Vuoden aikana on tapahtunut kauhean paljon kaikkea. Useat pieleen menneet heterosuhteet masennus rakkaan lemmikin sairaus ja kuolema. Ja aina paras ystävä on vieressä tukemassa ja auttamassa.
Eli kai tämä on tämä legendaarinen ystävään ihastuminen joka on jo tässä puolen vuoden aikana muuttunut rakkaudeksi. Ensin näytti siltä että molemmat oli ihastuneita ja hämillään tilanteesta... (eihän semmoista voi kokea ku umpihetero miehen kanssa:)) Mietittiin tilannetta yhdessä. Päätettiin et katotaan mitä tulee jne. uusi tilanne molemmille ja nuoriakin vielä ollaan. Molemmat kohta 17v. Meidän tapailut oli kuitenkin useemman kuukauden semmoisia että ne päätty aina siihen ihan toisen lähelle ja hiplailuun.
Siinä minä sitten tajusin että rakastan häntä oikeasti ja että ystävälle todella on enemmänkin tunteita kuin vaan ystävyys. Samaan aikaan ystävä kuitenkin tunsi jonkinmoista ahdistusta. Tai ei se kai ahdistusta ollut niin se ainakin itse sanoi mutta hänelle tuli hetkiä kun siinä lähellä ei ollutkaan enää hyvä olla. välillä kuitenkin taas siinä oli hyvä olla.
Tilanne meni siis siihen suuntaan että rakastuin häneen. Ja ystävä sanoi että olen hänelle enemmän kuin ystävä muttei kuitenkaan rakasta minua. Sovittiin että lopetetaan se lähekkäin oleminen ja hiplaili koska hän niin halusi. Kuitenkin tuonkin jälkeen tuli vielä muutama samanlainen tilanne.
Nyt tässä on kuitenkin ollut jo pitemmän aikaa "taukoa". Ystävä sanoo ensin että haluaa itselleen miehen ja haluaisi jatkaa elämää eteenpäin. Niin että oltaisiin ystäviä ei muuta. Toisena päivänä hän kuitenkin vielä sanoo että miettii asiaa eikä ole varma mitä haluaa. Minua tämä tilanne kuitenkin satuttaa koska luulen että on vaan kiinni siitä ettei ystävä uskalla lopettaa tätä sanoa minulle et nyt on kaikki muu paitsi ystävyys loppu, koska tietää miten raskasta minulla on ollut ja pelkää että masennun taas.
Mitä mieltä te olette voiko pitää paikkaansa, että niinkuin ystävä väittää, hänellä ei ole mitään tunteita minua kohtaan... ja laittaa tuon kaiken kai vaan ystävyyden piikkin? Jos hänellä ei olisi tunteita jahkailisiko hän tilannetta ollakko vaiko eikö olla näin pitkään... useita kuukausia?
Eli kai tämä on tämä legendaarinen ystävään ihastuminen joka on jo tässä puolen vuoden aikana muuttunut rakkaudeksi. Ensin näytti siltä että molemmat oli ihastuneita ja hämillään tilanteesta... (eihän semmoista voi kokea ku umpihetero miehen kanssa:)) Mietittiin tilannetta yhdessä. Päätettiin et katotaan mitä tulee jne. uusi tilanne molemmille ja nuoriakin vielä ollaan. Molemmat kohta 17v. Meidän tapailut oli kuitenkin useemman kuukauden semmoisia että ne päätty aina siihen ihan toisen lähelle ja hiplailuun.
Siinä minä sitten tajusin että rakastan häntä oikeasti ja että ystävälle todella on enemmänkin tunteita kuin vaan ystävyys. Samaan aikaan ystävä kuitenkin tunsi jonkinmoista ahdistusta. Tai ei se kai ahdistusta ollut niin se ainakin itse sanoi mutta hänelle tuli hetkiä kun siinä lähellä ei ollutkaan enää hyvä olla. välillä kuitenkin taas siinä oli hyvä olla.
Tilanne meni siis siihen suuntaan että rakastuin häneen. Ja ystävä sanoi että olen hänelle enemmän kuin ystävä muttei kuitenkaan rakasta minua. Sovittiin että lopetetaan se lähekkäin oleminen ja hiplaili koska hän niin halusi. Kuitenkin tuonkin jälkeen tuli vielä muutama samanlainen tilanne.
