Joo... mä tapasin tän ihan törkeen ihanan tytön joku about puol vuotta sit. Me rakastetaa toisiamme tosi paljon, mut ongelmana on se kirottu välimatka. Se asuu noin 500 kilsan päässä ja nähdään ihan liian harvoin. Kyl mä siihen luotan ja se luottaa muhun koska ollaan ihan hulluna toisiimme, mut ottaa tosi koville ku ei nähdä tarpeeks usein. Onks tän maan oltava niin helv*tin iso?!... no joo... tuskimpa kukaan pystyy mitään järkevää neuvoo antaa, ku en siis todellakaan haluu jättää sitä. Mä olisin ihan valmis muuttaa yhteen sen kans, mut sen vanhemmat ei oikeen pidä siitä ajatuksesta... eikä ihme koska se mun kulta on vasta 16. Ehkä mä sit vaan muutan sinne korpeen missä ne asuu! ;)
Välimatka?
Tuskastunu
14388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pyydä sähkäri osoite tai kännynumero. Tai yritä vaikka lomillasi päästä sinnepäin lomalle. Mul on sama juttu, mut oon vähän nuorempi ja välimatka pidempi... =(
Kiitti neuvosta, mut mulla on kyl kaikki maholliset numerot ja osotteet... siks oonki viel hengissä! ;)
Sen takia mäkin oon hengissä, mut kuitenki se ei tunnu riittävän.... sul on kai sentään mahdollisuus tavata enemmän ku neljä kertaa vuodessa?
No joo... kyllä me vähän useemmin kuitenki sit nähdään ku te. Toi neljä on kyl aika vähän! Miten ihmeessä kestätte? Onneks se mun tyttö saattaa tulla tänne meille melkein koko ens kesäks! =)
Tahdonvoimalla? ;), onhan välil vähän vaikeeta, mut on vaan pakko kestää, kun en haluu menettää sitä.
nii...panen sen kyl ihan puhki ku se tulee... siis paksuks panen sen meikästä tulee isä!!
ja pannnnaaaankin kovaa....
pannukakkuja paistumaan!
Sellasen neuvon antaisin, että älä muuta mihinkään liian nopeesti. Kaukosuhteessa ei kuitenkaan ehdi tutustua siihen toiseen niin nopeesti... Parempi jäädä omiin nurkkiin vähintään vuodeksi vaikka ikävä ois kuinka kova, usko pois.
omas nurkas on kyl hyvä!
Mulla on ollut sama juttu jo noin 8 kuukautta. Tavattiin kesällä ihan sattumalta ja nyt ollaan jo onnesta sekaisin. Välimatka tosiaan estää yhteisen ajan viettämisen aika tehokkaasti, mut ei silti kannata vaipua epätoivoiseksi. Itse olen ajatellut asian näin:
Jos suhde toimii esim. vuosia pitkästä välimatkasta huolimatta ja näkemiset on yhtä juhlaa niin on pakko uskoa, että sinä päivänä kun saadaan olla aina yhdessä, kaikki toimii vielä paremmin... Tällaiset asia kasvattaa luottamusta ja uskollisuutta. Kyse on ehkä muutaman vuoden odottamisesta, mutta elämässä ja rakkaudessa pätee sääntö "hyvää kannattaa odottaa"
Tsemppiä teille!!
ei se juu ihan helppoa ole, kun näkee huonolla onnella vain kerran kuussa! mun kulta asuu 180km:n päässä, mutta hyvin on mennyt. yhdessä ollaan oltu nyt reilut 4kk:tta. onnex on ajokortti, ja samalla kuitenkin vielä opiskelija-> halvemmat junaliput=) muista heyyy...ei se rakkaus matkoja mittaa;)
välimatkaa siis on mulla ja mun rakkaallani myös. mutta, vaikka niin usein on niin iso ikävä, niin jotenkin sitä vaan jaksaa.. kun tietää, että tuolla jossain tähtien takana on joku, joka välittää juuri minusta. ja, minä olen ainakin huomannut, että arvostan jätkäni seuraa paljon enemmän kun näemme niin harvoin.. ((tosin tietenkin tahtoisin, että näkisimme joka päivä)) mutta.. vielä tulee päivä jolloin mekin saamme elää joka päivä yhdessä, ja lopultakin voimme sanoa, "jään".
jaksamisia teillekin..!
ps. tyttöystävä paksuksi? tuohan oli vitsi? eh.. toivottavasti..
mulla ja mun hanilla on välimatkaa 220 kilsaa ja nähään joka ikinen vkonloppu, lomat ollaan aina yhdes. viikko tuntuu kyl tuskastuttavan pitkältä, mut aika menee onneks nopeesti ja perjantaina hanin näkee aina.
meil on tavallaan nyt tilanne se, että ens vuonna, kun oma hanini on kolmannella, ja mä meen tokalle (amis) nii voidaa muuttaa yhteen. ja hani on ihan valmis muuttamaan tänne.:)
teijän pitää koittaa kestää! katos kun rakkaus kestää kaiken, kolhut ja onnelliset hetket!
koittakaa kestää, eikä 16 vuotias nyt niin nuori ole...kyllä se siitä!:)
juu..yllätys yllätys..täällä sama juttu!!
meillä on välimatkaa 200km..eikä mekään nähä usein..ehkä tällasessa suhteessa on myös omat hyvät puolensa..mä ja kulta ainakin osataan arvostaa ihan erilailla yhteisiä hetkiä..:)
noh..jaksamista kaikille!! =)