Äitiä ei saa koskaan unohtaa,
Vaikka sinä et mielestäsi riittänyt,
Mutta kuka olisikaan,
Sinun arvoillasi, tavoitteillasi?
Oli kovaa olla aikanasi nainen,
Pään päällä vuosisatojen kuorma
Ja oman isäsi vitsa,
Mutta edessä - länsi ja Eurooppa.
Omalla laillasi olit rohkea,
Kun sitten sairastit ne monet vuodet,
Laskit leikkiä kuoleman edessä
Monet kerrat, ja minua karmaisi.
Voin järjestää kukkia haudallesi
Kuten olen tehnytkin, muistella sinua,
Ja vihdoinkin vuodattaa
Niitä kyyneleitäni, jotka kuivuivat.
Sinulla oli kaikki mahdollisuudet,
Mutta mahdoitko uskoa liikaa muita,
Kun jouduit selittämään,
Että orjuus oli oma valintasi?
Silti minusta tuntui,
Että toisinaan tulvi läpi
Se joka olisit halunnut olla
Ja liki olitkin, aavistuksissanikin.
Kantamaan jouduit liikaa,
Ja kaarisillaksi vaikket oikein kestänyt,
Lapsia ja taas lapsia ja vielä miestä,
Eikä ihme että väsyit kesken kaiken.
En toivo kohtaloasi itselleni,
En kenellekään, mutta itse
Olen siihen tavallani sidottu,
Muistoasi alati etsivänä.
Ainoa oma mahdollisuuteni
On sovitus, sovinto kanssasi,
Yli aikakausien, yli olomuotojen,
Sinä siellä jossakin, minä täällä.
Olen viime ajat kertonut itselleni,
Että kyllä, kyllä sinä minua rakastit,
Ja minä sinua, siten kuin lapsi,
Vaan emme kai aivan kohdanneet.
Vai emmekö riittäneet?
Vai eikö riittänyt se mikä oli?
Se olisi saatettava voimaan
Nyt jälkikäteen.
Äiti, perintösi jatkuu lapsissasi,
Vaikka esineitäkin on jäljellä,
Ja olenkin oivaltanut makusi,
Sillä se sinulla oli.
Voisiko sanoa jotenkin niin, ettet
päässyt puhkeamaan kukkaan,
Vaan jäit nupullesi,
Kunnes aloit kuihtua kukkeimmillasi.
Voi, kunpa en itse koskaan sanoisi
"sitku" tai "mutku",
Sillä olen jo aivan liian vanha
vaatimaan "kaikki nyt ja heti".
Paljon on tässä ja nyt,
Kylläkin myös kipua ja tuskaa
Eletystä ja elämättömästä elämästä,
Ja muistosi vaalinnasta, äiti.
Vaikka sinä et mielestäsi riittänyt,
Mutta kuka olisikaan,
Sinun arvoillasi, tavoitteillasi?
Oli kovaa olla aikanasi nainen,
Pään päällä vuosisatojen kuorma
Ja oman isäsi vitsa,
Mutta edessä - länsi ja Eurooppa.
Omalla laillasi olit rohkea,
Kun sitten sairastit ne monet vuodet,
Laskit leikkiä kuoleman edessä
Monet kerrat, ja minua karmaisi.
Voin järjestää kukkia haudallesi
Kuten olen tehnytkin, muistella sinua,
Ja vihdoinkin vuodattaa
Niitä kyyneleitäni, jotka kuivuivat.
Sinulla oli kaikki mahdollisuudet,
Mutta mahdoitko uskoa liikaa muita,
Kun jouduit selittämään,
Että orjuus oli oma valintasi?
Silti minusta tuntui,
Että toisinaan tulvi läpi
Se joka olisit halunnut olla
Ja liki olitkin, aavistuksissanikin.
Kantamaan jouduit liikaa,
Ja kaarisillaksi vaikket oikein kestänyt,
Lapsia ja taas lapsia ja vielä miestä,
Eikä ihme että väsyit kesken kaiken.
En toivo kohtaloasi itselleni,
En kenellekään, mutta itse
Olen siihen tavallani sidottu,
Muistoasi alati etsivänä.
Ainoa oma mahdollisuuteni
On sovitus, sovinto kanssasi,
Yli aikakausien, yli olomuotojen,
Sinä siellä jossakin, minä täällä.
Olen viime ajat kertonut itselleni,
Että kyllä, kyllä sinä minua rakastit,
Ja minä sinua, siten kuin lapsi,
Vaan emme kai aivan kohdanneet.
Vai emmekö riittäneet?
Vai eikö riittänyt se mikä oli?
Se olisi saatettava voimaan
Nyt jälkikäteen.
Äiti, perintösi jatkuu lapsissasi,
Vaikka esineitäkin on jäljellä,
Ja olenkin oivaltanut makusi,
Sillä se sinulla oli.
Voisiko sanoa jotenkin niin, ettet
päässyt puhkeamaan kukkaan,
Vaan jäit nupullesi,
Kunnes aloit kuihtua kukkeimmillasi.
Voi, kunpa en itse koskaan sanoisi
"sitku" tai "mutku",
Sillä olen jo aivan liian vanha
vaatimaan "kaikki nyt ja heti".
Paljon on tässä ja nyt,
Kylläkin myös kipua ja tuskaa
Eletystä ja elämättömästä elämästä,
Ja muistosi vaalinnasta, äiti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
miten kaunista. Minullakaan ei ole enää äitiä eikä myöskään isää. Kunpa nykyiset lapset ja nuoret osaisivat arvostaa omiaan niin kauan kuin he saavat pitää heidät. Monestihan on niin, että vanhemmillakin on suuret puutteensa, mutta siitäkin huolimatta... vanhemmat ovat ainoat lapsilleen. Lohdutusta on tuonut: www.radiodei.fi Niin siis: vaikka tilanteemme on nyt siis tämä: heidän ikävänsä jäljellä. Ollaan siis kiitollisia heistä. Hienoa olisi, jos voisimme antaa huolenpitoamme jäljellä oleviin, ainakin pikkuisen... Kaikkea hyvää ja voimia sulle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville!
ihan itken kun tuota luen....