Nyt tässä on kuitenkin ollut jo pitemmän aikaa "taukoa". Ystävä sanoo ensin että haluaa itselleen miehen ja haluaisi jatkaa elämää eteenpäin. Niin että oltaisiin ystäviä ei muuta. Toisena päivänä hän kuitenkin vielä sanoo että miettii asiaa eikä ole varma mitä haluaa. Minua tämä tilanne kuitenkin satuttaa koska luulen että on vaan kiinni siitä ettei ystävä uskalla lopettaa tätä sanoa minulle et nyt on kaikki muu paitsi ystävyys loppu, koska tietää miten raskasta minulla on ollut ja pelkää että masennun taas.
Mitä mieltä te olette voiko pitää paikkaansa, että niinkuin ystävä väittää, hänellä ei ole mitään tunteita minua kohtaan... ja laittaa tuon kaiken kai vaan ystävyyden piikkin? Jos hänellä ei olisi tunteita jahkailisiko hän tilannetta ollakko vaiko eikö olla näin pitkään... useita kuukausia?
Vastaukset 23
Vanhimmat
mulla oli vähän samanlainen tilanne. rakastuin mun ystävään, joka on läheisin ihminen mulle koko maailmassa. tunnustin rakkauteni, johon hän sanoi että rakastaa myös, mutta ei seksuaalisesti. vähän aikaa sitte suudeltiin eka kertaa ja olin ihan pilvilinnoissa. kysyin mitä hän tuntee, ja vastaus oli että se oli sen puolelta merkityksetöntä. sillon tuntui että sydän särkyy. yritän hyväksyä tilanteen mutta vaikeeta se on. ollaan edelleen hyviä kavereita...
mulla melko samanlainen tilanne..
kaverini pyysi joku aika sitten mua hitaille baarissa. yksi ilta sitten joimme taas yhdessä ja päädyimme nuolemaan toisiamme..hänen aloitteestaan. merkkaako jtn?
yön nukuimme sylikkäin ja tätä(sylikkäin olemista) jatkui vielä aivan selvinpäinkin.. häntä ei kaduttanut kyseisestä illasta mkn, kun kysyin..
haluaisin mielelläni kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta..?
..ole mielipidettä tähän tilanteeseen? ois oikeasti ihan kiva tietää muidenkin mielipiteitä asiasta eikä vain "kehitellä" omia mielikuvia päässään..
Kannattaa kysellä mielipidettä meidän sijasta siltä kaveriltasi. Eihän me voida tietää mitä kaverisi miettii asiasta, ja näinollen tilanteesta on hankala olla mitään mieltäkään. Vain kaverisi tietää merkkaako tuo "jtn", joten jos asia merkitsee sinulle, sinun on kysyttävä sitä häneltä. Ja tee se silloin kun molemmat teistä on selvinpäin. Kännissä ihmiset tekevät ja puhuvat mitä sattuu.
Että siinä on käynyt juuri noin. Hän on todennut että on sittenkin enemmän hetero ja läheisuus sinun kanssasi ei tunnu oikealta. Luultavasti hän ei uskalla kertoa sitä sinulle juuri sen takia, että pelkää sinun romahtavan.
Oletko varma omista tunteistasi, vai oletko jollain tavalla ottanut hänet "tukipilariksi" ja jäänyt riippuvuus-suhteeseen, mikä on hyvin tavallista jos takana on paljon epäonnistuneita suhteita. Onhan hän ollut ihminen johon olet voinut luottaa ja täten helppo ihastumisen kohde.
Jos hän on todellinen ystävä hän kyllä uskaltaa kertoa sinulle, ettei halua tätä. Sinun on hyväksyttävä se ja todellisena ystävänä voitte jatkaa siitä mihin jäitte ennen tapahtumaa.
Puhukaa asiasta.
voih.. saisipa itse edes jotain takaisin. uskaltaisipa edes kertoa hänelle... on se niin vaikeaa kun tietää kuinka harva kuitenkaan voi tuntea mitään minua kohtaan.
olen niin rakastunut erääseen ystävääni (kaveriin.. en tiedä miten hän ajattelee!) täällä uudessa asuinpaikassani. en ole kauheasti hänen kanssa koulun ulkopuolella ollut (muutaman kerran kuitenkin isommalla porukalla ja olen silloin ollut Taivaissa vaikken ole kummempaa kokenut). meillä on kuitenkin jotain yhteistä taustaa vaikkemme ole tunteneet kuin 1,5v... joistain asioista hänelle on helpompaa puhua kuin muille ja hänkin on puhunut minulle asioita joita ei kuulemma muille ole kertonut. kuitenkin hän on niiiin kauhean monen ihmisen kaveri/ystävä etten voi koskaan saada häntä varmasti edes erit. hyväksi ystäväksi (satun vielä olemaan inhottavan omistushaluinen).
