Piilopaikka!
Opettajasta tuli legenda jo eläessään. Sanottiin, että itse Jumla oli kerran kysynyt häneltä neuvoa; "Haluan leikkiä ihmiskunnan kanssa kuurupiiloa. Olen kysynyt enkeleiltäni, mikä olisi paras piilopaikka. Joidenkin mielestä se on meren syvyys tai korkeimman vuoren huippu. Toisten mielestä kuun pimeä puoli tai kaukainen tähti. Mitä sinä ehdotat?"
Opettaja sanoi; "Kätkeydy ihmisen sydämeen. Se on viimeinen paikka, josta heidän mieleensä juolahtaa etsiä Sinua!"
Kotiinpaluu!
"Ihmisen hengellisessä kehityksessä on kolme vaihetta. " opettaja sanoi, "lihallinen, hengellinen ja jumalallinen vaihe."
"Mikä on lihallinen vaihe?" innokkaat oppilaat kysyivät.
"Se on vaihe, joilloin puut ovat puita ja vuoret vuoria."
"Entä hengellinen vaihe?"
"Silloin asiat nähdään syvällisemmin. Puut eivät ole enää puita eivätkä vuoret vuoria."
"Entä jumalallinen vaihe?"
"Se on valaistumista", opettaja sanoi hykerrellen, "silloin puista tulee jälleen puita ja vuorista vuoria."
Kätkeytyminen!
Opettaja kertoi kerran verrattoman tarinan arvokkaasta antiikkimaljasta, joka myytiin kokonaisen omaisuuden arvosta julkisessa huutokaupassa. Se oli kuulunut köyhyydessä kuolleelle kerjäläiselle, joka oli käyttänyt maljaa kerjuukuppina täysin tietämättömänä sen arvosta.
Oppilaiden kysyessä opettajalta, minkä vertauskuva malja oli, tämä vastasi; "Teidän itsenne."
Tarkentaakseen opetustaan hän sanoi vielä; "Te keskitätte kaiken huomionne pennin arvoisiin tietoihin, joita keräilette kirjoista ja opettajilta. Olisi parempi, jos kiinnittäisitte huomionne maljaan, jos tietoanne säilytätte." !
Nämä oli "otteita" Anthonyt de Mellon kirjasta Viisauden välähdyksiä!
Hauska kirja, syvällinen, mutta niin "huumorillinen", kuin lukisi "vitsi-kirjaa" konsanaan! Saa hymyilemään
ja ehkä jotain oivaltamaankin!
Opettajasta tuli legenda jo eläessään. Sanottiin, että itse Jumla oli kerran kysynyt häneltä neuvoa; "Haluan leikkiä ihmiskunnan kanssa kuurupiiloa. Olen kysynyt enkeleiltäni, mikä olisi paras piilopaikka. Joidenkin mielestä se on meren syvyys tai korkeimman vuoren huippu. Toisten mielestä kuun pimeä puoli tai kaukainen tähti. Mitä sinä ehdotat?"
Opettaja sanoi; "Kätkeydy ihmisen sydämeen. Se on viimeinen paikka, josta heidän mieleensä juolahtaa etsiä Sinua!"
Kotiinpaluu!
"Ihmisen hengellisessä kehityksessä on kolme vaihetta. " opettaja sanoi, "lihallinen, hengellinen ja jumalallinen vaihe."
"Mikä on lihallinen vaihe?" innokkaat oppilaat kysyivät.
"Se on vaihe, joilloin puut ovat puita ja vuoret vuoria."
"Entä hengellinen vaihe?"
"Silloin asiat nähdään syvällisemmin. Puut eivät ole enää puita eivätkä vuoret vuoria."
"Entä jumalallinen vaihe?"
"Se on valaistumista", opettaja sanoi hykerrellen, "silloin puista tulee jälleen puita ja vuorista vuoria."
Kätkeytyminen!
