Historiallinen pettymys
Historian loppu oli Francis Fukuyaman vuonna 1992 ilmestyneen kirjan johtopäätös, jossa todettiin kapitalismin ja länsimaisen liberaalidemokratian voittaneen ideologisen taistelun. Samoihin aikoihin amerikkalainen Samuel P. Huntington piti kirjassaan Sivilisaatioiden yhteentörmäys, länttä taantuvana sivilisaationa, joka pitää ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, demokratiaa ja vapautta, yksilöllisyyttä ja kilpailua hyveinään sekä on erottanut kirkon maallisesta vallasta.
Nyt kun sota ja jännite ovat tulleet keskeiseen Eurooppaan kahden suurvaltablokin välisenä, on itseni vallannut lähinnä syvä pettymys sivilisaatioiden välisen jännitteen realisoitumisesta ja kääntymisestä avoimeksi sodaksi. Lännen historialliseksi uskottu marssi itään on saanut tylyn lopun, kun Venäjä on aloittanut tuhoamissodan Ukrainassa ja puhuu etupiirien palauttamisesta. Putinin mukaan toisen maailmansodan jälkeisen geopolitiikan suurin tappio oli Neuvostovenäjän imperiumin hajoaminen.
Moni on sitä mieltä, että nykytapahtumat Euroopassa palauttavat rautaesiripun Lännen ja Idän välille turvavyöhykkeineen, johon Ukrainankin kohtalo tiukasti liittyy. Sotaa käydään nyt alueiden omistuksesta, mutta kaiken taustalla on Putinin Venäjän halu nostaa maa imperiumin johtajavaltioksi missä slaavilaisuus ja itäkristillisyys hallitsevat. Historia ei toista itseään, mutta kulttuurien tuhoaminen ja perittyjen tapojen sekä arvojen väkivaltainen muuttaminen ei ole koskaan lopullisesti onnistunut.
Kun olen yrittänyt akateemisen sotilas- ja siviilikoulutuksen pohjalta puhua ja kirjoittaa moniarvoisen ja suvaitsevamman maailman puolesta, olen lähtenyt ehkä naiivin oletuksen pohjalta, että lisääntynyt tietoisuus ja ymmärrys veisivät asioita parempaan. Suomen kaltainen maa on kaikilla sivistysmaan mittareilla edelläkävijä, kun yritetään kehittää kansainvälisyyttä ja rauhaa.
Suomen asema on hyvä ja turvattu, kiitos oikeiden ratkaisujen ja ratkaisijoiden viitoittama tien. Surullista vain on, että jännitys ja kohtuuton viestintä maailmalla lisäävät ihmisten epävarmuutta ja sodan uhkaa. Onko sota tulossa, kysyvät monet ja pakkaavat reppuja, ainakin henkisesti, kaiken varalta. Turvallisuuspoliittiset vaatimukset lisäävät kansakunnan tarvetta olla hereillä, mutta luottamusta toinen toisiimme ja valtiovallan viisaita päätöksiä tarvitaan nyt erityisesti.
Lars-Olof Fredriksson
Majuri evp,
yhteiskuntatieteiden maisteri
Äänekoski
Historian loppu oli Francis Fukuyaman vuonna 1992 ilmestyneen kirjan johtopäätös, jossa todettiin kapitalismin ja länsimaisen liberaalidemokratian voittaneen ideologisen taistelun. Samoihin aikoihin amerikkalainen Samuel P. Huntington piti kirjassaan Sivilisaatioiden yhteentörmäys, länttä taantuvana sivilisaationa, joka pitää ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, demokratiaa ja vapautta, yksilöllisyyttä ja kilpailua hyveinään sekä on erottanut kirkon maallisesta vallasta.
Nyt kun sota ja jännite ovat tulleet keskeiseen Eurooppaan kahden suurvaltablokin välisenä, on itseni vallannut lähinnä syvä pettymys sivilisaatioiden välisen jännitteen realisoitumisesta ja kääntymisestä avoimeksi sodaksi. Lännen historialliseksi uskottu marssi itään on saanut tylyn lopun, kun Venäjä on aloittanut tuhoamissodan Ukrainassa ja puhuu etupiirien palauttamisesta. Putinin mukaan toisen maailmansodan jälkeisen geopolitiikan suurin tappio oli Neuvostovenäjän imperiumin hajoaminen.
Moni on sitä mieltä, että nykytapahtumat Euroopassa palauttavat rautaesiripun Lännen ja Idän välille turvavyöhykkeineen, johon Ukrainankin kohtalo tiukasti liittyy. Sotaa käydään nyt alueiden omistuksesta, mutta kaiken taustalla on Putinin Venäjän halu nostaa maa imperiumin johtajavaltioksi missä slaavilaisuus ja itäkristillisyys hallitsevat. Historia ei toista itseään, mutta kulttuurien tuhoaminen ja perittyjen tapojen sekä arvojen väkivaltainen muuttaminen ei ole koskaan lopullisesti onnistunut.
Kun olen yrittänyt akateemisen sotilas- ja siviilikoulutuksen pohjalta puhua ja kirjoittaa moniarvoisen ja suvaitsevamman maailman puolesta, olen lähtenyt ehkä naiivin oletuksen pohjalta, että lisääntynyt tietoisuus ja ymmärrys veisivät asioita parempaan. Suomen kaltainen maa on kaikilla sivistysmaan mittareilla edelläkävijä, kun yritetään kehittää kansainvälisyyttä ja rauhaa.
Suomen asema on hyvä ja turvattu, kiitos oikeiden ratkaisujen ja ratkaisijoiden viitoittama tien. Surullista vain on, että jännitys ja kohtuuton viestintä maailmalla lisäävät ihmisten epävarmuutta ja sodan uhkaa. Onko sota tulossa, kysyvät monet ja pakkaavat reppuja, ainakin henkisesti, kaiken varalta. Turvallisuuspoliittiset vaatimukset lisäävät kansakunnan tarvetta olla hereillä, mutta luottamusta toinen toisiimme ja valtiovallan viisaita päätöksiä tarvitaan nyt erityisesti.
Lars-Olof Fredriksson
Majuri evp,
yhteiskuntatieteiden maisteri
Äänekoski
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pioneeri majurin tuleekin olla maanläheisempi. Onhan hän kaivanut tekojärveä vuosia ja nauraa aina vain itselleen.
Sivistynyt ruotsinkielinen ja toinen Perhon peräkyliltä.