ei.. nyt menee niin sekavaksi. olen kuitenkin rakastunut tähän tyttöön syvemmin kuin koskaan keneenkään ja minua sattuu aina kun hän ei huomaakaan minua. olin hänen tukenaan kun hän jätti poikaystävänsä. silloin olin niin onnellinen. mutta hän haluaa uuden poikaystävän.. en tiedä mitä tehdä. enkä uskalla tunteistani kertoa vaikka näinkin on vaikeaa! joskus on hetkiä jolloin jo kirjoitan tekstarin valmiiksi mutta lopulta poistan sen, en voi lähettää rakkaudentunnustustani...
...tekstari. Se voi muuttaa koko elämäsi. Lupaathan lähettää sen. Itse menetin rakkaani toiselle, kun en uskaltanut kertoa rakastavani häntä. Epäilin ettei hän pidä naisista, mutta järkytyksekseni näinkin hänet suutelemassa naista.
En ole koskaan katunut niin paljoa, kävipä jopa itsemurha mielessä, mutta onneksi siitä päästiin yli. Siis itsemurhasta ei naisesta,hän ei unohdu koskaan.
Oletko muuten mistäpäin kotoisin ja mikä on uusi asuinpaikka kuntasi?
en voi luvata.. en vain voi lähettää, minulta löytyy jonkinsortin itsesuojeluvaisto vielä..
hän on nyt sunnuntaihin asti kaukana täältä, maanantaina taas koulussa tapaamme. en silti voi kertoa. hän voisi suhtautua tunteisiini aika inhottavasti, ei voi tietää. kuitenkin parempi vain olla hiljaa ja toivoa että ystävyys kehittyisi edes..
nykyisin asun etelä-pohjanmaalla, tänne muutin pk-seudulta. mutta kotoisin olen pohjoisemmasta kuten myös rakastettuni. tämä alkuperäiskotien läheisyys kai meitä jotenkin pitää läheisinä (ei yhäkään Läheisinä... mutta kuitenkin jotain yhteistä on näin)..
huoh
entä se kun ystävänikin on varmasti joskus nauttinut ja kiihottunut kosketuksista (olen siitä varma se on sitä sanatonta viestintää) kuitenkin hän sanoo ettei se merkitse mitään eikä hän mitenkää erikoisemmin tilanteesta nauti. Kuitenkin ruumiin kieli kertoo aivan toista
viime yönä uskaltauduin sitten tuskissani lähettämään tälle henkilölle lyhyen viestin jossa kerroin että Todella Välitän hänestä.. en saanut vastausta pian, tärisin sen yön.
aamulla hän kuitenkin vastasi niin kauniisti! olen niin onnellinen että sain kerrottua hänelle että hän merkitsee minulle paljon!
näinkin on hyvä.
Otus ja karhunsydän; älkää jättäkö sanomatta mitään, minkä sanomatta jättäminen voisi myöhemmin kaduttaa.
Luen näitä juttuja kaiholla ja muistelen "vanhoja" aikoja. En ole kovin hyvä malliesimerkki siitä, miten suhtautua ystäviin joista tuleekin rakkauden kohteita. He kaikki pakenivat lopulta heterouteensa, ja luulen että en koskaan todella saanut tietää mitä heidän päässään liikkui - niin läheisiä kuin olimmekin. Liian usein miessuhde on automaattinen ratkaisu, jonka avulla kaikki päässä myllertävät asiat on helppo lakaista maton alle (toistaiseksi). Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Minä menin siitä kaikesta rikki. Koin paljon, mutta samalla niin vähän. Lopuksi jäin miettimään, olinko vain säälittävä takertuja, epälesbo. Kuitenkin me puhuimme ja kuuntelimme, tuimme toisiamme kaikessa, halasimme usein, pidimme hauskaa yhdessä. En tehnyt mitään katumisen arvoista, ja silti päällimmäiseksi jäi vain tyhjä olo.
Hyvänä päivänä ajattelen toisin. Olen sentään joskus elänyt, ja ehkä elän vielä toistekin. Kirjoituksistanne päättelen, että olette vielä kovin nuoria. Haluaisin rohkaista nauttimaan jokaisesta päivästä, vaikka se välillä tuskallista onkin. Kaikesta huolimatta on onnellista olla nuori ja ihastunut/rakastunut :)
.. jos ystävään rakastuu tai tulee eroottisia yhteisiä öitä..
