Itse hoidettuun vanhuuteen kuuluu olla yksin. Yritetään selviytyä yksin. Niin on, ja minä haluaisin takaisin töihin ottaakseni muutaman puhelun päättäville tahoille.
Nautin siitä hommasta aikoinaan, koska sain herätellä virkamiehiä ja naisia. Kaikki tässä muuten mukavassa maassa on joskus niin vaikeaa.
Ihminen ajetaan ulos kodistaan, eli pitkään toiminnassa olleesta sairaalasta. Minutkin ajettiin pois kertomalla jatkon olevan Rovaniemellä. Olisi varmaan ollut hyvä paikka sekin, koska hyvinkin tuttu juttu.
Tarjous oli aika hyvä, mutta siitä huolimatta kaivelin esiin Tornion Keroputaan päättäjän, jonka takana on nykyinen kausi. Pitkään sairastaneet ihmiset laitettiin aivan hienoihin asuntoihin miettimään ja tupakkia polttamaan.
Minulta paloi silloin hihat. Näin päättäjän ja tein yksipuolisen keskustelun kertomalla naiselle, että joskus meissä miehissäkin on älyä. Ei soinut keskustelun jälkeen ovikello minulla.
Ehkä viestini meni väärään paikkaan, mutta ihmisen on otettava vastuu toisesta riippumatta ja roikkumatta.
Viisari värähtää minullakin, jalkojen välissä on ollut kellonaika nolla jo 25 vuotta. Eikä ota päähän yhtään tietäessäni olevinani kuoropoika!
Pahantuulinen olen nyt ja uhoan. Katselin vanhoja valokuvia. Nyt tästä minun elämän surkeudusta ei puutu kuin suomalaiseksi itseään sanova armeijaa hylkäävä kumihuuli. Hän voisi olla se paras purkukone minulle, sillä sossulla on muutenkin töitä. Ja minä en pienellä eläkkeellä halua maksaa jatkuvasti sikiäjävää heimoa.
Edellinen ei koske kaikkia liikaa aurinkoa saaneita. Eikä Kuhmossa ole auringonpaistetta yhtään liikaa.
Saatan joskus höpöttää teksteissä ja uuden ihmisen nähdessäni alan höpöttää...
"Sinullako on olotila? Suksitaan yhdessä lähimpään kuuseen oravanpesällä kyttäämään, josko oravamuori näyttää itseään. Mikäli sinua ei se kiinnosta, niin leikitään linnanmäkeä. Tehdään tandemi, minulle sattui tällä kertaa mukaan köydenpätkä."
Olen entinen hoitaja. Te lukijat voitte keskenään miettiä minulle alan vaihdosta. Tällaista on työni ollut. Ihminen on herätettävä pois omasta surkeudestaan. Ei helppoa ole aina ollut, mutta eipä minunkaan ole ollut tarvis olla suljetulla.
Kiitos teille kuhmolaiset. Jaksoitte lukea. Sitä en tiedä, mutta minä hengitän vielä näitten sairauksien keskellä. Olen se mies kuitenkin kaikesta huolimatta ja odottelen los putinoksen seuraavaa liikettä.
Putinos ei mahda olla hyvä ystävä missään. Vanhana ukkona olen myös Ano-hommissa tehden kiusaa hänelle. Meitä samanlaisia on maailmassa noin 15700.
Mikäli rajan takaa tulee häirintää, niin me olemme silloin jo töissä. Kiitos nykytekniikan ja lyhyen siittimeni pituuden. Ilmankos luin Järvenpään huoltamovessassa tekstin.."mies, älä luule sen olevan pitkä, siirry askel eteen ja viihdy muuten!"
Rauhaa rakastaen
Perukan ukkeli
Nautin siitä hommasta aikoinaan, koska sain herätellä virkamiehiä ja naisia. Kaikki tässä muuten mukavassa maassa on joskus niin vaikeaa.
Ihminen ajetaan ulos kodistaan, eli pitkään toiminnassa olleesta sairaalasta. Minutkin ajettiin pois kertomalla jatkon olevan Rovaniemellä. Olisi varmaan ollut hyvä paikka sekin, koska hyvinkin tuttu juttu.
Tarjous oli aika hyvä, mutta siitä huolimatta kaivelin esiin Tornion Keroputaan päättäjän, jonka takana on nykyinen kausi. Pitkään sairastaneet ihmiset laitettiin aivan hienoihin asuntoihin miettimään ja tupakkia polttamaan.
Minulta paloi silloin hihat. Näin päättäjän ja tein yksipuolisen keskustelun kertomalla naiselle, että joskus meissä miehissäkin on älyä. Ei soinut keskustelun jälkeen ovikello minulla.
Ehkä viestini meni väärään paikkaan, mutta ihmisen on otettava vastuu toisesta riippumatta ja roikkumatta.
Viisari värähtää minullakin, jalkojen välissä on ollut kellonaika nolla jo 25 vuotta. Eikä ota päähän yhtään tietäessäni olevinani kuoropoika!
Pahantuulinen olen nyt ja uhoan. Katselin vanhoja valokuvia. Nyt tästä minun elämän surkeudusta ei puutu kuin suomalaiseksi itseään sanova armeijaa hylkäävä kumihuuli. Hän voisi olla se paras purkukone minulle, sillä sossulla on muutenkin töitä. Ja minä en pienellä eläkkeellä halua maksaa jatkuvasti sikiäjävää heimoa.
Edellinen ei koske kaikkia liikaa aurinkoa saaneita. Eikä Kuhmossa ole auringonpaistetta yhtään liikaa.
Saatan joskus höpöttää teksteissä ja uuden ihmisen nähdessäni alan höpöttää...
"Sinullako on olotila? Suksitaan yhdessä lähimpään kuuseen oravanpesällä kyttäämään, josko oravamuori näyttää itseään. Mikäli sinua ei se kiinnosta, niin leikitään linnanmäkeä. Tehdään tandemi, minulle sattui tällä kertaa mukaan köydenpätkä."
Olen entinen hoitaja. Te lukijat voitte keskenään miettiä minulle alan vaihdosta. Tällaista on työni ollut. Ihminen on herätettävä pois omasta surkeudestaan. Ei helppoa ole aina ollut, mutta eipä minunkaan ole ollut tarvis olla suljetulla.
Kiitos teille kuhmolaiset. Jaksoitte lukea. Sitä en tiedä, mutta minä hengitän vielä näitten sairauksien keskellä. Olen se mies kuitenkin kaikesta huolimatta ja odottelen los putinoksen seuraavaa liikettä.
Putinos ei mahda olla hyvä ystävä missään. Vanhana ukkona olen myös Ano-hommissa tehden kiusaa hänelle. Meitä samanlaisia on maailmassa noin 15700.
Mikäli rajan takaa tulee häirintää, niin me olemme silloin jo töissä. Kiitos nykytekniikan ja lyhyen siittimeni pituuden. Ilmankos luin Järvenpään huoltamovessassa tekstin.."mies, älä luule sen olevan pitkä, siirry askel eteen ja viihdy muuten!"
Rauhaa rakastaen
Perukan ukkeli
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitenkä se muuten nykyään menee kun Perukan ukkeli lähtee kylälle hoitamaan asioita? Eli käykö se ensin syömässä Neljä Kaesaassa ja sitten käy tekemässä tarpeensa kaupungin konttorissa ja sitten Alkon kautta kotiin. Ainakin ennen se meni jota kuin näin😀