkaa otetta ja osaamista aikatauluttaa päivä, ja vahtimista ja kuuntelemista ja käskytystä. Äitipuoli on isossa roolissa ja tärkeä ykköshenkilö uudessa perheessä, ilman häntä ei mikän toimi eikä kukaan osaa mitään. Kuka tekisi kaiken ellen minä. Olen hyvä pomo perheessä ja mieskin on oppinut perhe elämä minun opastuksella. Miehen siskon perhe ja vanhemmat aina kyselle neuvoja ja opastusta ja mielelläni olenkin perheen tietäjä ja fiksuin ihminen. Pomottaminen sujuu luonnostaan.