On sitten hetero, bisse tai lesbo niin mä oon jo kauan sitten päättänyt että pidän näppini erossa kavereistani - vaikka he olisivat kuinka ihastuttavia tai aloitteellisia tahansa..
On nimittäin joka kerta, silloin joskus muinoin, käynyt - että ystävyys on kyllä kärsinyt / romahtanut näiden tapahtaumien myöstä..
Ja, ystävyys, on sen verran kullanarvoista, että vannon että en enää koskaan..
Tutustuin yhteisen harrastuksen ja koulun kautta uuteen kaveriin. Elin onnellisessa heteromaailmassani kunnes kaverini kertoi olevansa lesbo ja myöhemmin olevansa ihastunut minuun. Siitäkös meni kaikki sekaisin..huomasin itsekin tuntevani jotain. Välillä oltiin lähekkäin,kerran suudeltiin kunnes mulle iski paniikki ja peräännyin. Sitten taas lähennyttiin, ehdittiin hetki seurustelemaankin kunnes olin varma ettei tytöt ollutkaan mun juttu. No siinä sattui molempiin..riideltiin, meni välit melkein kokonaan poikki. Ja vaikka kuinka yritin palata heteromenneisyyteeni tämä tyttö herätti minussa edelleen muitakin tunteita kuin vain ystävyyttä.
Vuosi siinä meni kun jankattiin kunnes lopulta päätettiin vielä yrittää yhdessä. Nyt on takana reilun vuoden seurustelu ja kaikki menee hyvin..hetkittäin mietin missä olisin jos en olisi tätä tyttöä tavannut ja joka päivä olen onnellinen, että tapasin. Hän näytti minulle mitä rakkaus todella on.
En tiedä miksi tämän nyt tähän kirjoitin..ehkä sen takia, että näillä heteroystäviin ihastumisilla voi todella olla toisenkinlainen loppu. Ja kyllä..hän voi jahkailla, minä jahkailin vuoden..Voimia sulle!! :)
kaikki tuo on kovin tuttua myös minulle, ennen kuin aloin elää muuta kuin heteroelämää, otin askeleen eteen ja sitten taas kaksi taakse. Johtuen kai osittain täysin heteromenneisyydestäni, mitä en sitten loppujen lopuksi koskaan ollutkaan ;)
Minun naiseni ei vain ymmärtänyt sitä myllerrystä mitä kävin ja jatkoi uusille apajille.
Minusta jokaisen elämän tekee arvokkaaksi kuinka sen elää =)
elämä ei ole helppoa mutta vielä vaikeampaa se on jos jättää sen elämättä.
sittemmin olen tajunnut kuinka paljon häntä satutin omalla epävarmuudellani ja enkä lakkaa ihmettelemästä mikä sai hänet jäämään vaikka tiedän, että helppoa se ei aina ollut..kai sitä sanotaan rakkaudeksi..:)
Mun ja nykyisen tyttöystäväni suhde alkoi myös ihan kaveripohjalta. Oltiin ensin vain kavereita, mutta vähitellen alettiin halimaan toisiamme ja olla lähekkäin. Lopulta uskallettiin pussata, ja se tuntu ihanalta. Kaikki tuntu mun mielestä oikealta, vaikka me kumpikin kuviteltiin olevamme heteroita. Ystäväni halusi silti vielä miettiä.
Ei kuitenkaan voitu olla erossa, ja nyt on yli vuosi yhteistä aikaa takana. En tiedä, onko tää kovin järkevä tapa alottaa suhdetta, kun kumpikaan ei oo kauheen varma suuntautumisestaan. Silti yhdessä on mielettömän hyvä olla, enkä vaihtais tyttöystävääni mihinkään muuhun. Tärkeintä on varmaan se, että meidän suhteessa on paljon muutakin kuin seksi ehkä juuri sen takia, että oltiin aluksi vain kavereita.
Mutta, näinkin voi käydä, ja kaikki on ainakin tähän asti mennyt hyvin.
Voi kuule, parhaassa/pahimmassa tapauksessa hän voi jahkata vielä vuosia. :) Olen itse lesbo, tutustuin työpaikallani yhteen naiseen joka tuli taloon harjoittelijaksi. Ystävystyimme varsin nopeaan, olimme jollain tapaa samalla aaltopituudella. Niinhän siinä kävi että parin kk:n päästä hän tunnusti olevansa suunnattoman ihastunut minuun, vaikka seurustelee miehen kanssa eikä ole koskaan edes kuvitellut olevansa naisen kanssa. Mitään sen kummempaa meillä ei kuitenkaan koskaan ole ollut kun en ole kiinnostunut hänestä ja hän tietää sen. Tunnustuksesta on nyt pari vuotta, olemme edelleen ystäviä, ja hän on edelleen ihastunut.
