Tuli mieleen kun katsoin pöllötöllöä ja siinä tuli levyraati ja taisi olla Jenni Poikellus tai joku muu vastaava joka ihmetteli raadin dissausta. Ehkä se juuri erottaa minun ja hänen sukupolvensa. Meidän sukupolven aikana sanottiin asiat suoraan myös negatiiviset jos kappale ei innosta ja on huono niin se on huono ei sieltä aleta väkisin kaivamaan jotain positiivista esiin niinkuin pumpulissa kasvatetulla seuraavilla sukupolvilla. Sen takia vain elämää on niin vaivaannuttava koska se ei ole rehellinen. Osa versioista on kammottavia paskoja mitäänsanomattomia sieluttomia renkutuksia mutta aina ne on loistavia ja mullistavia muiden mielestä. Ei ole olkaa rehellisiä. Toki vain elämä ohjelmassa kuullaan myös hyviä versioita jopa parempia kuin alkuperäiset. Ei realistinen ajattelu ja rehellisyys ole negatiivisuutta se on totuutta.
Olen tutkinut ilmiöitä
Anonyymi
059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.