En usko evoluutioon

Rakenteet ja niiden käyttöjärjestelmät haastavat evoluution
Ihmisen suunnittelemissa koneissa ja laitteissa on usein käyttöjärjestelmiä. Modernit autot esimerkiksi ovat tietokoneohjattuja ja käyttävät monia moottoreita ja polttoaineita. Kukaan ei väitä niiden kehittyneen ajan saatossa itsestään aineesta ja energiasta, luonnon perusvuorovaikutusten avulla. Evoluution kannattajat kuitenkin väittävät, että luonnon monimutkaiset rakenteet ja niiden ohjaustoiminnot olisivat kehittyneet itsestään ilman suunnittelua. Alkusolusta aloittavat uusdarvinistit unohtavat kuitenkin, että heidän "luontoäidin luoma" sopeumansa edellyttää samanaikaisia käyttö- ja ohjausjärjestelmiä. Luonnossa on paljon esimerkkejä "kaikki tai ei mitään" kokonaisuuksista, joista otan esimerkiksi mustekalojen naamioituminen.
Monet eliöt naamioituvat tavalla tai toisella
Nokkelat mustekalat ovat naamioitumisen mestareita. Tiedemiehet tietävät kovin vähän siitä, miten tämä ilmiö toimii ja miten tehokas naamioituminen olisi ”kehittynyt sattumanvaraisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan" avulla.
Pääjalkaiset – nilviäisten luokka – johon mustekalat kuuluvat, ovat evolutionistien mielestä kaikista merieläimistä kehittyneimpiä ja älykkäimpiä.
Tiedetään, että mustekalojen joustava hermosto sallii niiden vaihtaa väriään ja jopa nahkansa pinnan rakennetta ympäristöön sulautuakseen. Paras tapa välttyä syödyksi joutumista, tai toisaalta vaania saalista, on varmistaa, että kukaan ei näe sinua.
Mustekalat tarkkailevat tehokkaasti ympäristöään
Mustekaloilla on suuri pää ja isot silmät. Silmät muistuttavat jonkin verran selkärankaisten silmiä. Ne pystyvät aistimaan myös valon polarisaatiotason.
Mustekalat voivat muuntaa väritystään erittäin nopeasti
Se onnistuu erityisten värisolujen ja niiden kokoa säätelevien lihasten avulla. Jokainen värisolu saa hermoston kautta omat yksilölliset ohjeensa. Siksi värinvaihto käy alle sekunnissa. Joutuessaan uhatuksi, mustekala maastoutuu sulautumalla ympäristön väreihin.
Värisolujen lisäksi mustekalalla on ihollaan myös peilisoluja, jotka tehostavat vaikutelmaa heijastamalla ympäristön värejä. Ne pystyvät lisäksi nostattamaan iholleen pintakuvioita, jotka muistuttavat meriruohoa tai karheaa kiven pintaa.
Mustekala voi myös omaksua erilaisia valepukuja
Se voi tekeytyä myrkylliseksi siipisimpuksi tai ankeriaaksi tai myrkylliseksi merikäärmeeksi omaksumalla mustakeltaisen käärmeen raidoituksen ja kurottamalla kaksi lonkeroa käärmemäisesti toisistaan poispäin ja samalla piilottaen muut kuusi lonkeroaan.
Yksinkertaisina eliöinä pidetyt mustekalat ovat vielä tätäkin ovelampia
Ben-Gurionin yliopiston tutkijat selvittelivät niiden naamioitumista. He ottivat ylhäältä käsin kuvia mustekaloista, hain näkökulmasta, käyttäen harmaita sävyjä, koska mustekalat ovat värisokeita. Ottamistaan kuvista he valitsivat valkoisen suorakulmion, jossa oli mustekalan ”pää” ilman sen kahdeksaa lonkeroa. Tietokoneohjelma vertasi sitten tätä aluetta kuvan muihin osiin samankaltaisia hahmoja hakien. Kaikkein eniten samankaltaisia pintoja ja varjoja mustekalan pään kanssa ei ilmaantunut merenpohjalle mustekalan lähellä. Sen sijaan kymmenen mustekalaa yhdestätoista tutkitusta sopeutui merenpohjalla lojuviin objekteihin kuten koralleihin, kiviin, erivärisiin hiekkakasoihin ja levän peittämiin alueisiin. Korallin päällä istuvan mustekalan täytyy naamioitua yllä uivilta suurilta kaloilta, mutta samanaikaisesti myös ankeriailta ja muilta saalistajilta, jotka uivat sen sivustalla. Koska viholliset hyökkäävät eri suunnista, ne näkevät mustekalan ympärillä erilaisen taustan. Niinpä on ”johdonmukaista”, että mustekala ei pyri muokkaamaan nahastaan täydellistä naamioitumista vain yhdestä näkökulmasta katsoen. Vaikka se ”pukeutuu häipyäkseen näkyvistä”, se joskus ”erehtyy” ja jää osittain havaittavaksi. Korallikasvien ympäristö on niin monimuotoinen, että sopeutumalla sen tärkeimpiin piirteisiin voi olla mustekalan kannalta parempi ratkaisu kuin naamioitua täydellisesti vain yhtä taustaa vasten.
Riittääkö mutaatio-valinnan selitysvoima?
Tutkijat totesivat, että heidän tekemiensä kokeiden jälkeen kysymyksiä jäi vielä ilmaan enemmän kuin vastauksia saatiin. Mitkä ovat ne näköaistin antamat vihjeet, joiden perusteella mustekalat naamioituvat? Miten mustekalat pystyvät muuttamaan värinsä sopivaksi vaikka ne ovat värisokeita? Mikä osa mustekalan silmien, ympäristöstä keräämästä tiedosta, siirtyy sen aivoihin? Ja mitä mustekala todellisuudessa näkee? ”Ymmärryksemme luonnossa tapahtuvan naamioitumisen mekanismeista on edelleen kovin vähäistä ja tutkimus jatkuu. Voi olla, että emme kaikkia vastauksia koskaan löydäkään”, tutkijat toteavat.
Mustekalojen kyky muuttaa väriä on inspiroinut tutkijoita kehittämään muun muassa energiaa säästäviä TV näyttöjä. Tämä osoittaa, että biomimetiikkaa hyödyntävät insinöörit kopioivat luonnon nerokasta suunnittelua samalla kun evoluutiobiologit inttävät, että luonnossa ei ole Älykästä suunnittelua, vaan vuosimiljoonien luonnonvalinta selitt