Miehen lapset jääräpäisiä pikku komentajia

Yrittävät hallita perhettämme ja minua. Aina kikukkuamassa ja valittamassa ja mikään ei onnistu ja mitään ei tehdä mitä määrään.
Kaikkia komentelevat minunkin lapia vaikka sen pitäisi olla toisinpäin että minun lapseni komentaisi miehenl apsia. Adumme meihen talossa ja se on oiva kiristyskohde heidän sanomisiin, että olette meidän talossa, vaikka talo on meidän kaikkien. Minä olen ilmaa ja kukaan ei tottele minunkäskytystäni. Kun mies on poissa, miehenlapset käyttävät kauheeta valtaa meihin. Isä ei sano mitään, mutta ääitille soitellaan ja pyydetään tukea. Hirviöitä ovat.

Kauaa en jaksa ja toivon että lapset eivät enää tulisi, vaan isä voisi nähdä heitä vaikka ulkona. Me ei tästä lähdetä, vaan lapset lähtee jos jotain ratkaisuja pitäisi tehdä. Kiukkuuvat jo siitäkin että heidän huoneissaan on minunkin lapsiani, se on kova paikka heille, vaikka olen yrittnyt sanoa että tehdään vaihtokaupat, minun lapset ovttavat huoneet itselleen ja eh voivat nukkua täällä vaikka takka huoneessa, sekään ei käy. En tiiä, hullua on, kai tästä jotenkin selvitään kun ei kuuntele eikä ota mihinkään kantaa mitä tekevät tai sanovat. Minä oeln kuintekin heidän uusi äiti ja teen ratkaiuita, vaikka turhaan. Pomotan koska olen aikuinen ja he ovat lapsia eikä minun mutta minä olen heidän äitinsä täällä ja se pitäisi heidän ymmärtää.