Kohta vuoden päivät katsellut isäni muistisairautta ja sen tuomia ongelmia. Moni kysyy että oletko ajatellut ryhtyä isäsi omaishoitajaksi? Olen ajatellut ja voin sanoa että en. Vaikka kaikki mitä isäni eteen teen voidaankin hyvin katsoa omaishoitajalle kuuluvaksi, en moiseen taakkaan lähde. Nyt isäni ajaa minua henkisesti loppuun ja sairaus etenee hurjaa vauhtia. Pahinta on kun en saa kiitosta tehdystä työstä vaan lähinnä haukkuja ja syyllistämistä että pitäisi vielä enemmän tehdä isäni eteen. Haluan elää omaa elämääni. Olenko itsekäs kun asetan oman hyvinvointini etusijalle enkä siksi ala isäni omaishoitajaksi?
Olen päätökseni tehnyt
Anonyymi
91492
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oikea päätös.
Isäni yritti hoitaa äitiäni kun hän sairastui alzhaimeriin.
Tietenkin löytyi syyllistäjiä kun järjestettiin äidille hoitopaikka.
Fakta oli kuitenkin se ettei kotioloissa voi hoitaa sellaista jota pitää valvoa 24h/vrk.
Nyt isäni on aika huonossa kunnossa, välillä sekoilee (harhoja yms.) lisäksi liikkuminen huonoa ja tarvitsee apua lähes kaikessa. Hän on nyt asuntolassa jossa hoitajat lähellä.
Ei ole käynyt mielessäkään hoitaa häntä kotona.
Jokaisella on oma rajansa. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä sitä henkilökohtaista rajaansa ennen kuin ottavat vastuulle toisen ihmisen elämän, kun toiminta ei ole enää itsenäistä vaan on aivan autettava. Sinä tunnet itsesi liian hyvin tehdäksesi virhettä ottamalla liian suuren taakan kantaaksesi ypöyksin. Et ole itsekäs, teet sen verran mitä kykenet joka kuluttaa itseäsi henkisesti ja fyysisesti, sekä rajallista ajan- ja rahan käyttöäsi. Ole ylpeä siitä, että teet sen mitä teet pyytteettömästi, kyse elämässä ei ole muiden mielipiteistä vaan sinun omasta elämästäsi ja oikeudesta päättää mikä on sinua kohtaan oikein.
Käskeppä syyllistäjän itsensä hoitaa isääsi.
Enempää et voi tehdä kuin mihin pystyt, ole armollinen itseäsi kohtaan.
Uskon että teet parhaasi isäsi vuoksi ja se saa luvan riittää.
Voimia raskaaseen elämänvaiheeseen isällesi ja sinulle.
Oman elämän voit unohtaa kokonaan, 24 H päivässä töissä. 11 v ja 8 pv olin omaishoitajana.
Sen jälkeen aukeaa uusi ovi elämässä.
Omaishoito on henkisesti raskasta. Hoitaja sairastuu yleensä masennukseen kun yksin joutuu hoitamaan kaiken. Kukaan ei välitä
Ei siihen pidä alkaa velvollisuudentunnosta. Voi olla rankkaa. Ja varmasti olisikin, jos jo nyt saa haukkuja vaan... Pitää tietää omat rajansa. Teet paremmin, kun olet poika/tytär, joka käy hänen luonaan ja vietätte mukavia hetkiä ja joku muu voi saada ihan oikeaa palkkaa siitä hoitamisesta.
Minä en palautunut ennalleen, nykyään vain hiljennyn ja teen omaa historiikkiä.
Muistot palaavat päivittäin mieleen,...
Tuo on hienoa että pystyy kirjoittamaan omaa historiikkiään, itse en muista vuosikymmenien takaisista tapahtumista kuin pienen osan. Hämmennyn kun lapset tai tuttavat kertovat jostain vanhasta tilanteesta jota en enää muistanut.
Aivan oikein. Valtio tehköön hommansa ja hoitakoon. Samoin on muunkin sukulaisauttamisen kanssa, soskut auttakoot tarvitsevia. Ei ole kenenkään velvollisuus piitata ilmaiseksi. Voi nekin avut käyttää vaikkapa hyväntekeväisyyteen pakolaisten hyväksi jos haluaa antaa hyvää, valveutunutta vaikutelmaa tai omaan itseensä jos velkaa paljon luksuselämän takia. Ei yks henkilö kaikkeen pysty joten maksulliset palkoilliset hoitakoon heikot, olkoonkin samaa sukua, muutenkinhan sitä ollaan täysin tuntemattomiks toisille muututtu suomalaiskulttuurin muuttuessa.