Opettaja kertoi kerran verrattoman tarinan arvokkaasta antiikkimaljasta, joka myytiin kokonaisen omaisuuden arvosta julkisessa huutokaupassa. Se oli kuulunut köyhyydessä kuolleelle kerjäläiselle, joka oli käyttänyt maljaa kerjuukuppina täysin tietämättömänä sen arvosta.
Oppilaiden kysyessä opettajalta, minkä vertauskuva malja oli, tämä vastasi; "Teidän itsenne."
Tarkentaakseen opetustaan hän sanoi vielä; "Te keskitätte kaiken huomionne pennin arvoisiin tietoihin, joita keräilette kirjoista ja opettajilta. Olisi parempi, jos kiinnittäisitte huomionne maljaan, jos tietoanne säilytätte." !
Nämä oli "otteita" Anthonyt de Mellon kirjasta Viisauden välähdyksiä!
Hauska kirja, syvällinen, mutta niin "huumorillinen", kuin lukisi "vitsi-kirjaa" konsanaan! Saa hymyilemään
ja ehkä jotain oivaltamaankin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
...sorry...piti lukeman alimmassa tarinassa, että " maljaan JOSSA,...." eikä siis jos...
MYös Anthonyn perään puikahti jostain ylim.kirjain...
=)
jeesus ilmestyi minulle ja sanoi: konsta sormi pois persiistä senkin homo
ja minä tein niin
oli hyvä hetki!!!
Yksi suosikeistani....
Lintu ja meri
--------------
Auringonjumalalla oli tytär jota isä
rakasti enemmän kun kaikkia muita tyttäriään
Eräänä päivänä tuo pieni tyttö lähti
merelle soutelemaan. Hänen ollessaan kaukana
puhkesi yhtäkkiä myrsky. Vuorenkorkuiset laineet
löivät hänen veneensä yli, ja tyttö hukkui.
Auringonjumala suri menetettyä lastaan, eivätkä
edes hänen voimalliset säteensä voineet herättää
tätä henkiin, ja Auringonjumala vetäytyi murheeseensa saadakseen olla rauhassa.
Auringonjumalan tytär oli pahoillaan varhaisesta
kuolemastaan, ja hänen sielunsa muuttui pieneksi
linnuksi nimeltä Jingwei. Jingweillä oli täplikäs
pää, valkoinen nokka ja punaiset linnunkynnet. Se
vihasi merta, joka oli riistänyt sen elämän ja
erottanut sen isästään. Jokaikinen päivä se poimi
nokkaansa pienen kiven, levitti siipensä ja lensi
rannalta meren ylle. Lentäessään aaltojen yläpuolella se tiputti kantamuksensa mereen toivoen, että joskus meri täyttyisi kivistä.
Pitkään aikaan meri ei kiinnittänyt pieneen lintuun mitään huomiota. Sitten erräänä päivänä se nauroi linnulle äänekkäästi paljastaen vaahdonvalkoiset hampaansa ja irvaili
"lintu pieni, lintu pieni, et saa työtäsi koskaan päätökseen et miljoonassakaan vuodessa. Uskotko todella voivasi täyttää meren kivillä?!
Lintu räpytteli siipiään ja sanoi "Mutta entä jos todellakin kannan kiviä kokonaiset miljoona vuotta tai miljoona kertaa miljoona vuotta, aina maailman loppuun saakka en anna koskaan
periksi ja jonain päivänä olen täyttänyt sinut."
"Miksi vihaat minua niin paljon?"
"Koska olet vienyt minun nuoren elämäni - ja niin monien muiden elämän."
"typerä lintu", meri pilkkasi yhä, "et tule koskaan onnistumaan"
"Minä onnistun varmasti", lintu piipitti suruissaan meren yllä räpytellessään. "Jonakin päivänä minä vielä onnistun."
Pieni lintu lensi takaisin rannalle vain palatakseen meren ylle yhä uudestaan ja pudottaakseen pienet kivensä aaltoihin.
Näin voit vielä tänäkin päivänä nähdä linnun lentävän meren yllä ja pudottavan sinne kiven tai oksan.