kotiintulo ajoista...

...aika paha,jos sun yheksält pitää VIIKONLOPPUSIN tulla kotiin. Kyllä mun mielestäni ton ikäsenä sais olla jo yhteentoista. Mulla ei oo ikinä ollu mitään rajotuksia,mut se ei tarkota sitä etteikö vanhemmat välittäis. Ne vaan luottaa muhun niin paljon ja uskoo et mä pärjään. Mut ei sil kyllä enää oikeen mitää välii ookkaan ku oon jo 17v. Mut kaikil on erilaiset vanhemmat. Kai sun vanhemmat pelkää et sulle tapahtuis jotaa? Yrität ansaita niitten luottamusta itelles enemmän. Osotat että sä kyllä pystyt tulemaan oikeaan aikaan kotiin vaikka saisit olla vähän aiemminkin. Pyydät ensin vaikka et saisit olla viikonloppusin kymmenee ja sit kans menisit kotiin sovittuun aikaan et sun porukat näkis et osaat myöskin pitää sen sovitun ajan! Tsemppii sulle jatkossa! =)

Kuule mä oon koko pienen ikäni istunu melkeen aina himassa, asutaan niin kaukana "kaikesta", mutta kyllä mä sillon tällön meen johki kun huvittaa. Tosin mulla ei seiskalla ollu ees halua olla kovin myöhään missään... kyllä sä kuule ehdit elämässä ihan hyvin myöhemminki. Ja jos kaverit jotain vittuilee niin ne ei oo kavereita. Oo tyytyväinen että vanhempas huolehtii susta!! Ja sen voin sanoo et en oo mikään nörtti, mä seurustelen toista vuotta (oon 17) ja sillon tällön ryyppään ja poltan useemmin jne. Että yritä kestää ja puhua vanhemmilles, kiukuttelu ei auta sen mä oon huomannu... ;)

Mulla oli vielä yläasteen ysilläkin pakko tulla kotiin viikonloppuna klo 23, jos isä oli kotona. Useimmiten isä oli mökillä tai metsällä, joten äitini oli paljon reilumpi kotiintuoloaikojen suhteen. Äitini kertoi monesti kuinka hän oli nuori, mutta isukki sen sijaan oli "unohtanut" nuoruutensa. Jos olimme äidin kans kahden himassa, niin kotiintuloaikaa ei ollut, vaan kävin kuiskaamassa makkarin ovella, et oon tullu kotiin. Yhteinen luottamus säilyi näin. Isukin kanssa ei tahtonut tulla ymmärrystä aikojen suhteen. Kaverit bailasivat ulkona aamuun asti... Isukki vaan oli jyrkkä asettamassaan rajassa, kotiin on tultava viimeistään klo 23.00. Viikolla en ollut muutenkaan kovin myöhään ulkona, joten rajoitteita ei ollut. Nyt ymmärrän isääni paljon paremmin, mitä hän oikeastaan tarkoitti. En ollut ainoa näissä kotiintuloajoissa, sen piirissä oli muitakin tuttuja. Yhdessä kirosimme näitä juttuja. Nyt on ikää jo 24wee ja ymmärrän nyt kaiken paremmin. Sukupuolena on mies.

ei se ollu mullakaan sen helpompaa...!minunkin piti tulla kotiin jo tohon aikaan=)!mutta mä uskon että aika moni on sano tän sulle mutta kyllä sä ehit vielä siellä kyllällä olla...te mopot ootte kyllä vielä aika pieniä siellä kylillä pyörimään!

mä asun kans aika kaukana kaikesta, maalla siis.
mutta kyllä täältä aina kylälle päästään, mutta ei aina sillon ku haluis. Mä en siks saa olla ko myöhään, koska äitikään ei jaksa tulla kovin myöhään hakemaan, kun aina pitäs kyytikin järjestää. Kyllähän sitä aina toivoo, että saispa asua kaupungissa, niikun jotkut muut kamut. sais olla pitempään eikä kenekään tarttes tulla hakemaan. Mutta sitten se taas tuntuu siltä että peljo kivempi asua maalla, on jotenki rauhallisempaa ja tilaa olla.
Mäkään en saa olla kun jotain yhdeksästä kymmeneen, oon kasilla. Mutta joskus pitempään, jos on vaikka Disco. Että tämmöstä, muista että kerkeet olla vielä siellä kylällä, ei se mihinkään katoa. OMA KOTI KULLAN KALLIS;)

Itse olen nyt 19wee poika ja minullakin oli seiskalla kotiintuloajat aika tiukat. Mutta näytin että minuun voi luottaa ja en sotkeudu mihinkään "tyhmään", niin sitten rupes pikku hiljaa helpottamaan.

Nykyään minulla on oma kämppä, auto, ammatti ja työpaikka eli taloudellinen tilannekkin on ihan OK! Silti minua ei huvita ryypätä ja bailata jatkuvasti vaikka mahdollisuus olisi. Olen nääs oppinut katsomaan elämää oikeasta näkökulmasta (ainakin mielestäni) ja haluan vaimon ja lapsia joita rakastaa, enkä velkakierteeseen ja kortistoon kuten monet kaverini (joista eivät vanhemmat välittäneet).

Ymmärrän sinua tyttö hyvä, ajettalin juuri samalla tavalla ollessani seiskalla, mutta ei se elämä minnekkään karkaa!!!!!!!!