Minua jo ylibäbä jossain vaiheessa. Käskettiin maata ensi, koska hän vieressä. Oltiin ampumaradalla, minulle annetiin rynkky silloin, varusmiesten morsian.
Olen aina ollut huono naisten kanssa, enkä oikein tykännyt mistään ryhmäseksistä silloinkaan. Oli kuitenkin antaudattava maailman suurimman miesvatsan kantavalle ylibäbälle. Vittuili jo silloin minulle, tuli kuitenkin kaveriksi saatuani kunnon aseen ja metrejä enemmän.
Ei hikoiluttanut, ei. Minulla se ase (jos tarvitaan), se kunnon sakolainen. Laitoin lapulaaisen taivaalle toisensa jälkeen monen tunnin aikana. Välistä katsoin hiljaiseksi menneen ylibäbän ilmettä. Jotenkin oli ilme lasittunut, mutta sen reissun jälkeen tiesin olevani suomalainen. Moisesta lojumisesta ja turhasta minulle tarjottiin ilmaiset kahvit sotkussa.
Lähihoitajat ovat ihmisiä ilman aseita. Minulla oli aikoinaan kunnia päästä Joensuun ensimmäiselle lähihoitajakurssille. Kurssi oli valtion kustantama. Kukaan meistä ei tiennyt, mitä lähihoitaja yleensä. Ei yksikään meistä, mutta kaikki samalla kurssilla olleet ovat vieläkin elossa.
On hienoa olla uranuurtaja, ja se lapsena ollut. Silloin minua etsittiin, ja äiti huokaili vieressä. "Poika, sinusta ei taida tulla koskaan mitään." Hieman alakuloiseksi teki sellainen, mutta aina takataskussa jo valttikortti minulla. Torakka tai tuhatjalkainen nyrkissä.
Ei tarvinnut meidän perheessä avattuani lapsen nyrkkini. Ihmeen nopeasti siirtyivät naiset sivummalle avattuani sen pienen nyrkkini. Joku fobia näytti vaivaavan jo silloin, eli jäin yksin aina. Huuto oli kova ja pieneni koko ajan .
Älkää ihmetelkö enää. Takana levoton lapsuus.
Kello on jo niin paljon, jotta lopetan kirjoittamisen. Vasen tissikin on minulla jo D-kokoa, eikä nuo naapurin alushousutkaan tunnu mukavalta.
Pärjäilkää kuhmolaiset, ei minullakaan kovin lujaa mene nyt, mutta ei kannata kenenkään vielä innostua. Kerron jatkossa uudesta lääkäristä, joka ei tiedä joutuvansa hoitoon minun vuoksi. Aion kiduttaa nuorta mieslääkäriä.
Ja nälkäkin tuli jälleen. Heikurasta hain tällä kertaa ruokaa, en sitä pötkömakkaraa. Pientä harmia tässä on kasarin lämmitessä. Taisin jättää ruuat kassalle ja maksaa myyjästä. Vai mikä tuo lakattu varpaankynsi on. Ehkä se on syötävää.
Väsyttää se minuakin joskus ja tunnustan sen. Sairaudet ja kuolemisen haku tekevät sen väsyn. Kiikkua en tee, eli ei kannata vielä taputtaa.
Perukan ukkeli
Olen aina ollut huono naisten kanssa, enkä oikein tykännyt mistään ryhmäseksistä silloinkaan. Oli kuitenkin antaudattava maailman suurimman miesvatsan kantavalle ylibäbälle. Vittuili jo silloin minulle, tuli kuitenkin kaveriksi saatuani kunnon aseen ja metrejä enemmän.
Ei hikoiluttanut, ei. Minulla se ase (jos tarvitaan), se kunnon sakolainen. Laitoin lapulaaisen taivaalle toisensa jälkeen monen tunnin aikana. Välistä katsoin hiljaiseksi menneen ylibäbän ilmettä. Jotenkin oli ilme lasittunut, mutta sen reissun jälkeen tiesin olevani suomalainen. Moisesta lojumisesta ja turhasta minulle tarjottiin ilmaiset kahvit sotkussa.
Lähihoitajat ovat ihmisiä ilman aseita. Minulla oli aikoinaan kunnia päästä Joensuun ensimmäiselle lähihoitajakurssille. Kurssi oli valtion kustantama. Kukaan meistä ei tiennyt, mitä lähihoitaja yleensä. Ei yksikään meistä, mutta kaikki samalla kurssilla olleet ovat vieläkin elossa.
On hienoa olla uranuurtaja, ja se lapsena ollut. Silloin minua etsittiin, ja äiti huokaili vieressä. "Poika, sinusta ei taida tulla koskaan mitään." Hieman alakuloiseksi teki sellainen, mutta aina takataskussa jo valttikortti minulla. Torakka tai tuhatjalkainen nyrkissä.
Ei tarvinnut meidän perheessä avattuani lapsen nyrkkini. Ihmeen nopeasti siirtyivät naiset sivummalle avattuani sen pienen nyrkkini. Joku fobia näytti vaivaavan jo silloin, eli jäin yksin aina. Huuto oli kova ja pieneni koko ajan .
Älkää ihmetelkö enää. Takana levoton lapsuus.
Kello on jo niin paljon, jotta lopetan kirjoittamisen. Vasen tissikin on minulla jo D-kokoa, eikä nuo naapurin alushousutkaan tunnu mukavalta.
Pärjäilkää kuhmolaiset, ei minullakaan kovin lujaa mene nyt, mutta ei kannata kenenkään vielä innostua. Kerron jatkossa uudesta lääkäristä, joka ei tiedä joutuvansa hoitoon minun vuoksi. Aion kiduttaa nuorta mieslääkäriä.
Ja nälkäkin tuli jälleen. Heikurasta hain tällä kertaa ruokaa, en sitä pötkömakkaraa. Pientä harmia tässä on kasarin lämmitessä. Taisin jättää ruuat kassalle ja maksaa myyjästä. Vai mikä tuo lakattu varpaankynsi on. Ehkä se on syötävää.
Väsyttää se minuakin joskus ja tunnustan sen. Sairaudet ja kuolemisen haku tekevät sen väsyn. Kiikkua en tee, eli ei kannata vielä taputtaa.
Perukan ukkeli
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.