Toinen puolituttu heterokaveri lipsautti vasta vahingossa minun kuullen poikaystävälleen, että mikäli häntä (siis poikaystävää) ei olisi olemassa, olisin minä aika kova sana. Ensimmäisen kerran hän on pyrkinyt iholle puolitoista vuotta sitten, joten varsin ihailtavaa pitkäjänteisyyttä hänkin osoittaa. Pyrin kuitenkin pitämään vähän etäisyyttä häneen koska hän seurustelee, ja ajatus naisen kanssa olemisesta näyttää olevan melko pelottava hänelle. Minua taas ei kiinnosta mikään juupas-eipäs -leikki hänen epävarmuutensa takia enkä myöskään halua mennä kenenkään parisuhteeseen väliin, vaikka voisin pitää hänestä enemmänkin.
En tiedä auttoiko tämä yhtään, mutta siis et paini yksin näiden asioiden kanssa eivätkä kaikki heterot ole niin heteroita kuin haluaisivat olla. :)
En vallan poistaisi mahdollisuuksien joukosta sitä, että ystäväsi todella on rakastunut sinuun, vaikka muutamat siipensä polttaneeet niin sanovatkin. Meitä vain on niin monenlaisia. Tahtoo siis sanoa, että jotkut meistä hyväksyvät itsensä ja taipumuksensa muita nopeammin. Sinä esim. tiedät kyllä mikä olet, mutta tietääkö ystäväsi? Tai jos tietää, hyväksyykö sen vai yrittääkö kieltää asian niin itseltään kuin muiltakin? Tottahan on, että elämä olisi niin monella tavalla yksinkertaisempaa, jos olisi hetero... Ei tarvitsisi miettiä mitä muut asiasta ajattelevat, ei tarvitsisi miettiä vanhempien suhtautumista, ei lasten tekemistä, ei monia lakikoukeroita...senkun vain porskuttaisi. Ja kovin moni, jopa jotkut meistäkin!, pitää vielä tänäkin päivänä meikäläisiä joinakin luonnonvastaisina kammotuksina ja mörköinä tai jopa "eheytyksen" tarpeessa olevina riippumatta siitä, että eheytymistä voikin olla oman lesboutensa myöntäminen ja hyväksyminen... Kaikista näistä syistä johtuen todellisuuden myöntäminen voi olla kovin vaikeaa. Me vain tulemme kaapeistamme kovin eri tahdissa. Ja valitettavasti jotkut meistä jäävät sinne ja perustavat kulissiperheitä loukaten siten niin itseään kuin koko muutakin perhettään. Ja jotkut taas ovat bissejä, joille käy niin heterosuhde kuin lesbosuhdekin...ja silloin on vain helpompaa valita se mies ja ns "normaali" elämäntyyli.
Odottele ja katso miten tilanne kehittyy. Minusta ainakin tilanne kuulostaa enemmän siltä, että ystäväsi pelkää tunteitaan kuin siltä, että hän olisi vain leikitellyt kanssasi. Yritä jaksaa!
Ilmeisesti tuo kavereihin, ja varsinki ystäviin ihastuminen ja rakastuminen on aika yleistä. Itsea ajattelisin sen johtuvan siitä, että ystäviin luottaa, ja kyllähän näihin on jo "valmiiksi" sellanen syvempi yhteys, joka kuppiloissa flirttaileviin yksilöihin tutustuttaessa ei saavuta. Niin valitettavaa kun se onkin, niin kaippa se sitten on joku yleinen kohtalo rakastua niihin ystäviinsä. Eivät tietenkään kaikki rakastu niin, että voisivat väittää koko loppu elämänsä junnaavan tuossa yhdessä tapauksessa, mutta niin. Ystävät tuntuu monesti olevan paljon parempia ihmisiä kun ne satunnaiset ihastukset, ja ystävät on aina tukemassa ja auttamassa. Ei se mikään kumma ole jos rakastuu, mutta kysymys onkin siitä, millä tavalla rakastuu. Itse en ainakaan haluaisi hyökätä puremaan kaulaa poikki ja lähimpään puskaan, vaan jo pelkkä välittäminen ja huolenpito ja oleminen tekisi onnellisimmaksi ihmiseksi maailmassa. Mutta kaikkea ei voi saada, ja pitäis kai olla tähänki tyytyväinen, kaippa sitä jonkun muunkin löytää, jos oikein yrittää.
