Kiusaaminen lastensuojelussa

Joissakin tilanteissa joku voi haastaa ryhmänjohtajaa ja kokea, että kun ryhmän johtaja käyttää hänelle kuuluvaa päätäntävaltaa se on "kiusaamista". Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa ylläpitämässäni vertaisryhmässä oli henkilö joka kertoi ryhmässä olevansa tunnekylmä tyyppi. Hän ei kunnioittanut mitään sääntöjä kun kielsin häntä mm jakamasta ryhmään erään viraston työntekijöiden nimiä. Hän koki, että se on kiusaamista ja keksi aina jonkin tavan kiertää asetetut säännöt. Lopulta hän sai ryhmän muut jäsenet uskomaan, että kieltäessäni sopimattoman sisällön jaon ja huolehtiessani kaikkien jäsenten tasapuolisesta oikeudesta osallistua keskusteluun niin se rajaaminen on "kiusaamista". Psykologisesti tilanne oli sikäli mielenkiintoinen, että ryhmässä jäsenet valitsivat mielummin tämän sääntöjä rikkovan julkisesti itsensä tunnekylmäksi tunnustautuvan henkilön "johtajakseen". Ryhmän jäsenet eivät siis halunneet reilua lämminhenkistä johtajaa, joten erosin ryhmästä ja poistuin vaikka olin sen perustaja. En tiedä onko tuollainen vastaava loisiminen ja vallan kaappaaminen tunnekylmillä ihmisillä yleinen tapa olla. Se sai menettämään myös uskon ihmiskuntaan ja ymmärtämään, että tunnekylmiä ihmisiä vastaan on mahdotonta taistella koska he ovat niitä todellisia kiusaajia ja syyttävät syyttömiä saaden muut puolelleen. Ryhmässä oli turvallisuus alankin ihminen ja hänkin valitsi sääntörikkojan.