pituuksista ja painosta..yms...

Juu, olet ylipainoinen, tosin painoindeksin mukaan vain lievästi. Mutta että liian lihava? Mihin?? Ihmissuhteet estävä "lihavuus" on korvien välissä, ei vyötäröllä. Liian lihava voi olla juoksemaan maratonia muiden vauhdissa, ja liian lihava voi olla mahtumaan koon 32 farkkuihin tai elämään tervettä elämään 80-vuotiaaksi. Mutta kukaan ei voi olla fyysisesti liian lihava tuntemaan rakkautta tai tulemaan rakastetuksi. Psyykkisesti kyllä... mutta sinun on irtauduttava omaan kroppaasi kohdistuvasta pinnallisuudesta, ethän ole vain kuori?

Ymmärrän hyvin tunteesi. Usko pois, been there, done that. Mutta enpä kyllä olisi halunnutkaan miestä, joka rakastaisi hyvää kroppaani... siis jos minulla sellainen olisi. Kaatuisiko suhde sitten ensimmäiseen raskauteen, tai vaikka jalka-amputaatioon? Kyllä rakkaudessa on ihan muusta kyse kuin rasvakerroksesta, vaikka se tutustumisriitteihin vaikuttaakin.

Kuten pienen valtamerilaivan kokoinen äidinkielenopettajani ala-asteella sanoi, ei ole väliä onko ihminen ylipainoinen vai alipainoinen, kunhan hän on tasapainoinen!

Nimim. avovaimo 165cm/102kg

PS. Jos haluat mailailla ylipainoisen elämän "kurjuudesta" tai laihduttamisesta, pistä postia.
[email protected]

Kuten Rouva Le-Pardi tuossa jo mainitsikin, ei jokainen ihminen kato sitä ulkonäköä. Ja minun mielestä ainakin tärkeintä on se ihmisen kokonaisuus. En minä ainakaan seurustele rapistuvan ulkokuoren kanssa vaan ennemmin sen kanssa mitä siltä ihmiseltä löytyy päästä ja saako kyseinen ihminen minut nauramaan :) Itse en ole ylipainoinen, mutta en ole koskaan ollut suosittu tms. Olen kuitenkin seurustellut 3 vuotta avokkini kanssa, enkä usko ainakaan että loppua tulee. :) Silti poikäystävä saa aina tuntemaan että olen/meillä on jotain erityistä :) Myös avokkini ei ole ollut ns. suosittu, itseasiassa häntä kiusattiin koulussa. Joten ehkä kaksi erilaista ihmistä siis täydentää toisiaan. Niin minusta ainakin tuntuu :)