Joku sanoi hyvin; "Jos olisit yhtään huonompi ystävä, voisin seurustella sun kanssas."
Että semmosta.
Ihanaa lukea muiden neuvoja ja vähän samankaltaisiakin kohtaloita.
Välillä mua pelottaa että jään oottamaan ystävääni enkä jatka eteenpäin. Mietinkin tässä yks ilta et minä vaan ootan sitä ku se kokeilee 10 muun miehen kanssa koska mieshän sen hänelle piti niin varmasti olla...
Lopulta se sitten palaa mun kainaloon... tai sitten hyvin paljon mahdollista ettei. En minä kuitenkaan osaa edes katella muita kun toista niin paljon rakastaa.. ja eiköhän se oo ihan luonnollista.
Niin kuin joku tuossa jo sanoikin meidän pitäisi vaan puhua ystäväni kanssa. Puhuttiin me kerran mut se vaan meni mun itkemiseen eikä se sitten onnistunut. Tarkotus on kyllä puhua lisää. Nyt ei kuitenkaa ystävä vielä tunnu olevan siihen valmis...annan aikaa
Iltaisin monesti tekstaillaan asiasta. Tiedän ettei se puhumista korvaa mutta jotenkin ne txt vaan aina menee siihen. Eilen illalla ystäväni jo tekstas siihen sävyyn niinku olisi jo valintansa tehnyt että miehen haluaa jne. Mä sitten kysyin et onko kaikki nyt selvää (ku vähän siltä kuulostaa) vai vieläkö mietit? Ystävä vastas et ei... vaikka tuntuu et haluaa olla miehen kanssa joskus kuitenkan haluaa olla suakin lähellä.
Tiedä sitten mitä tuollakin loppujen lopuks tarkoittaa... ystäväni on kuitenkin vielä epävarma ihan kaikesta....
Eilen kamu suuteli mua... ensin varovasti mutta sitten siitä tuli useita minuutteja kestävä suudelma. Mutta niinkuin pelkäsin jälkeen päin sain kuulla ettei se merkannut mitää... halusi vain tietää millaista se on. Oli molempien eka suudelma.
Miten tuohon pitäisi suhtautua? Voiko kukaan ylipäänsä suudella tuntematta mitään useita minuutteja. Semmoisen pienen pusun poskelle kyllä pystyn ymmärtää ilman mitään sen kummempia tunteita mutta että tämä...
Jaksakaa vastata vielä please:)
Kaverisi taitaa vähän testata niin itseään kuin ehkä sinuakin. Ehkä hän ei ole varma siitä mitä tuntee sinua kohtaan tai ehkä häntä pelottaa myöntää se mitä tuntee sinua kohtaan, tai ehkä hän todellakin oli vain utelias. Vain kaverisi tietää mitä hän tuntee sinua kohtaan. Oli niin tai näin, niin luulen kuitenkin että sinun nyt kannattaisi todella pistää kaikki intiimimpi kanssakäyminen hänen kanssaan jäihin, jos kerran hän sanoo ettei se merkitse hänelle mitään. Ilmoita myös hänelle selvästi että tästä lähtien jatkatte pelkkinä kavereina ilman koskettamista. Siitä on se etu että ensinnäkin siinä pääset aloittamaan hänestä ylipääsemisen ilman että sinun tarvitsee miettiä mitä mikin kosketus tarkoittaa, ja toisekseen, jos hänellä on tunteita sinua kohtaan, hänen on viimein kohdattava ne suoraan kun hän ei voi enää pelata kanssasi samalla lailla kuin nyt. Eihän se välien viilentäminen ja platonisena kaverina pysyminen ole ihastuneena helppoa varsinkin jos toinenkin antaa asioiden tapahtua, mutta joskus vain asioille on pistettävä piste ja jatkettava eteenpäin. Ja todellakin, kuka tietää, hänelle voi tulla ikävä sinua muutenkin kuin kaverina. ;)
Olen yrittänyt pistää pisteen monta kertaa... mutta lopulta minä säryn ja juoksen takas ystävän kainaloon missä on hyvä olla.
Ku se menee niin et ystävä ei kaipaa niin että ei voisi elää ilman ihania hetkiämme....minä kuitenkin kaipaan meidän molempien edestä.