Mulla on ollut jo yli kuukauden ajan suhde aivan ihanaan mieheen. Tapailemme muutaman kerran viikossa - seksin merkeissä.
Vietämme aina myös yöt yhdessä, ja suhteessamme on myös paljon läheisyyttä ja hellyyttä.
Kuitenkin mies silloin tällöin puhuu siitä, kuinka mukavaa hänellä on nykyisin sinkkuna.
Olen itsekin antanut ymmärtää, etten halua vakiintua, koska olen lähiaikoina eronnut pitkästä ja vakavasta suhteesta.
Nyt musta silti tuntuu, että olen tavannut miehen, josta en halua luopua. Hän on kaikkea sitä, mitä olen aina
"unelmieni mieheltä" vaatinut. Haluaisin jonkinlaisen sitoumuksen, mutten uskalla ottaa asiaa puheeksi, etten pelästytä
miestä pois luotani.
Hän haluaa ollaa vapaa bilettämään kavereittensa kanssa, enkä haluakaan estää häntä juhlimasta - menenhän itsekin oman mieleni mukaan.
Suhteemme tuskin muuttuisi paljoakaan, jos alkaisimme seurustelemaan. Mutta ehkä sitten uskaltaisin viimeinkin nauttia tästä ihastumisen tunteesta. Nyt pelkään koko ajan ja jatkuvasti, etten näe häntä enää.
Onko miehiltä mahdollista vain himoita ja haluta ilman muita tunteita?
Kun kuitenkin olemme jatkuvasti yhdessä ollessamme lähekkäin, nukumme sylikkäin ja hellimme toisiamme julkisesti...
Pitäisikö vain antaa ajan kulua ja toivoa, että suhteemme pikkuhiljaa vakiintuu?
Vietämme aina myös yöt yhdessä, ja suhteessamme on myös paljon läheisyyttä ja hellyyttä.
Kuitenkin mies silloin tällöin puhuu siitä, kuinka mukavaa hänellä on nykyisin sinkkuna.
Olen itsekin antanut ymmärtää, etten halua vakiintua, koska olen lähiaikoina eronnut pitkästä ja vakavasta suhteesta.
Nyt musta silti tuntuu, että olen tavannut miehen, josta en halua luopua. Hän on kaikkea sitä, mitä olen aina
"unelmieni mieheltä" vaatinut. Haluaisin jonkinlaisen sitoumuksen, mutten uskalla ottaa asiaa puheeksi, etten pelästytä
miestä pois luotani.
Hän haluaa ollaa vapaa bilettämään kavereittensa kanssa, enkä haluakaan estää häntä juhlimasta - menenhän itsekin oman mieleni mukaan.
Suhteemme tuskin muuttuisi paljoakaan, jos alkaisimme seurustelemaan. Mutta ehkä sitten uskaltaisin viimeinkin nauttia tästä ihastumisen tunteesta. Nyt pelkään koko ajan ja jatkuvasti, etten näe häntä enää.
Onko miehiltä mahdollista vain himoita ja haluta ilman muita tunteita?
Kun kuitenkin olemme jatkuvasti yhdessä ollessamme lähekkäin, nukumme sylikkäin ja hellimme toisiamme julkisesti...
Pitäisikö vain antaa ajan kulua ja toivoa, että suhteemme pikkuhiljaa vakiintuu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostipas tutulta. Minun ja vaimoni tarina alkoi samalla tavalla. Itse en ollut valmis vakiintumaan, tuskin uskalsin tunnustaa -edes
itselleni- että edes rakastin...paatunut poikamies kun olin. Aika kului ja kaikki tapahtui kuin itsestään! Painostamalla voi saada pahaa aikaan...
katso mitä ympärilläsi tapahtuu ja anna tosiaan ajan kulua, vaikka hän on kova bilettämään ym. niin tunnetko/tiedätkö olevasi hänen ainoa sänkykumppaninsa??????Tämä on tärkeää, sillä jos olet, et missään nimessä ole hänelle pelkkä vähäpätöinen pano.
Jostainhan se kaikki aina lähtee ja "hitaasti hyvä tulee" periaatteella kyllä pärjää, varsinkin ihmissuhteissa!
Tunnen/tiedän olevani hänen ainut sänkykumppaninsa.
Ei asiasta suoraan ole puhuttu, mutta luotan häneen
siinä suhteessa, enkä usko olevani sinisilmäinen.
varmasti mäkättämään miehen omista menoista jos hän vähänkin sitoutuu sinuun.Naiset ovat liian omistushaluisia ja jos et ole sellainen niin minäkin haluaisin tutustua
Itse en ainakaan mieheni menoihin puutu. Meillä on kummallakin paljon omia ystäviä ja iso luottamus ja yhteisymmärrys.
Juuri tuossa eräs päivä juttelimme niin yleisestä ongelmasta mistä nykyään puhutaan että kun puoliso ei anna...sanoin miehelleni että jos hän on tyytymätön seksielämäämme en suuttuisi hänelle jos hän kävisi vieraissa,siis jos vika olisi tosiaan minussa ja olisimme asiasta sopineet etukäteen...elikkä ei kannata yleistää tuota mäkätys hommaa...
hyväksy se, että saat vain seksiä and that's it!
Tämä kaikille samaisen ongelman parissa painiskeleville: seksisuhteesta on mahdollista siirtyä seurusteluun.
Meillä se kävi salakavalasti ja huomaamattomasti; yhtäkkiä vain huomasimme, että olemmekin vakkaripati. Ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen löytänyt oman "puolikkaani". Ja tiedän, että "miehelläni" on samanlaisia tuntemuksia.
Eli hitaasti hyvä tulee. En painostanut, rajoittanut, nalkuttanut, vaan annoin miehelle aikaa ja tilaa. Kun hän sitten itse huomasi haluavansa minut, niin uskon, että se päätös pitää. =)