Kiusaaminen lastensuojelussa

Tein kandin 2013 "Kiusaaminen sosiaalisen vuorovaikutuksen tuloksena - etnomedotologinen näkökulma". Sanon asian nyt vähän eri tavalla. Kiusaaminen on uhrin, kiusaajan ja viiteryhmän toiminnasta seurannut väkivalta, jossa kiusaaja tuhoaa uhrin siksi, että uhri ei noudata viiteryhmän sääntöjä. Eli kiusaajan näkökulmasta kiusaaminen on arvostelua, jolla on oikeutettu syy ja kiusatun näkökulmasta tuhoaminen ei ole oikea tapa. Jos sosiaalityöntekijä oli lapsena kiusaaja ja työssään haluaa, että vanhemmat noudattavat sääntöjä, mutta valehtelee, että se liittyy lapsenhoitoon, niin asetelma on sama. Koska viiteryhmä on hämmentynyt tai rasistinen erilaisia kohtaan, kiusaaja ottaa johtajan roolin ja johtaa kiusatun arvostelua epäpätevällä tavallaan. Ratkaisu kiusaamiseen on muokata kiusattua hyväksyttynä ryhmän jäsenenä, jolloin sosiaalinen hyväksyntä saa hänet haluamaan opetella säännöt. Lastensuojelussa se on lapsen kotiinpääsy ja avohuollon palvelut siten, että vanhemmat eivät kieltäydy keskustelusta viranomaisen kanssa ja lastensuojelun ja vanhemman välillä on luotettava välittäjä, joka tarkastaa sosiaalityöntekijän lausuntojen todenperäisyyden.